Piratismia Pyynikillä?

Dalströmin kaunis lyijykynäpiirustus läpikäytävän fasadista. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Public Domain

Otsikko on ”Tampereen hautakappeli”, suunnittelijaksi merkitty Axel Hampus Dalström ja vuodeksi 1867.

Niin että mikä? Jokin rakentamatta jäänyt kirkkomaan kaunistus? Kalevankankaan kappelin varhainen hahmotelma?

Ei, vuosi on aivan väärä. Arvoituksellinen juttu!

Tai oli siihen asti, kun hoksasin hyödyntää apuvälineitä.

Ratkaisu nimittäin piili piirustuksen alkuperäisessä otsikossa ”Utkast till ett bisättningshus af stock”. Eli ehdotus hirrestä rakennettavaksi ”bisättningshusiksi”.

Termi ei ollut tallentunut aktiiviseen kielipankkiini, mutta sanakirja onneksi kertoi, että ”bisätta” tarkoittaa jonkin asettamista hautakappeliin tai kirkkoon odottamaan hautausta.

Ahaa! Eli läpikäytävä. Ja sellainenhan on Tampereella ollut Pyynikin kirkkopuistossa, kaupungin ensimmäisellä hautausmaalla.

Kaivoin kyseisen rakennuksen kuvia esiin, ja täysosuma tuli.

Suomennos siis vei harhateille, ajattelemaan aivan kummia.

Osansa oli toki silläkin, että en ole nähnyt piirustusta julkaistun aiemmin missään – olisikohan tämä jopa ensimmäinen kerta?

Toteutunut läpikäytävä luitta, kallotta ja tiimalasitta. Kuva: Tampereen seurakuntien arkisto/ Rasmussen

Aivan ensimmäinen läpikäytävä lienee rakennettu jo 1780-luvulla, mutta 1860-luvun loppupuolella pykättiin uusi, kun kirkkomaata muutenkin paranneltiin.

Maaliskuussa 1868 apteekkari G. A. Serlachius ilmoitti Tampereen Sanomissa, että urakka annettaisiin kuun viimeisenä päivänä ”vähimmän vaativalle”. Piirustukset olivat nähtävillä hänen apteekissaan.

Heinäkuussa lehdessä taas kerrottiin, että vanha läpikäytävä myytäisiin huutokaupalla. Seuraaja lienee valmistunut vain hiukkasen myöhemmin, koska hautausmaan uusi osa vihittiin käyttöön syyskuussa 1868.

Silmiinpistävä yksityiskohta piirustuksissa on pariovien ylle sijoitettu koristus: ristikkäiset luut pääkallon kera.

Nykyihmiselle se tuo mieleen merirosvoliput ja tuntuu tyylirikolta, vaikka arkkitehti on varmaankin vain tahtonut viitata rakennuksen käyttötarkoitukseen.

Olisiko epävarmuutta sopivaisuudesta kuitenkin ollut ilmassa? Ainakin joku, ehkä Dalström itse, on hahmotellut piirustuksen laitaan toista ratkaisua, tiimalasia pääkallon paikalle.

Senkin piti kenties ohjata ajatuksia ihmiselon katoavaisuuteen – mutta taas meni silmälappuhommiksi: myös tiimalasi kun on piraattilippujen kuvastoa, kertoo internet.

Mitäköhän ehdotuksista mahdettiin ajatella? Ainakaan niitä ei näy läpikäytävästä otetuissa valokuvissa.

Tuliko päättäville tahoillekin merirosvomielleyhtymiä?

Lähteet:

• Tampereen Sanomat 31.3. & 7.7.1968
• Silfverhuth, Voitto: Tampereen seurakuntahistoria 1 (SKS 2013)