Jumalan apulainen, rauhan sanansaattaja

Kyyhkynen on käytetyin Pyhän Hengen symboli. Se esiintyy näyttävästi myös Tampereen tuomiokirkossa. Kuva: Hannu Jukola

Kyyhkynen on yleisin Pyhän Hengen symboli.

”Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä.” (1. Moos. 8:10–11)

Millaisesta siivekkäästä oikein on kyse? Hyveistä kyyhkyyn liitetään puhtaus ja viattomuus, mutta Raamatusta saa lukea myös vähemmän mairittelevia luonnehdintoja. Esimerkiksi profeetta Hoosea kirjoittaa, kuinka Efraim on kuin kyyhkynen, tyhmä ja ajattelematon.

Entisajan kansa Suomessa kuvitteli kyyhkyn sapettomaksi linnuksi, joka ei koskaan vihastu tai hätyytä toisia. ”Kai se johtuu siitä, että se kuvaa pyhää henkeä ja sitä on pidetty pyhänä”, arveltiin Nousiaisissa 1930-luvulla.

Saksalainen mystikko Hildegard Bingeniläinen (1098–1179) kehotti ottamaan elämässä mallia kyyhkystä:

“Imitoi kyyhkystä sen hartaudessa; kun henkesi levottomana pyrkii ymmärtämään monia asioita, mihin et kykene, rauhoitu ja opettele kohtuullisuutta, kuten kyyhkynen myös on kohtuullinen ja vakaa. Kun kiihkeä viha väsyttää sinua, katso kärsivällisyyden puhdasta lähdettä ja pian tämä viha laantuu ja myrsky taukoaa, kuten myös voimakas intohimon aalto, koska kyyhkynen on kärsivällisyys.”

Isossa kirjassa kyyhkynen on myös uhrieläin. Jeesus vietiin kahdeksan päivän ikäisenä Jerusalemin temppeliin, ja samalla äidin piti puhdistautua Mooseksen lain mukaisin menoin. Maria vei kaksi metsäkyyhkyä uhrattavaksi.

Maapallolla on noin 300 kyyhkylajia. Raamatun aikaan Palestiinan seudulla yleisiä lienevät olleet muun muassa pulun kantamuoto eli kalliokyyhky, palmukyyhky, kenties turturikyyhkykin.

Suomalaisille tutuin on pulu eli kesykyyhky (Columba livia domestica), mutta ylivoimaisesti runsaimmin metsissämme elelee sepelkyyhkyjä. Ne ovat pikkuhiljaa kaupungistuneet ja viihtyvät nykyisin myös puistoissa ja taajamissa. Muut meillä tavatut lajit ovat idänturturikyyhky, turkinkyyhky, turturikyyhky ja uuttukyyhky, jota epävirallisesti kutsutaan metsäkyyhkyksi.

Turuilla ja toreilla pyörivät puluparvet synnyttävät helposti mielikuvan valtaisista määristä. Todellisuudessa kesykyyhkyjä on Suomessa 20 000–40 000 paria, sepelkyyhkypareja 200 000–300 000.

Pirkanmaalla pulukanta oli suurimmillaan 1970-luvulla, jolloin lintuja oli pelkästään Tampereella 8 000. Talvella 2013–2014 tehdyssä kartoituksessa Pirkanmaan kokonaiskannaksi arvioitiin noin 2 000 yksilöä. Taantuman syynä pidetään kaupunkiympäristön muuttumista: kaduilla on vähemmän ravintoa ja rakennuksissa niukemmin pesäpaikkoja kuin ennen.

Kesykyyhky on selvästi kaupunkilainen, harvoin niitä tepastelee maaseudulla. Väriskaala on laaja, ja vaihtelee valkoisesta monenkirjavaan.

”Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt.” (Jer. 8:7)

Pulu on jyviä, siemeniä, selkärangattomia, matoja ja kaduilta tai pihoilta löytyviä ihmisten ruoanjätteitä syövä paikkalintu.

Joskus kalliokyyhkymäistä kesykyyhkyä ja uuttukyyhkyä on hankala erottaa. Pulun tuntee kahdesta mustasta poikkijuovasta siivellä, valkoisesta yläperästä ja vaaleasta siiven alapinnasta. Koivet ovat punertavat, silmän värikalvo oranssinpunainen.

Turkinkyyhky on solakka, pitkäpyrstöinen ja selkäpuolelta hiekanruskea. Suomessa pesiviä pareja on 100–200, Pirkanmaalla vain muutamia. Viljasiilojen ja viljatilojen liepeillä tai puistoissa viihtyvä, siemeniä ja jyviä syövä laji on erittäin uhanalainen.

