Kolumnit 2026
Kuka saa kuulua joukkoon?
Pienituloisten oppilaiden kokemus luokkaan kuulumisesta ja opettajaltaan saamastaan tuesta on heikompaa kuin heidän luokkatovereillaan. Lapset ja nuoret omaksuvat vanhemmiltaan, opettajiltaan ja kavereiltaan arvoja, joiden perusteella he hahmottavat omaa ja toistensa asemaa ryhmässä.
Taloudellinen eriarvoisuus ei synny luokkahuoneessa, mutta sen käytännöt voivat vahvistaa ulkopuolisuuden kokemusta.
Luokkatoverit oppivat nopeasti lukemaan luokkayhteisön tapahtumia. He huomaavat esimerkiksi, ketkä jäävät yhteisten, maksullisten rientojen ulkopuolelle. Näin voi vähitellen rakentua tiedostamaton lupa rajata kavereita pois, leimata luokkakaveri pukeutumisen perusteella tai jopa kiusata. Jos joku on jo joutunut sivuun, hänen sivuuttamisensa alkaa tuntua sallitulta.
Lapset ja nuoret eivät vielä välttämättä ymmärrä, että se aiheuttaa heidän vertaisilleen pahaa oloa. Aikuisten vastuu eettisen ajattelun kehittämisessä onkin suuri.
Luokkayhteisö ei ole poikkeus. Jokaisessa yhteisössä on arvot, joiden perusteella määritellään, mitä pidetään tavoiteltavana, arvostettuna ja normaalina. Jokaisessa yhteisössä on myös ihmisiä, joilla on muita enemmän valtaa: luokassa opettaja, harrastuspiirissä ohjaaja ja lähiyhteisössä mielipidevaikuttaja. On useita tapoja käyttää valtaa. Se ei ole ongelma – tiedostamaton vallankäyttö on.
Vain tiedostamalla vallitsevat arvot ja käyttämänsä vallan voi tunnistaa, että ne ohjaavat havaintoja, tulkintoja ja päätöksiä: kenen käytös tulkitaan häiriöksi, kenen hätä jää huomaamatta, kenen erilaisuus nähdään voimavarana ja kenen ongelmana? Sen jälkeen voi tehdä tietoisesti toisin.
Kun valtaa käyttävä ihminen osoittaa arvostavansa jokaista ja antaa myönteistä tilaa moninaisuudelle, muut oppivat tekemään samoin. Ulkopuolisuutta aiheuttavat käytännöt alkavat muuttua, ja yhteisöstä tulee paikka, jossa jokainen voi kokea osallisuutta.