Täysi ihmisyys siirtää meidät valoon

Tuuppaanko millimetrin maailmaa myönteiseen suuntaan vai jäänkö jarrumieheksi? Joka päivä tulee eteen kymmeniä valinnan paikkoja. 

Suuret liikkeet ja hyvä nopeus saavat huomiota. Petollista on, jos mahtipontisen liikkeen suunta on väärä. Vauhdista tulee silloin tuhoava voima. Oikeansuuntainen pienikin liike on arvokkaampaa. 

Mikä on edistystä? Mikä kannattelee elämää? Oikean suunnan saa selville kysymällä, mistä meidän jälkeemme elävät ihmiset meitä kiittävät. Mistä meidät myönteisesti muistetaan?

Pieni liike oikeaan suuntaan voi yhdistyä suureen ja mullistavaan. Pisaroista syntyy puro. Puroista joki. Joki on voimaltaan pitelemätön. Se kulkee eteenpäin vastuksista huolimatta.  
Ihmiset vaikuttavat toisiinsa. Me myös vaikutumme toisistamme. Jatkuvasti.

Olemuksellamme, asenteellamme ja teoillamme on maailmaa muuttavaa merkitystä. Rakennamme tässä ja nyt sitä tulevaisuutta, jonka huomenna saamme. Siksi sillä on merkitystä, millaisten jokien kuohuja vahvistan tai heikennän jokapäiväisillä valinnoillani. 

Valintani tekevät minusta sen, joka olen. Ratkaisijan roolin ottanut saa peiliin katsoessaan palautetta, joka kertoo, että teit sen mitä piti tehdä. Se on ylpeyttä täyteen ihmisyyteen kasvamisesta. Eikä täysi ihmisyys ole vähempää kuin yksi elämän päämääristä. 

Jokainen meistä kuuluu erilaisiin yhteisöihin. Perinteisiin ja virtuaalisiin. Näissä yhteisöissä pienet teot kohtaavat toisensa. Syntyy suurta ja arvokasta, jos niin haluamme. 

Kerrotaan vanhuksesta, joka oli nähnyt monet paisteet, tuulet ja sateet elämänsä aikana. Erilaisten elämänkokemusten myötä karttunut tieto oli sulautunut viisaudeksi hänessä. Hän oli kasvanut täyteen ihmisyyteen. Sitä osoittaa hänen tapansa jutella lapsenlapsensa kanssa.

– Kaikissa meissä asuu kaksi leijonaa. Toinen on paha, joka vihaa ja kadehtii, on mustasukkainen ja ylimielinen, säälii itseään, pelkää ja valehtelee. Toinen on hyvä, joka iloitsee, vaalii sopua, rakastaa, toivoo hyvää, on nöyrä ja hyväntahtoinen, eläytyy toisten asemaan, puhuu totta ja luottaa muihin.

– Kumpiko leijona voittaa, kysyi lapsi.

– Se, jota ruokit, vastasi viisas.

Ajallemme tyypillinen nopeuteen keskittyminen ilman suunnan tarkistamista on vaarallista. Kiireessä elämä valuu sormiemme lävitse, ja ammennamme tyhjiin tulevaisuuden toivon. 

Valon puolelle asettuminen saa pimeyden väistymään. Siksi on varmistuttava, että ajatukset, sanat ja teot siirtävät meitä valoa kohti. Nyt.