Pieni, siro, pitkäpyrstöinen ja äärimmäisen uhanalainen turturikyyhky on taantunut lähes koko Euroopassa, muun muassa maatalouden muutosten ja metsästyksen takia. Suomessa havaitaan vuosittain enää joitakin kymmeniä satunnaisvierailijoita.

Turturikyyhkyn tummassa pyrstössä on silmiinpistävän valkoinen kärkivyö, selkä- ja hartiahöyhenissä kirkkaan ruosteenruskeat reunukset. Talvikaudet lintu viettää trooppisessa Afrikassa.

Etelä- ja Keski-Suomessa harvalukuisena pesivä uuttukyyhky on tumman siniharmaa, ja sen kaulalta ja siiviltä puuttuu valkoinen väri. Sopivista pesäkoloista on pulaa, joten pesä voi sijaita metsässä kaukanakin ruokailumaista eli pelloista ja niityistä. Uuttukyyhkyn ravintoa ovat rikka- ja heinäkasvien siemenet, jyvät, marjat ja herneet.

Syksyllä uuttukyyhky muuttaa läntiseen Eurooppaan, ja palaa keväällä aikaisimpien muuttolintujen joukossa. Satunnaisesti se talvehtii Suomessa.

Suurikokoisin kyyhkylajimme ja niiden ainoa riistalintu, sepelkyyhky, on yleisväriltään vaalean siniharmaa. Vanhan linnun koivet ovat punaiset, nuoren vaaleanpunertavat. Kaulan sivulla valkoisen sepelkuvion ympärillä on vihertävää metallinkiiltoa, rinta hohtaa viininpunaisena. Aikuisen linnun silmän värikalvo on vaaleankeltainen. Ääntely on monitavuista kumeaa kuherrusta, jota saattaa erehtyä luulemaan pöllön ääneksi. Ilmaan noustessaan sepelkyyhky läiskäyttää siipiään kuuluvasti yhteen. Matkalento on nopeaa ja suoraviivaista.

Aiemmin arkana tunnettu sepelkyyhky on sopeutunut hyvin ihmisiin, ja se voi rakentaa pesänsä vaikka pihapiirissä kasvavaan kuuseen. Vuonna 2012 metsästettiin yli 200 000 yksilöä eli noin joka viides riistalintu oli sepelkyyhky.

Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen.

Virsi 105:3 (Sepelkyyhkyä tarkoittavan toukomettisen nimi esiintyy ensi kerran vuoden 1642 Raamatussa.)

Pulujen perhe-elämä on mielenkiintoista. Joskus kyyhky pesii keskellä talvea, ja vuoden mittaan sama pariskunta voi tuottaa viisi, kuusikin pesyettä. Pesä on huolimattomasti risuista ja korsista kyhätty rakennelma ullakolla, siltapalkkien päällä, rakennuksen jossakin kolossa tai seinäsyvennyksessä.

Kosiomenoja on hauska seurata, kun koiras kujertaa ja tepastelee piruetteja naaraan ympärillä. Sukupuolen tunnistaa helpoiten juuri koiraan soidintanssista.

Moni on ihmetellyt, miksei pulun poikasia koskaan näe missään. Selitys on siinä, että poikaset lähtevät pesästä vasta aikuisena.

”Kyyhkynen otti osaa variksen pesäntekoon, jotta hänkin oppisi tekemään pesänsä. Varis laittoi oksan haarukkaan varpuja ristiin. Silloin kyyhkynen sanoi: Kyy, kyy, kyllä minä osaan jo.” Varis siitä suuttui, lähti pois ja sanoi: ”Tee itse pesäsi!” Eikä kyyhkynen osannutkaan tehdä pesää sen valmiimmaksi. Siksi on kyyhkysen pesä nytkin sellainen.” (Kontiolahti 1935)

Vaikka kyyhky on onneton arkkitehti, sillä on muita avuja ja taitoja, joiden ansiosta se on erikoislaatuinen eläinlaji luomakunnassa.

Varmaan tunnet sanonnan ”herkullista ja pehmeää kuin linnunmaito”. Samettisena elokuun iltana joku tokaisee iloissaan, kuinka ilma on kuin linnunmaitoa.

Hetkinen. Linnun maito? Onko sellaista muka – eikö maito ole vain nisäkkäiden tuottamaa ravintoa? Kuvainnollinen ilmaus johdattaa taas kyyhkysiin, jotka ruokkivat vastakuoriutuneita poikasiaan kupunsa maitomaisella eritteellä. Lintumaailmassakin maito on siis harvinaista herkkua, sillä kyyhkyjen lisäksi sitä tuottavat vain flamingot.

Hämmästyttävintä on kuitenkin kyyhkyn kyky suunnistaa, ja palata satojen kilometrien päästä takaisin kotilakkaansa. Jo vuosituhansia sitten ihminen oppi hyödyntämään tätä ominaisuutta, ja alkoi käyttää pientä, vahvaa lentäjää postiljoonina.

