Pääkirjoitus
Sodat koskettavat
Tämän toukokuun Sillan ilmestymispäivän aikoihin tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Tuona aikana myös suomalaiset taistelivat talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa.
Sotiemme takia maassamme vietetään edelleen kansallista veteraanipäivää huhtikuussa ja kaatuneiden muistopäivää 18. toukokuuta.
Menetykset olivat henkisesti, maantieteellisesti ja taloudellisesti raskaita. Erityisesti 400 000 karjalaisen asuttaminen oli kova taakka pienelle maalle. Myös äitini perhe kulki evakkomatkat Valkjärveltä ja sai uuden kodin Jämsästä. Lisäksi kolme tätiäni lähetettiin sotalapsina Ruotsiin.
Lapsena pyysin rintamalla ollutta isäni isää kertomaan sodasta. Hän ei suostunut, vaan totesi, etteivät sotajutut ole lapsille sopivaa kuultavaa. Vaari lienee ajatellut toiveikkaasti, että hänen lastenlastensa ei tarvitse koskaan tietää taisteluista.
Hän ei kuitenkaan arvannut, että sota vielä tulee meitä suomalaisia lähelle, ja maailmanlaajuiset konfliktit ja niiden vaikutukset ulottuvat Suomeen. Sota on läsnä myös arkielämässämme Tampereella, koska keskuudessamme elää joukko sotaa paenneita ukrainalaisia. Moni ajatteleekin, että ukrainalaisten sota on myös suomalaisten sota. Se on varmasti totta – niin vahvasti monet suomalaiset tuntevat empatiaa ukrainalaisia kohtaan.
Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskus tarjoaa nykyisin tukea myös niille suomalaisille, jotka ovat kokeneet sodan kauhuja ja tarvitsevat apua sopeutuakseen tavalliseen elämään. Henkilöt voivat olla Ukrainassa tai muualla maailmassa sotatoimissa mukana olleita. (Diakonissalaitos 16.4.2025)
Sota tulee lähelle päivittäin myös mediassa. Silmiemme eteen tuodaan joukoittain kuolleita ja kärsiviä ihmisiä sekä tuhottuja kaupunkeja Ukrainassa ja Lähi-idässä.
Sodan muistot elävät taiteessakin. Pyynikin kesäteatterissa esitetään tulevana kesänä jälleen Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Suomalaisten evakkomatkoista ja siirtolaisten kotoutumisesta on viime vuosina julkaistu useita kaunokirjallisia teoksia.
Maailman tilanne on monella tapaa hyvin epävarma, ja sotiminen järkyttää. Samalla se onneksi saa monet ihmiset toimimaan kriisien keskellä elävien lähimmäistemme hyväksi. Jokainen meistä voi tehdä jotakin. Auttamistyö ja myötätunto hädässä olevia ihmisiä kohtaan tuovat toivoa ja auttavat uskomaan tulevaisuuteen. Rauha on monien rukouksissa.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi