Viiniköynnös kasvaa alussa ja lopussa

Kasviin liittyy myös suurta vertauskuvallisuutta. Jeesus itse ilmoitti olevansa tosi viinipuu, seuraajiaan hän nimitti sen oksiksi.

”Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.” (Ps. 104)

Viiniköynnös oli ensimmäinen ihmisen viljelemä kasvi. Jumalan avulla vedenpaisumuksesta pelastunut Nooa ryhtyi viljelemään maata, ja uuden ajan alkamisen merkiksi hän istutti ensimmäisen viinitarhan (1. Moos. 9:20).

Puuvartinen hyötykasvi on mukana vielä, kun Uuden testamentin päättävässä Johanneksen ilmestyksessä kuvataan lopun ajan tapahtumia ja viimeistä tuomiota.

”Silloin enkeli heitti sirppinsä maan päälle, korjasi sadon maan viinitarhasta ja heitti rypäletertut suureen altaaseen, Jumalan vihan viinikuurnaan.” (Ilm. 14:18)

Luvatun maan siunattu anti

 Vanhan testamentin alussa viininviljelystä puhutaan useita kertoja, ja siitä annetaan tarkkoja määräyksiä ja ohjeita. Mooseksen lain kylvämis- ja sadonkorjuukielto seitsemäntenä eli sapattivuonna koski myös viinitarhoja.

Luvatussa maassa Israelin kansaa odotti Jumalan vakuutuksen mukaisesti seitsemän siunattua maan antia: vehnä, ohra, viiniköynnös, viikuna, granaattiomena, oliivi ja hunaja.

Niilin suistomaalla Egyptissä viinin valmistus oli yleistä, ja pitkällä erämaavaelluksellaan orjuudesta palaavat israelilaiset ikävöivätkin Egyptin viinitarhoja (4. Moos. 20:5). Kun Mooses lähetti autiomaasta kaksitoista vakoojaa ottamaan selvää, kasvaako luvatussa maassa todella puita ja onko maa viljavaa, he toivat todisteeksi rypäleitä, granaattiomenoita ja viikunoita.

Täyttä työtä entisajan välineillä

 Viiniköynnös (Vitis vinifera) on kotoisin Välimeren lauhkean ilman alueelta, ja se on risteytynyt lajin luonnonvaraisesta muodosta. Varsinaisen viljelyn on arveltu alkaneen noin 4000 eKr, joidenkin tutkijoiden mukaan jo paljon varhemmin.

Tänä päivänä viljeltäviä lajikkeita on viisinumeroinen luku. Kasvukaudella köynnös vaatii runsaasti aurinkoa, maaperä ja ilmasto vaikuttavat paljon sadon laatuun ja tuottoon. Rypälemarjojen väri vaihtelee keltaisesta vihreään ja tummansinipunaiseen.

Nykyään Ranska, Italia ja Espanja ovat maailman suurimpia viinintuottajamaita, muita tärkeitä ovat ”uudessa maailmassa” Yhdysvallat, Argentiina, Chile, Etelä-Afrikka ja Australia. Puutarhaharrastajat Suomessakin ovat kokeilleet viiniköynnöksen kasvattamista, jotkut hyvällä menestyksellä, toiset vaatimattomammin tuloksin.

”Vaimosi, sinun talosi emäntä, kukoistaa kuin viiniköynnös, lapsia on pöytäsi ympärillä kuin oliivipuun juurella vesoja.” (Ps. 128:3)

Hoikkavartisesta, kärhivarsien avulla tukia myöten kiipeilevästä köynnöksestä on kautta aikojen saatu raaka-ainetta mehuun ja viiniin, rypäleitä on syöty tuoreena ja kuivattu rusinoiksi, lehdistä on tehty kääryleitä.

Raamatun ajan alkeellisilla välineillä viinitarhan perustaminen ja hoitaminen oli raskasta ja vaivalloista työtä. Yleensä paikaksi valikoitui rinne, joka pengerrettiin, ettei multa sadeaikaan huuhtoudu alas laaksoon. (Jes. 5:1, Jer. 31:5). Ympärille rakennettiin kivimuuri suojaamaan istutuksia varkailta ja villieläimiltä, ja sisäpuolelle tehtiin pyöreä vartiotorni (mm. Jes. 5:2, 4. Moos. 22:24, Ps. 80:9–14).

Viinin valmistusta varten tarhassa oli kuurna eli laakea säiliö tai allas. Se louhittiin usein kallioon, ja siinä rypäleet poljettiin mehuksi ja siivilöitiin ruukkuihin.

