Sattumuksia kirkon kulmilta
Nimi vaihtoon?
Tovi sitten Sillassa keskusteltiin siitä, mistä Aleksanterin kirkon nimi onkaan peräisin – eli viittaako se tsaareista ensimmäiseen vai toiseen.
No, pyhäkön nimi oli tapetilla myös vuonna 1938, mutta eri mielessä.
Tiilitemppeli kävi tuolloin läpi mittavaa peruskorjausta, ja uusintavihkimisen lähestyessä pohdittiin, pitäisikö nimi samalla päivittää.
Asiasta oli aiemmin tehnyt aloitteen Aitosuomalainen kerho, jonka kandidaatti korvaajaksi oli ”Pyynikin kirkko”. Tuomiorovasti K. H. Seppälä taas oli ehdottanut ”Ristin kirkkoa”.
Muutokselle suopea Aamulehti kyseli lokakuussa 1938 useilta ”seurakunnan arvovaltaisilta jäseniltä, papeilta ja maallikoilta” kantaa asiaan.
Vastaajat pääsääntöisesti puolsivat vaihdosta – tuskin sattumalta.
Käytössä ollut nimi katsottiin epäsopivaksi, koska se oli valtiollinen ja viittasi huonossa huudossa olleeseen historian vaiheeseen. Rovasti K. Björklund totesi suoraan muutoksen olevan tarpeen, koska Aleksanteri ”muistuttaa meitä venäläisajasta”.
”Ristin kirkko” nähtiin mieluisana, koska symboli oli rakennukselle leimallinen: se esiintyi niin pohjapiirustuksessa kuin näyttävän tornin huipussa. Pastori Hirvonen huomautti, että termi sopi vastoinkäymisenkin merkityksessä: olihan kirkon risti pudonnut myrskyssä, ja myös remonttia viivästyttänyt raju tulipalo.
Avauksen synnyttämä ajatustenvaihto muistuttaa nykyajan historiadebatteja enemmän kuin vähän.
Aleksanterin tilalle ehdotettiin muun muassa Amuria ja Pietaria. Kansan Lehti virnuili, että Jaakoppi sopisi, olihan naapurissa sijainnutta elokuvateatteria kutsuttu omistajansa mukaan Iisakin kirkoksi. Näin isä ja poika saisivat pyhäköt lähelle toisiaan.
Soraääniä esitettiin myös Aamulehdessä: pakinoitsija Salamoonin mukaan tsaariin viittaaminen oli aivan paikallaan, siinä määrin tämä oli maan kehitystä mahdollistanut. Nimimerkki S–i taas katsoi, että keskustelu ilmensi tarvetta peitellä historian piirteitä – ”sellaisiakin, joissa ei ole mitään peiteltävää”.
Kun joulukuussa koitti päätöksen aika, kirkkovaltuustolle esitetty nimiehdotus oli muuttunut ”Pyhän Ristin kirkoksi”.
Aamulehden vyörytyksen näyttävyydestä huolimatta äänestys ei ollut läpihuutojuttu: uusi nimi hylättiin numeroin 24–13. ”Pyynikin kirkkoa” kannattaneiden tosin kerrotaan toivoneen, että heidän ehdotuksensa otettaisiin uudestaan käsiteltäväksi.
Asiaan ei kuitenkaan taidettu enää palata, ja Aleksanteri jäi silleen. Mutta tuli tienoolle ”Pyhä Ristikin” – kun Amuriin valmistui katolinen kirkko 1969.
Lähteet:
- Aamulehti 10.4.1933, 2., 5. & 12.10.1938, 4., 6. & 9.12.1938; Kansan Lehti 14.10.1938.