Kolumnit 2026
Ylikulutus syventää kokemusta köyhyydestä
“Köyhyys tuntuu siltä, että ei ole tarpeeksi hyvä kuulumaan muiden joukkoon. Siltä, että syrjitään ja haukutaan, koska ei ole varaa uusiin vaatteisiin, koulu- ja hygieniatarvikkeisiin tai ihan vain ruokaan. Köyhyyttä ei välttämättä edes tunne, jos on tarpeeksi ihmisiä ympärillä, jotka välittävät ja jotka tekevät joka päivästä paremman.”
Näin kirjoitti 15-vuotias nuori Nuorten arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituksessaan.
Vähälläkin rahalla pärjäisi, jos ihmiset ympärillä eivät juoksisi turhuuden perässä tavalla, joka heikentää planeetan ja ihmisten hyvinvointia. Lapset ja nuoret oppivat meiltä aikuisilta. Miksi emme siis tavaramarkkinoilla rellestämisen sijaan kilvoittelisi kohtuullisuudessa ja kilpailisi toistemme kunnioittamisessa? Hyvän tekemisestä seuraa hyvinvointia kaikille osallisille.
Tavarahalun takaa paljastuu usein jokin tyydyttymätön inhimillinen tarve. Se voi liittyä esimerkiksi tunnesäätelyyn tai itsestä viestimiseen.
Minun heikkouteni ovat mekot ja metallinhohtoiset kengät. Viime aikoina olen pohtinut, että taidan hoitaa niillä aikaisempia näkymättömyyden kokemuksiani. Metallinhohto tekee minut näkyväksi, mutta sellaiset kengät minulla jo on. En osta enää uusia.
Ajatuksia kuluttamisesta ja kohtuuden tekoja kannattaa pukea sanoiksi lasten, ystävien tai työtovereiden kuullen. Se valmistaa ihmisiä tulevaisuuden maailmaan, jossa kohtuudesta tulee välttämätön taito ja sivistyksen merkki. Ehkä tulevaisuudessa tyylikkäästi parsitut vaatteet eivät enää kerro köyhyydestä, vaan sivistyksestä.
Ylikulutus aiheuttaa ulkopuolisuuden kokemusta pienituloisissa perheissä kasvaville lapsille ja nuorille. Se myös tuhoaa planeettaa. Ylikulutukseen puuttuminen on teko planeetan ja köyhyyttä kokevien puolesta – ja lopulta hyväksi meille kaikille.
Kirjoittaja työskentelee johtavana tutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.