Mitä nuorille kuuluu?

Tässä ajassa nuorilla on globaalin maailman mah­dol­li­suu­det. Vä­li­mat­kat ihmisten välillä ovat ly­hen­ty­neet. Äly­pu­he­lin­ten ja somen avulla on helpompi tutustua uusin ihmisiin ympäri maailmaa, pysyä yh­tey­des­sä ystäviin, löytää sa­man­hen­kis­ten ihmisten yhteisön ja rakentaa tu­ki­ver­kos­to­ja. Yhä useam­mal­la on tilaa olla oma itsensä ja rohkeutta näyttää se. Läheiset ihmiset ja mie­lek­käät opinnot kan­nat­te­le­vat. Kouluilla ja jär­jes­töil­lä on aiempaa enemmän osaamista nuorten aut­ta­mi­seen. Maailma muuttuu koko ajan nopeammin ja nuoret osaavat varsin hyvin navigoida muutoksen laineilla.

Il­mas­toah­dis­tus kuor­mit­taa ja nuoret kysyvät tosissaan, miksi joi­ta­kui­ta ympäristö ei kiinnosta. Mitä meille tapahtuu, jos luonto tuhoutuu? Teemmekö yhdessä oikeita tekoja luonnon hyväksi?

Ym­pä­ris­tön lisäksi oma tu­le­vai­suus painaa aja­tuk­sis­sa: miten löytää opis­ke­lu­paik­ka, kuinka saada työ ja toi­meen­tu­lo? Koulussa jak­sa­mi­nen ja opis­ke­luun liittyvät suo­ri­tus­vaa­ti­muk­set poh­di­tut­ta­vat. Osasta tuntuu siltä, että heiltä odotetaan koko ajan pää­mää­rä­tie­toi­suut­ta ja tuot­te­liai­suut­ta. Nuoruuden ”yleiselle haa­hui­lul­le” ei tunnu jäävän aikaa. Se mie­ti­tyt­tää, onko tälle su­ku­pol­vel­le mah­dol­lis­ta saavuttaa sa­man­lai­nen elintaso kuin van­hem­mil­la, ja mikä sen hinta on ym­pä­ris­töl­le.

Nuorten ky­sy­myk­set mielen hy­vin­voin­nis­ta ja ih­mis­suh­teis­ta ovat kos­ket­ta­via ja tark­ka­nä­köi­siä: Mikä on elämän tarkoitus? Miten rau­hoit­tua, miten lievittää stressiä, miten saada parempi mieli ja selviytyä mielialan vaih­te­luis­ta? Miten toipua surusta? Miten saada ystäviä? Mitä jos jäänkin yksin? Ko­ro­na-ai­ka­na kavereita on ollut vaikeampi nähdä ja osalla se on pa­hen­ta­nut so­si­aa­lis­ta ah­dis­tus­ta. Kun maailma avautuu, so­si­aa­li­nen elämä menee muun ohi ja se voi vii­väs­tyt­tää opintoja.

Kysyin myös mitä nuoret meiltä ai­kui­sil­ta tar­vit­se­vat? Vastaus oli yhtä aikaa yk­sin­ker­tai­nen ja erittäin vaikea.

Kysy nuorelta: ”Mitä sulle kuluu?  Miten sä voit? – ja sen jälkeen pysy hiljaa ja kuuntele.

Nuoret eivät tarvitse sen ker­to­mis­ta, mikä on oikein tai miten asiat pitäisi hoitaa. He eivät kaipaa sen muistelua, miten meillä ai­kui­sil­la oli nuorena rankkaa. He odottavat oman ko­ke­muk­sen­sa vakavasti ottamista ja ym­mär­rys­tä rat­kai­su­jen sijaan.

Sain myös vinkin: pyydä nuori mukaan leffaan tai keikalle. Monen nuoren rahat eivät kult­tuu­ri­rien­toi­hin riitä, mutta kulttuuri hoitaa mieltä ja jaettu kokemus lujittaa ih­mis­suh­tei­ta.