Harjoittelijat ovat iso voimavara seurakunnille
Tampereen seurakuntiin päätyy harjoittelijoita tai muuten työuraansa pohjustavia ihmisiä monin tavoin. Joukossa on opiskelijoita, työkokeilijoita, opinnäytetyön tekijöitä, palkkatuettuja, tukityöllistettyjä ja siviilipalvelusta suorittavia.
Messukylän seurakunnan diakoniatyöhön harjoittelukyselyitä tulee eniten Diakonia-ammattikorkeakoulusta, mutta sosionomiopiskelijoitakin on ollut harjoittelussa. Viime vuosina ovat lisääntyneet myös työkokeilu- ja kuntouttavan työtoiminnan paikkojen kyselyt, ja paikkoja yritetään mahdollistaa, kertoo johtava diakoniatyöntekijä Anna Henriksson.
– Yhteiskunnan haasteellinen työtilanne näkyy lisääntyneinä kyselyinä työpaikkojen ja etenkin työkokeilu- ja kuntouttavan työtoiminnan paikkojen tiedusteluna. Myös palkkatuettua työtä kysellään ajoittain, mutta valitettavan vähän meillä on sellaisia tarjolla.
Nuorisotyöhön päätyy Diakin lisäksi harjoittelijoita ainakin Tredusta, Kankaanpään opistosta, Centriasta, TAKK:sta, Lapin yliopistosta, SYKListä ja Jyväskylän Humakista. mutta myös tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta ja yläasteen TET-jaksolta.
Mummon Kammarilla oli vuonna 2024 kaikkiaan yli 20 opiskelijaa. Myös opinnäytetöitä tehdään. Sosionomiopiskelijoita TAMKista ja lähihoitajaopiskelijoita Tredusta tulee vuosittain ystäväksi vanhuksille osana opintokokonaisuutta.
– Harjoittelupaikkakyselyjä tulee korkeakouluopiskelijoilta ja myös toisen asteen opiskelijoilta. Kotoutumiskoulutusten kieliharjoittelupaikkakyselyjä, työkokeilupaikkaa, TET-paikkaa tai TUVA-opiskeluihin liittyvää harjoittelupaikkaa kysellään, joskus myös työpaikkaa tai palkkatuettua työtä. Joudumme harmillisen usein vastaamaan kieltävästi, toiminnanjohtaja Maarit Saarela pahoittelee.
Marhabanissa on suomen kielen harjoittelijoita esimerkiksi Takista, Tredusta, Arffmanilta ja Springhousesta, tutkinto-opiskelijoita Tredusta ja sosionomiopiskelijoita ammattikorkeakouluista. Yliopistosta opiskelijoita on ollut tekemässä vapaaehtoistyön osuutta.
– Sekä kantasuomalaisia että maahanmuuttajataustaisia työkokeilijoita on koko ajan useita. TET-harjoittelijoita sekä yhdyskuntapalvelun suorittajia otamme myös, huomauttaa ohjaaja Sanna Orama.
Urakin ehkä urkenee
Kesäkuun loppuun mennessä harjoittelijoita oli Marhabanissa ollut 44, syksyllä vielä enemmän. Viikkotoiminta onnistuukin suurimmaksi osaksi harjoittelijoiden turvin.
– Harjoittelijoilla voi olla paljon aiempaa osaamista, ja heillä on mahdollisuus hyödyntää sitä Marhabanin arjessa. Opimme toinen toisiltamme paljon, sanoo Orama.
Jotkut heistä ovat päässeet harjoittelun tai vapaaehtoisuuden kautta töihin kirkolle osa-aikaisuuksiin tai hankkeisiin. Kesällä 2023 kahden vapaaehtoisen ja yhden Tredun nuoriso- ja yhteisöopiskelijan palkkaus onnistui yrityslahjoituksen avulla.
Moni Mummon Kammarinkin työntekijöistä on saanut työpaikan harjoittelun seurauksena.
