Sillan kolumnistit vuonna 2026
Vuonna 2026 Sillan kolumnisteina toimivat johtava tutkija Anna-Maria Isola, joka työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sekä Itä-Suomen yliopistossa ja Tampereen Työväen Teatterin dramaturgi Hanna Suutela.
”Uskon hyväntahtoisuuden voimaan”
Sillan uutena
kolumnistina aloittaa johtava tutkija Anna-Maria Isola, joka työskentelee Terveyden
ja hyvinvoinnin laitoksella sekä Itä-Suomen yliopistossa.
Johtava tutkija Anna-Maria Isola työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sekä Itä-Suomen yliopistossa Kuva Ville Salervo
Näin hän kertoo
itsestään:
”Minusta tuli
sattumalta köyhyystutkija jatko-opiskeluaikana, kun pääsin vuonna 2005 mukaan
ystävieni ideoimaan Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoitusten keruuseen.
En tiennyt aineellisesta köyhyydestä silloin vielä mitään.
Tein väitöskirjan Suomen ja Venäjän syntyvyyttä käsittelevästä väestöpolitiikasta, mutta sen jälkeen siirryin köyhyyden pariin. Köyhyyskokemusten lukeminen on ollut elämäni opettavaisin matka. Kirjoituksiin kätketystä köyhyyteen liittyvästä kärsimyksestä tuli minulle ruumiillinen kokemus.
Palaan usein kärsimyksen äärelle. Jo lukioikäisenä Jobin kirja puhutteli minua. Nytkin, 48-vuotiaana, pohdin kärsimystä. Yritän ymmärtää sitä osana omaa elämääni mutta myös työtäni, jossa kohtaan monimuotoisen osattomuuden ylisukupolvisia ketjuja.
Jos välillä olenkin sotkeentumassa kyynisyyden verkkoon, elämä asettaa ennen pitkää eteeni jonkin pienen ihmeen muistuttamaan toivosta. Olen nähnyt, että vaikeistakin tilanteista noustaan ja selvitään. Yksi alkaa katkoa ylisukupolvisia ketjuja, toinen raitistuu, kolmas saa palkkatyön. Se saa taas muistamaan, että kaikki on mahdollista.
Kuulun siihen onnekkaaseen joukkoon, joka ehti saada hyvinvointivaltiolta paljon. Olen sille paljosta kiitollisuudenvelkaa. Yritän kantaa tutkimuksellani korteni kekoon, jotta tulevaisuuden sukupolvillakin olisi hyvinvointivaltio.
Olen tullut elämässäni usein muillakin tavoin autetuksi ja kannatelluksi. Hyväntahtoisten ihmisten ansiosta olen löytänyt paikkani elämässä. Uskon hyväntahtoisuuden voimaan. Ajattelen, että myös sattumalle pitää antaa tilaisuuksia. Monesti myönteisen muutoksen takana on jokin sattumanvarainen tekijä, usein hyväntahtoinen ihminen.
Minua kiehtovat vinot valtasuhteet yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Olen kasvanut vanhoillisessa uskonnollisessa yhteisössä, jossa pienenä ujona tyttönä tunsin olevani näkymätön. Köyhyystutkimus mutta myös omat kokemukseni johdattivat minut osallisuuden ja osattomuuden äärelle kymmenen vuotta sitten.
Rakastan hyvää arkea ja loikoilemista. Voisin katsoa tuntitolkulla televisiosta jäätanssia, koska se on taianomaista ja jotain minun mahdollisuuksieni maailmojen ulkopuolella olevaa.
Tarvitsen fyysistä työtä. Kun pääsen kasvimaalleni kitkemään rikkaruohoja, havainnoin elämää ja maailmaa kehollani enkä päälläni. Puolisoni tulee usein pellon reunalle katselemaan minua. Olen kuulemma puutarhassa ja kasvimaalla onnellisimmillani.”
Kirjoittaminen on tapa olla läsnä elämässä
Hanna Suutela on Tampereen Työväen Teatterin
dramaturgi.
”Kirjallisuus, teatteri, historia ja tutkimus jaksavat kiinnostaa vuodesta toiseen, mutta kirjoittaminen on minulle aina ollut tapa olla läsnä elämässä ja yhteisöissä”, toteaa Hanna Suutela. Kuva Hannu Jukola
Joensuussa kasvanut käsikirjoittaja ja teatterintutkija teki teatteritieteen väitöskirjansa Helsingin yliopistossa Sakari Puurusen ohjauksesta oopperaan Viimeiset kiusaukset vuonna 1999.
Valinta Tampereen yliopiston jo lakkautetun Teatterin ja draaman tutkimuksen oppiaineen professoriksi Tampereen yliopistoon toi hänet perheineen vuonna 2005 Tampereelle, jossa Suutela on viihtynyt siitä lähtien.
– Teatterintutkijana minua on kiinnostanut erityisesti kotimainen teatterihistoria ja näytelmäkirjallisuus sekä ohjaajan taide, kertoo Suutela.
Yhtenä tärkeimmistä tutkimuksistaan Suutela pitää kirjaansa Impyet. Näyttelijättäret Suomalaisen Teatterin palveluksessa, joka selvitti ensimmäisten ammattimaisten naisnäyttelijöiden urapolkuja 1800-luvulla.
Kaikkiaan 16 vuotta kestäneellä professorikaudellaan Suutela osallistui aktiivisesti muun muassa monitieteisen Cultural Studies -ohjelman kehittämiseen. Hän on toimittanut useita artikkelikokoelmia, joista Sairaalaklovnit Suomessa on yltänyt jo kolmanteen painokseensa.
– Viime vuosikymmenen aikana teatterintutkijana julkaiseminen on jäänyt käsikirjoittajan roolini alle, toteaa Suutela, joka on vuodesta 2019 työskennellyt Tampereen Työväen Teatterin dramaturgina.
Oma lempilaji ovat lukiolaisille kirjoitetut musikaalit, joita hän on kirjoittanut useita. Maija Koskenalustan säveltämä Hullu prinssi, eli totuus siitä, kuinka haarukka tuli Suomeen yhdistää projektina monia Suutelan kiinnostuksen kohteita, musiikista ja historiasta teatteripuvustukseen.
– Nuorille kirjoittaminen on koko teatterikentän näkökulmasta tärkeää taimikasvatusta. Lukiot, joissa taidekasvatukseen teatteritoiminnalla panostetaan, tekevät merkittävää työtä paitsi koulunsa yhteisöllisyyden myös kotimaisen taidealan tulevaisuuden puolesta.
Perheen, Tampereen yliopiston ja TTT:n työtehtävien lisäksi Suutelaa ovat konkreettisesti kiinnittäneet Tampereelle omat sukujuuret ja siirtolapuutarhamökki Niihaman ryhmäpuutarhassa.