Nuorena kyyhky lentelee paljon lähialueella ja laajentaa vähitellen kierrostaan. Näillä retkillään se opettelee tunnistamaan rakennuksia, katuja ja teitä sekä painamaan mieleensä maan muotoja. Sillä on voimakas vietti palata takaisin kotiin, ja sinne se löytää sisäisen kompassinsa avulla. Pitkältä matkalta palatessaan se porhaltaa viimeiset kilometrit nuorena oppimiensa tuttujen maamerkkien perusteella.

Kyyhkyjen suunnistamista on tutkittu paljon, mutta silti ei tarkalleen tiedetä, mihin taito perustuu. Sen verran on saatu selville, että lintu käyttää hyväkseen aurinkoa, kuuta ja tähtiä, ja se pystyy aistimaan maan magneettikentän. Hyvällä näkö- ja kuuloaistilla on luultavasti oma vaikutuksensa.

”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.” (Matt. 10:16)

Iät ajat kesykyyhkyjä on koulutettu moninaisiin tarkoituksiin.

Jo 5000 vuotta sitten linnut kuljettivat viestejä, jotka piti saada perille nopeasti. Tiedot Olympian kisojen voittajista kulkivat kirjekyyhkyjen mukana urheiluhullulle kansalle ympäri Kreikkaa. Tästä juontaa tapa päästää kyyhkysiä lentoon olympialaisten avajaisissa nykyäänkin.

Uutistoimisto Reutersilla oli 1800-luvulla kymmeniä kyyhkyjä uutisia kuljettamassa. Tiesitkö, että Italiassa ambulansseissa on kyyhkyjä, jotka toimittavat onnettomuuspaikalta uhrien verinäytekapseleita pikaisesti sairaalaan?

Vaikka kyyhkynen on ennen muuta rauhan ja rakkauden asialla, sillä on ollut myös sotaisia toimeksiantoja. Sekä idässä että lännessä monilla armeijoilla on ollut omia kyyhkyslakkoja, ja linnut ovat uurastaneet viestintä- ja tiedustelutehtävissä. Jo muinaiset egyptiläiset välittivät kyyhkyillä viestejään, mutta erityisen suuri merkitys luottolinnuilla oli toisessa maailmansodassa. Pelkästään liittoutuneilla oli yli 250 000 kirjekyyhkyä, ja parhaita palkittiin jopa urhoollisuusmitalilla.

Viestikyyhkyt eivät kuulu vain menneeseen maailmaan, vaan harrastajilla on Suomessakin oma yhdistys. Eri puolilla Eurooppaa kyyhkysille järjestetään lentokilpailuja. Hyvä kyyhkynen lentää minuutissa kilometrin tai enemmän.

”Jos saisin kyyhkysen siivet, lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan.” (Ps. 55:7)

Antiikissa kyyhkynen oli rakkauden ja kauneuden jumalattarien Venuksen ja Afroditen symboli. Kristityt ottivat saman linnun käyttöön, koska Jeesuksen kasteen kuvauksissa kerrotaan Pyhän Hengen laskeutuneen häneen kyyhkysenä.

Kyyhkynen on sävyisä ja puhdas eläin, ja Pyhä Henki on sävyisyyden henki, tulkitsi kirkkoisä Johannes Khrysostomos (k. 407) lajin valintaa.

”Johannes todisti: Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä. Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.” (Joh. 1:32–34)

Samantapaisesti kuvaavat muutkin evankelista Jeesuksen kastetta ja hänen julkisen toimintansa alkua (Matt. 3:16–17, Mark. 1 :7-11, Luuk. 3:21–22)

Valkea kyyhky on muillekin kuin kristityille kansainvälinen rauhansymboli, jota muun muassa Pablo Picasso on tehnyt tunnetuksi. Picasson tuotannossa esiintyy usein kyyhkyjä, ja muutamalla mestarillisella vedolla hän teki kyyhkytunnuksen vuoden 1949 Maailman rauhankonferenssiin. Samana vuonna syntyneen tyttärensä maailmankuulu espanjalaistaiteilija nimesi Palomaksi (kyyhkynen).

Kristillisessä näkemyksessä symboli juontaa Paavalin sanontaan, kuinka Henki on rauhan yhdysside. (Ef. 4:3)

”Olet hellä mieleltäsi,
puhdas niin kuin kyyhkynen.
Kestää ei voi edessäsi
kova, nurja ihminen.
Mieli nöyrä minuun luo,
armo voimakseni suo,
että lähimmäisiäni
rakastan kuin itseäni.”