Aluekeskusrekisterissä on vuosien varrella ainakin kolme henkilöä saanut opintoihin liittyvän pitkäaikaisen harjoittelupaikan, jossa iso osa tutkinnosta suoritetaan työpaikalla näyttöinä. He ovat avoimen haun kautta päätyneet vakinaiseen rekisterisihteerin virkaan, kertoo aluekeskusrekisterin johtaja Kari Salonen.
Viestintään harjoittelijoita ja määräaikaisia henkilöitä on tullut muun muassa oppilaitosten, Kelan ja työvoimaviranomaisten kautta.
Viestintäjohtaja Sami Kallioinen sanoo harjoittelijoiden tuovan erilaisia näkemyksiä ja osaamista viestinnän toimintaan. Nuorten ja nuorten aikuisten näkemykset ja tieto viestinnän käyttötavoista on ollut arvokasta. Valtaosa työstä on ollut suoraan viestinnässä hyödynnettävää.
– Harjoittelija voi omalla toiminnallaan ja olemisellaan tuoda uusia näkökulmia ja auttaa työyhteisöä näkemään omia vahvuuksiaan, määrittelee kasvatuksen johtaja Terhi Pellinen Harjun seurakunnasta.
Harjoittelijat pitävät myös työntekijät sopivan vireinä, sanoo Eetu Tuomi Messukylän seurakunnan nuorisotyöstä.
– Harjoittelijoilta voi monesti tulla oivallisia kysymyksiä, jollaisia pidempään töissä ollut ei aina muista ajatella. Harjoittelija voi näin” rikkoa tuttuja kaavoja”.
Seurakuntalaisetkin voivat saada heistä uutta energiaa.
Vaatii työpanosta
Kiireen keskellä ohjaamisen järjestäminen on välillä haastavaa. Hankaluuksia voi tulla myös silloin, jos harjoittelija ei ole motivoitunut.
– Haasteena on se, että laadukkaaseen perehdyttämiseen ja ohjaamiseen täytyy löytyä työntekijäresurssi, etenkin, jos opiskelija tarvitsee paljon tukea. Mummon Kammarillakin täytyy rajata opiskelijoiden määrää, jotta laadukas ohjaus toteutuu, Maarit Saarela toteaa.
Varhaiskasvatuksessa harjoittelijoiden määrää rajoittaa se, etteivät aikuiset saa vaihtua liian tiheästi pienten lasten ryhmissä.
Aluekeskusrekisterissä harjoittelijoihin on aika pian annettu vastuuta yhtä lailla kuin varsinaisille työntekijöille.
– Työn oppiminen ja opettaminen vie kuukausia, ja työtehtävät edellyttävät luottamuksellisten henkilötietojen käsittelyä. Sen vuoksi työkokeilijoita tai lyhytaikaisia harjoittelijoita ei ole otettu, Kari Salonen perustelee.
– Pitkäaikainen harjoittelupaikka, jossa merkittävä osa tutkinnosta suoritetaan työpaikalla näyttöinä, vaatii merkittävää työpanosta harjoittelun ohjaajalta. Tutkinnon vaatimusten on lisäksi oltava sovitettavissa yhteen työn sisällön kanssa.
Ratkaisu kirkon työntekijähuoliin?
Yleinen näkemys on, että kyselyiden määrä on viime aikoina pysynyt samana tai jopa kasvanut. Henriksson pohtii kirkon työn vetovoimaisuutta tulevaisuudessa, sillä ammatillisia harjoittelupaikkoja kysellään tällä hetkellä yllättävän vähän.
Kirkolla vaikuttaa olevan huolia siitä, mistä kirkon työntekijöitä jatkossa löytyy. Meneillään onkin Kirkon rekrytointihanke.
– Myönteinen harjoittelukokemus voi johtaa myös työelämään, ja sana hyvästä kokemuksesta leviää. Harjoittelupaikan tarjoaminen on tapa pitää yllä positiivista työnantajamielikuvaa, Saarela huomauttaa.
