Harjoittelu seurakunnassa oli ”lyömätön kokemus”
Liiketoimintaa Sammonkadun Tredussa opiskeleva, nyt 18-vuotias Sampo Nyman kertoo päässeensä Harjun seurakunnassa tekemään ja kokemaan töitä laajasti – ja myös televisioon Pispalan kirkossa esirukousta lukiessaan.
Hän oli laittanut harjoittelutoiveesta viestiä isosena ja aparina toimiessa tutuksi tulleelle nuorisopastorille, joka oli vienyt kysymyksen eteenpäin.
On Nymanin mukaan ennen näkemätöntä, että liiketoiminnan opiskelija tekee näyttötyönsä voittoa tavoittelemattomassa organisaatiossa. Kaikki kuitenkin järjestyi sekä seurakunnan että oppilaitoksen puolelta.
Koulutuksen jälkeen on vuorossa armeija.
– Tosi lyömätön harjoittelu. Jos muu ei houkuttele, voisin lähteä kirkon töihin.
Luottamusta omaan osaamiseen
Tampereen ammattikorkeakoulussa viimeistä vuotta sosionomiksi opiskeleva 27-vuotias Taru Lahtinen harjoitteli Messukylän seurakunnassa viime syys-lokakuussa. Etenkin järjestö- tai hanketyö kiinnosti, ja hän pääsikin tutustumaan OSAAT- ja Kotipesästä voimavaroja työelämään -hankkeisiin.
– Pääsin mukaan muun muassa nuorten yökahvilaan, asunnottomien yöhön, senioripäiviin, Diakoniapäivään, ruokatuntiin, diakonian vastaanotoille ja yhteisöaamupaloihin. Jokainen näistä tapahtumista oli merkityksellinen.
– Pääsin seuraamaan myös Ohjaamon ja Pirhan talousneuvolan toimintaa, vaikka ne eivät ole seurakunnan järjestämiä palveluja. Diakoni kuitenkin jalkautui näihin ympäristöihin.
– Kokemus vahvisti ymmärrystäni siitä, kuinka arvokasta ja tarpeellista on, että diakoniatyö näkyy ihmisten arjessa ja tavoittaa heidät siellä, missä he jo valmiiksi ovat.
Harjoittelu oli opettavainen kokemus.
– Huomasin, kuinka tärkeää yhteisöllisyys, läsnäolo ja kohtaaminen ovat käytännön työssä. Sain olla mukana sekä arjen kohtaamisissa että tapahtumissa, ja se antoi mahdollisuuden vahvistaa vuorovaikutustaitoja.
Harjoittelun aikana koettu arvostus lisäsi luottamusta omaan ammatilliseen osaamiseen.
– Sain varmuutta omiin taitoihini, opin luottamaan siihen, että osaan kohdata ihmisiä ja olla avuksi. Harjoittelu näytti myös, millaisissa tilanteissa viihdyn ja millaisessa työstä innostun. Oli tärkeää huomata, että pystyn toimimaan rauhallisesti ja luontevasti erilaisten ihmisten kanssa, ja opin tunnistamaan omia vahvuuksiani tulevana sosiaalialan ammattilaisena.
Lahtinen näkee tärkeänä, että seurakunnat tekisivät enemmän yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Hän myös suosittelee harjoittelua seurakunnassa, saatuaan laadukasta ja arvokasta ohjausta. Harjoittelupaikkojen tarjoaminen voi hänen mielestään olla osa ratkaisua kirkon huoliin työntekijöiden saannista jatkossa.
Taru Lahtisen valmistuminen siintää jo lähellä, ja diakoniatyön seuraaminen on saanut hänet harkitsemaan myös kirkollisen pätevyyden hankkimista Diakonia-ammattikorkeakoulussa.
Rohkea mainos houkutti hakemaan
24-vuotias Kimmo Suominen valmistui Diakin Helsingin kampukselta ennen vuodenvaihdetta. Hän harjoitteli Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnassa syksyllä 2024.
– Keväällä 2023 näin Vanhan kirkon sivussa sateenkaarevan mainoksen siitä, kuinka Tampereen seurakunnilla kaikki ovat tervetulleita omana itsenään.
– Mielestäni mainos oli rohkea, ja kuulinkin myöhemmin, että sitä vandalisoitiin useaan otteeseen. Tästä kuitenkin lähti ajatus seurakuntaharjoittelusta Tampereella.
Tampere oli jo tuttu äidin kotipaikkakuntana, ja monet kesälomat ovatkin kuluneet isovanhempien luona. Myös esimerkiksi veli ja monet ystävät olivat muuttaneet Tampereelle, joten majoitus ja tukiverkostoa löytyi ennestään.
Harjoittelun aikana Kimmo Suominen tutustui laajasti kirkon nuorisotyöhön: kerhoihin, isostoimintaan, tapahtumiin ja leireihin.
– Pääsin tutustumaan myös koulujen välisen yhteistyöhön sekä muiden seurakuntien työntekijöihin.
– Samalla oli mahdollisuus päästä tutustumaan esimerkiksi lastenohjaajien työhön tapahtumassa, sekä osallistumaan diakoniatyöntekijän kanssa kotiehtoolliselle ja muihin tapaamisiin. Tavoitteenani oli päästä tutustumaan kirkon työhön laajemmin, ja siihen minulle annettiin hyvin avoimesti mahdollisuus.
Kokemukset olivat myönteisiä ja lämpimiä. Suominen kertookin olevansa onnellinen siitä, että valitsi harjoitteluun juuri Tuomiokirkkoseurakunnan.
– Päällimmäisenä kokemuksena voin sanoa, kuinka ihania harjoittelupaikan työntekijät ja nuoret olivat. Pääsin tosi hyvin osaksi työyhteisöä, sekä sain kokemuksen siitä, että minua ja omaa panostani työhön arvostettiin ja mielipiteitäni kuunneltiin. Pääsin kokeilemaan uusia asioita turvallisessa ympäristössä ja opin sen kautta hyvin paljon tulevaisuutta varten.
Harjoittelu antaa opiskelijalle mahdollisuuden oppia omaa alaansa käytännön tasolla.
– Samalla turvallinen harjoittelupaikka antaa mahdollisuuden kokeilla ja tehdä myös virheitä, joista oikeastaan oppii parhaiten. Usein harjoittelussa pääsee myös oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, jotta sitä pystyy pikkuhiljaa laajentamaan, sekä itsevarmuutta omaan tekemiseen, Suominen miettii.
Työnantajalle harjoittelijat antavat uusia näkökulmia.
– Luotettavan harjoittelijan työpanos auttaa myös koko työyhteisön jaksamisen ja työnteon kanssa, sekä tuo osaamista ja kokemuksia mukaan työn arkeen.
Suomisen mielestä harjoittelupaikkojen tarjoaminen on hyvin iso osa ratkaisua työntekijöiden saamiseen jatkossakin.
– Harjoittelu mahdollistaa näkemään, millaista työ on konkreettisesti, ilman että se sitoo vielä pitkäaikaisesti. Pitää kuitenkin muistaa, että harjoitteluun tulee työyhteisönä myös panostaa paljon, ja pyrkiä näyttämään harjoittelijalle kirkon työtä mahdollisimman laajasti, jotta harjoittelusta voi tulla hyvä ja opettavainen kokemus molemmille osapuolille.
Teksti: Asta Kettunen
Harjoittelijat ovat iso voimavara