Sattumuksia kirkon kulmilta
Kirkkopuiston kahvila
Kesä ja kahvilat – mikä yhdistelmä! Kuin vaniljajäätelö ja mansikat, tai ketsuppi ja ranskalaiset.
Voisin jatkaakin vielä, mutta mennään asiaan.
Kuvassa komeilee kahvila-ravintola Schveitzeri 1880-luvun tietämillä. Terassi on tukossa herrasväkeä, ja pöydät notkuvat virvokkeita.
Vapriikin tietojen mukaan itse ravintoloitsija Nikolai Bauer seisoo toisena vasemmalta, ja etualalla ovat hänen tyttärensä Sacha ja Martta valkoisissa esiliinoissaan.
Omistajan vieressä istuu varmaankin kapellimestari Ernst Schneevoigt, jonka johtamaa ”vapaasoittoa” kuultiin säännöllisesti läheiseltä soittolavalta. Kärrypojat puolestaan ovat apteekkari Molinin lapsia. Hänen liikelaitoksensahan sijaitsi Kauppatorin laidalla.
Paikkakunnan paremmistoa koolla, siis! Ja tietysti kirkon kulmalla, eli Vanhan kirkon puistossa.
Mutta missä siellä?
Kuvasta haarukointi on vaikeaa, ja aiemmassa kirjallisuudessakin asia esitetään epämääräisesti: mainitaan esimerkiksi, että paikka sijaitsi ”nykyisen kirjastotalon pohjoispuolella”.
Yritykseni oli kuitenkin kova kuin pari päivää vanha pulla ja tuotti tulosta.
Tampereen kaupungin historian IV-osassa on nimittäin tonttikartta vuodelta 1882, jossa näkyy myös ”Kirkkopuisto ravintoloineen”. Samoin rakennelma löytyy vuoden 1888 osoitekartasta, josta liitän kuvan tämän tekstin verkkoversioon. Siitä voi tiirata, minne ajan sosieteetti kerääntyi!
Kirjallisuudessa kerrotaan, että Schveitzeri perustettiin sopivaksi katsottuna hetkenä, eli puiston pyhäkön ollessa pois käytöstä Aleksanterin kirkon valmistumisen takia. Varhaisin löytämäni mainos onkin vapulta 1882, jolloin Vanha kirkko oli toimettomana.
Kun Herran huone teki paluun joitakin vuosia myöhemmin, ravintola herätti närää seurakuntalaisissa – tarjoiltiinhan siellä alkoholia. ”Schveitzeri” ei tarkkaan ottaen olekaan erisnimi, vaan kertoo paikan olevan schweizeri-tyyppinen, eli kahvila, joka myy myös väkijuomia.
Millainen rymyluola suvikeidas lie ollutkaan? Ainakin häiritsevyyden kirkon kannalta arvellaan olleen yksi syy sen lopettamiseen. Viimeinen huvikesä siellä vietettiin 1892.
Mutta eipä hätää, nykyisin kirkolla toimii taas kahvila kolmena päivänä viikossa. Itse asiassa myös talvisin, ja vallan sisäpuolella. Sinne siis kahvikolotusta lievittämään!
Lähteet:
- Aamulehti 29.4.1882 & 12.10.1890; Heikkilä, Juho: ”Saunapuisto” ja sen kesäravintola
- Tammerkoski 8/1952; Schweitzerin kesäravintola 1880-luvulla
- Tammerkoski 11–12/1961; Supplement till ”Reserutter i Finland” (1893)
- Tampereen Uutiset 11.5.1892
- Voionmaa, Väinö: Tampereen kaupungin historia IV (Tampereen kaupunki, 1935)