– Parhaimmillaan harjoittelu on vahvistanut kutsumusta hakeutua diakoniatyöhön tai vahvistanut ihmistä esimerkiksi työkokeilun kautta hakeutumaan palkkatöihin tai opintojen pariin, Henriksson vahvistaa.
– Jo tieto kirkossa tehtävän työn laajuudesta välittyy lyhyelläkin jaksolla harjoittelijalle. Palaute opiskelijoilta on ollut erittäinkin positiivista, mikä on luonut kiinnostuksen kirkon työhön hakeutumisesta, uskoo kasvatuksen johtaja Minna Kaihlanen Eteläisestä seurakunnasta.
Tampereella hakijamääristä ei ainakaan vielä ole huolta.
– Näkisin, että Tampereen seurakuntayhtymä on vetovoimainen työnantaja, ja meille haetaan paljon silloin, kun paikkoja on auki, tiivistää henkilöstöasiantuntija Minna Muurinen.
Tästä kertoo myös avoimien työhakemusten määrä, joka on lisääntynyt merkittävästi. Niitä on järjestelmässä nyt noin 250.
– Hyvät harjoittelukokemukset ilman muuta tuottavat hyötyä sekä mahdollisina tulevina työntekijöinä että kirkon työn lähettiläinä, tiivistää Sami Kallioinen.
Terhi Pellinen ei näe harjoittelua ratkaisuna kirkon mahdolliseen työntekijäpulaan, hyvänä mahdollisuutena kylläkin.
– Harjussa näemme arvokkaana sen, että harjoittelijoita on myös sellaisilta aloilta, joista ei valmistuta suoraan kirkon ammatteihin. Kun he näkevät seurakunnan toimintaa ja tutustuvat seurakuntaan työpaikkana, heille voi syntyä ajatus, että he voisivat jonain päivänä täydentää tutkintoaan niin, että siihen tulee kirkollinen pätevyys, tai lähteä opiskelemaan kirkon ammattiin.
Hyvin hoidettu ja järjestelty harjoittelujakso voi olla alku hyville sijaisuuksille ja vakituisille työsuhteille. Näistä on useita esimerkkejä vuosien varrelta Tampereeltakin, toteaa kasvatuksen johtaja Petri Ranta Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnasta.
– Tärkeä osa työtämme on myös se, että voimme osoittaa alan opiskelijoille, että näihin hommiin todellakin kannattaa opiskella ja hakeutua, nuorisotyönohjaaja Mari-Anne Luukas komppaa.
– On tärkeää, että kasvatusalalle valmistuu ihmisiä, joilla on hyvä kokemus seurakunnasta, vahvistaa nuorisotyönohjaaja Kimmo Salonen Eteläisestä seurakunnasta.
– Vaikka joku harjoittelija työllistyisikin tulevaisuudessa muualle kuin kirkolle, voimme saada heistä tulevaisuudessa hyviä yhteistyökumppaneita, lisää Eetu Tuomi.
Käytännön hyötyjä työnantajillekin
Tampereen ammattikorkeakoulun talotekniikan opiskelijat Nea Rimminen ja Kalle Rosenqvist olivat Tampereen seurakunnilla insinööriharjoittelijoina toissa kesänä, ja sen jälkeen he tekivät seurakunnilla myös opinnäytetyönsä. Kokemukset olivat myönteisiä.
– Ilmapiiri oli tosi mukava: henkilökunta otti hyvin vastaan ja auttoi kaikessa. Ja sai katsella rakennuksia sellaisista tiloista, joihin ei yleensä pääse, Rimminen mainitsee.
Kesätyöpaikan ilmoituksen hän oli huomannut koulun Teams-kanavalla:
– En ole ollut seurakunnan toiminnassa mukana, mutta työpaikan kuvaus kuulosti mielenkiintoiselta, erilaiselta kuin koulutuksissa on yleensä ollut tarjolla ja kuin mitä koulussa on opetettu.
Nyt Pispalan kirkko voi säästyä ilkivallalta kameravalvonnan avulla.