(Virsi 117:7)

Raamatussa Jumala käyttää erilaisissa tilanteissa lintuja välikappaleena tahtonsa toteuttamiseen. Etenkin kyyhkynen, varpunen ja korppi ovat Jumalan apulaisia, viestin kuljettajia ylhäisen Isän ja ihmisten välillä.

Kun kristillisessä taiteessa ilmaistaan Pyhää Henkeä kyyhkysellä, lintu kuvataan yleensä suoraan edestä niin, että sen asento muistuttaa ristiinnaulitun asentoa. Symbolitutkija Liisa Väisäsen mukaan sivultapäin kuvattu kyyhkynen edustaa yleensä rauhaa tai jumalallista viestiä.

Pentti Lempiäinen kirjoittaa Kuvien kieli -kirjassaan:

”Jumalan kolmatta persoonaa, Pyhää Henkeä, on koetettu havainnollistaa kuvin. Pyhän Hengen kyyhkynen on kirkkotaiteen käytetyimpiä symboleja. Mutta kyetäänkö sillä viestittämään muuta kuin että Pyhä Henki on läsnä, toimii?

Tietysti senkin sanominen on paljon. Siinä ilmaistaan olennainen asia kristillisestä uskosta. Ehkä jotakin myös siitä, miten Henki toimii ja mitä seurauksia hänen vaikutuksestaan on, kyetään sanomaan kuvin. Mutta sitä, mitä Pyhä Henki syvimmiltään on, ei parhaillakaan vertauskuvilla tavoiteta.”

Monissa vanhoissa kirkoissa saarnatuolin päällä olevaan katokseen on kiinnitetty kyyhkynen. Koristeellinen katos, baldakiini, tarkoittaa että kuningasten kuningas on tältä paikalta julistettavassa sanassa läsnä, ja kyyhkynen ilmaisee, kuinka Henki tekee sanan eläväksi ja puhuu sanan välityksellä.

Neitsyt Marian pään päällä näkyy usein kyyhkynen muistuttamassa, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä. Valkean linnun voi bongata etenkin maalauksissa, joissa enkeli Gabriel ilmestyy Marialle.

Evankelistojen kuvissa taas voit nähdä ns. inspiraatiokyyhkysen päähenkilön korvan juuressa tai olkapäällä. Lintu ilmaisee Pyhän Hengen ilmoittavan kirjoittajille, mitä heidän tulee kirjoittaa. Niin ikään kirkon suurten opettajien, kuten kirkkoisien, patriarkkojen ja merkittävien teologien kuvissa kyyhkynen kertoo heidän toimineen opetuksissaan ja kirjoituksissaan Pyhän Hengen johdattamina.

”Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi. (Laul. l. 2:14)

Tähän tapaan mies hehkuttaa sydämensä valittua Laulujen laulussa.

Neito puolestaan maalailee rakastaan näin:

”Hänen silmänsä ovat kuin kaksi kyyhkystä, jotka lepäävät puron äärellä, kuin kyyhkyt, jotka maidossa kylvettyään istuvat maljan reunalla.”(Laul. 1. 5:12)

Kyyhky on rakastuneen raamatullinen hellittelynimi kumppanistaan. Kihlajais- ja hääkorttien kuva-aiheina käytetään edelleen kahta kyyhkyläistä, ja joskus hääjuhlassa ohjelmanumerona on nähty valkeiden kyyhkysten vapauttaminen lentoon!

Laulujen laulu (Korkea veisu 1933 raamatunkäännöksessä) on Vanhan testamentin runollinen kirja. Teksti puhuu rakastavaisesta parista, mutta sen on tulkittu viittaavan myös Kristuksen ja seurakunnan väliseen rakkauteen. Kallion koloon hakeutuva kyyhky kuvaa kristittyä, joka pakenee pahaa Kristus-kallion suojaan.

Lue lisää linnuista Lintuatlaksesta

Kirjallisuutta:

• Häkkinen: Linnun nimi, Teos 2011
• Järvinen: Linnut liitävi sanoja, Otava 1991
• Järvinen (toim.): Pieni lintukirja. Suomalaista kansanperinnettä. SKS 2005
• Koskimies-Varesvuo: Tiesitkö tämän linnuista? Tammi 2012
• Kosonen, Rintamäki, Seppälä, Geiger: Pirkanmaan linnusto, Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys 2016
• Laine: Suomalainen lintuopas, WSOY 1991
• Lempiäinen: Katsokaa taivaan lintuja, Kirjapaja 1982
• Stott: Linnut opettajamme, Uusi tie 2007
• Väisänen: Mitä symbolit kertovat, Kirjapaja 2015
• Väisänen: Kristilliset symbolit, Kirjapaja 2011

Turkinkyyhky on solakka, pitkäpyrstöinen ja selkäpuolelta hiekanruskea. Suomessa pesiviä pareja on 100–200. Kuva: Kim Kuntze