Evankeliumia eri lailla

Aitolahden lähikirkkotiimille nämä messut ovat suuri voimainponnistus ja samalla inspiraation sekä ison urakan jälkeisen tyytyväisyyden lähde: ”Hei, me tehtiin tää yhdessä!”

Näytelmien toteutuksessa avainasemassa ovat projektiin sitoutuneet vahtimestarimme. He huolehtivat puvustosta, rekvisiitasta ja äänitekniikasta. Aitotahti-kuoro vie kerrontaa eteenpäin lauluillaan ja toimii myös kansanjoukkona Betlehemin tai Jerusalemin kaduilla.

Organisoijana ja ohjaajana koen joka kerta tunteiden vuoristoradan: ”Ei tästä tule mitään – no nyt on kolme avainhahmoa – jess, jo 10 lasta koossa – miten saan aasin paikalle toiselta kirkolta…”

Vuosien kuluessa olen oppinut luottamaan, että ihmeitä tapahtuu, ja kaikki järjestyy. Näytelmämessuissa koen erityisen vahvasti Jumalan siunaavan läsnäolon. Sekä meillä työntekijöillä että vapaaehtoisilla on varmuus, että teemme Jumalan valtakunnan työtä. Näytelmä antaa mahdollisuuden heittäytyä ja uskaltaa enemmän kuin tavanomaisen messun tehtävät. Se myös palkitsee tekijänsä toisella tavalla.

Näytelmän aikana näen ihmisten kasvoilla keskittymistä, liikutusta ja muita tunteita enemmän kuin perinteisen messun aikana. Näen ja koen selvästi me-hengen tuossa runsaan 50 hengen porukassa, joka tulee yhteen aamun kenraaliharjoituksessa ensimmäistä kertaa täydessä kokoonpanossaan.

Me-henki leviää myös kirkkovieraisiin; on hienoa nähdä ihmisten oikein kurottautuvan sinne päin, missä kulloinkin tapahtuu. Evankeliumi tulee todeksi ja omaksi sekä heille, jotka tulevat kuulolle viikoittain, että heille, jotka pääsevät harvemmin mukaan. Yksilöllisyyttä ylikorostavassa ajassamme tällaiset yhteiset hetket ovat arvokkaita ja kutsuvia.

• Kirjoittaja on kolme vuotta sitten eläkkeelle jäänyt pappi, joka ei millään malta pysytellä poissa kirkon työstä.