– Paloilmoitinjärjestelmän laitteiden tietojen perusteella osataan paikallistaa huolto- ja vikatilanteet, hän mainitsee muista hyödyistä työnantajalle.
Valmistumisen jälkeen Rimmisen opinnot ovat jatkuneet Tampereen yliopistossa talotekniikkaan suuntautuvana rakennustekniikan diplomi-insinöörinä.
Kalle Rosenqvistin opinnäytetyö koski paloilmoitin- ja turvavalaistusjärjestelmien käyttöä ja ylläpitoa. Sen pohjalta kehitettiin ylläpito-ohjeet suntioille, kiinteistönhoitajille ja vahtimestareille.
– Kun olen sanonut kavereille, että olin seurakunnilla töissä, heille ei ehkä ensin tullut mieleen, että työ olisi muuta kuin uskonnollista. Monet eivät ole tienneet, että seurakunnillakin on kiinteistöpuolen työntekijöitä.
Nykyisin hän tekee energiatodistuksia pientaloille.
Nuoria on tarpeen auttaa oppimaan työelämässä toimimisessa, mutta myös saada karsittua väärinkäsityksiä, arvioi harjoittelujen ohjaajana toiminut talotekniikkainsinööri Juha Tiainen.
– Työssä oppii lisäksi yhteistyötä, tiimissä ja erilaisten ihmisten kanssa toimimista. Nämä opiskelijat ovat tehneet arvokasta työtä turvallisuuden parantamiseksi.
Kiinteistöpuoli tekee yhteistyötä Tamkin lisäksi Tampereen yliopiston ja Aikuiskoulutuskeskuksen kanssa. Tiainen arvioi, että seurakuntien vanhojen ja paloherkkien rakennusten turvallisuuteen käytetään joissain paikoin liian vähän resursseja.
– Töitä olisi vaikka kuinka paljon.
Uusia näkemyksiä
Siviilipalvelustaan suorittava Justus Sääskilahti työskentelee parhaillaan Tampereen seurakuntien viestinnässä. Hänellä oli ennestään media-alan työkokemusta Tampereen Pyrinnön visuaalisesta markkinoinnista ja työelämään tutustumisesta Pirkanmaan Yrittäjät -lehdessä.
– Siviilipalveluksen työnantajan täytyy olla yleishyödyllinen toimija, Sääskilahti selventää.
Hänen mukaansa ratkaisu hyödyttää molempia osapuolia.
– Työnantaja saa yhden käsiparin lisää, ja uusia näkemyksiä työyhteisöön ja työn tekemiseen. Kun itse valmistun alalle, jolle on vaikea työllistyä, on hyvä saada vuosi työkokemusta. Kouluarkeen verrattuna harjoittelusta saa myös erilaista perspektiiviä teorian tueksi.
Sääskilahti iloitsee siitä, että meneillään olevan kirkon verkkosivujen uudistamisen yhteydessä hän on päässyt myös kouluttamaan. Valokuvaaminenkin on ollut mieluisaa.
– Mielenkiintoisinta tähän mennessä on ollut uuden verkkosivuston suunnittelu käyttäjäkokemusten perusteella.
Seurakunnat ovat hänen arjessaan läsnä etenkin musiikin kautta: hän laulaa sekä Pirkanpojissa ja mieskuoro Eugassa että Tampereen Filharmonisessa kuorossa.
Ensi syksynä on edessä ammattitaidon kansainvälinen kilpailu Kiinan Shanghaissa, sen jälkeen työnhaku, ja ehkä myöhemmin jatko-opinnot.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Tuula Vartiainen
Harjoittelu seurakunnassa oli "lyömätön kokemus"
Seurakunnissa esimerkiksi:
- Ammattikorkeakouluopiskelijoita (sosionomin AMK-tutkinto) 2–8 henkilöä vuosina 2023–2025
- Siviilipalvelushenkilöitä 0–2 vuosittain
- Palkkatuella noin 5–10 vuosittain
- Työkokeilijoita vuosittain arviolta 20–40
Siviilipalveluspaikan etsiminen