Kun kristillisissä teksteissä puhutaan viinin juomisesta, samassa yhteydessä yleensä myös syödään. Viini kuului juhla-aterioille, ja suhtautuminen on yleisesti positiivista. Sen sijaan humaltumiseen Raamattu ottaa kielteisen kannan ja varoittelee toistuvasti väkijuomien liiallisesta käytöstä. ”Voi niitä, jotka jo ani varhain lähtevät etsimään päihdyttävää juomaa, niitä, jotka viinistä hehkuvina valvovat yömyöhään.” (Jes. 5:11)

Vesi viiniksi, vettä viiniin

Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko liittyi juuri viiniin. Kaanaan häissä hän muutti veden viiniksi. (Joh. 2:1–12). Jeesus puhui asiantuntevasti juoman laskemisesta uusiin leileihin, jotta sekä viini että leilit säilyisivät (Matt. 9:17). Mestari tiesi myös, miten isännät menettelevät palkatessaan miehiä viinitarhaansa (Matt. 20:1–16) – ja häntä nuhdeltiin rahvaanomaisuudesta (Luuk. 7:34).

Uuden testamentin kertomuksessa Kaanaan häistä ilmenee, että juhlavieraille tarjottiin ensin hyvää viiniä, ja sen jälkeen tarjolle tuotiin huonompaa.

Raamatun ajan keittokirjassa (Art House, 2009) Pirkko Jurvelin selittää, kuinka maan tapana oli laimentaa viiniä vedellä, ja sekoittaa huonomman viinin joukkoon parempaa maun parantamiseksi. Rikkaat saattoivat maustaa viiniään muun muassa timjamilla, kanelilla ja ruusun- tai jasmiininkukilla, ja makeuttaa siitä lisäämällä hunajaa.

Raamatun tekstit paljastavat, että viiniä osattiin käyttää myös lääkinnällisiin tarkoituksiin ja tuskien helpottamiseen. Esimerkiksi juutalaisten halveksima samarialainen auttoi ryövärien pahoinpitelemää miestä vuodattamalla tämän haavoin öljyä ja viiniä. Viinillä lienee tavoiteltu desinfioivaa vaikutusta?

Kun Jeesus ristiinnaulittiin Golgatalla, Pilatuksen sotilaat tarjosivat hänelle kipujen lieventämiseen katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä. Jeesus ei kuitenkaan tahtonut sitä juoda.

Jumalan kansa ja uskovien yhteys

Vanhassa testamentissa kuvataan, kuinka patriarkka Jaakob siunaa poikiaan ennen kuolemaansa. Juudalle hän lupaa hallitsijansauvan lisäksi hedelmällisen alueen, jossa kasvaa jaloja viiniköynnöksiä. (1. Moos. 49).

Vanhassa testamentissa viinitarha symboloi Jumalan kansaa, josta hän erityisesti huolehtii, mutta jolta hän myös odottaa satoa. Uuden liiton aikana viiniköynnöksestä tuli lisäksi vertauskuva Jeesuksen ja uskovien elävälle yhteydelle.

Profeetta Hoosea nimitti Israelia reheväksi viiniköynnökseksi, joka tekee hedelmiä. Langennut Israel puolestaan oli villimarjoja kasvava viinitarha (Jes. 5:4) tai jalo viiniköynnös joka kantaa kelvottomia oksia (Jer. 2:21).

Profeetat käyttivät kaikkien tuntemaa kuvakieltä kiitellessään ja kehuessaan, mutta myös nuhdellessaan kansan moraalista heikkoutta ja varoittaessaan sitä tulevasta tuhosta. Jumalan täytyi rangaista niskoittelevia asukkaita, mutta hän ei hylännyt heitä, vaan antoi uuden toivon lupaamalla kääntää oman kansansa kohtalon. ”Minä istutan heidät maahansa, eikä heitä enää revitä irti maasta, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.” (Aam. 9:15)

Kaikkialla kristillisessä maailmassa tunnetaan tietyt Uuden testamentin kohdat erityisen hyvin, esimerkiksi Jeesuksen sanat jäähyväispuheessaan opetuslapsille: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. --- Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:1–2, 5).

Toinen tutuista tutuin evankeliumikohta on kiirastorstailta, kun Jeesus asettaa ehtoollisen.

”Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: Juokaa tästä kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” (Matt. 26:27–29)

Kristillisessä taiteessa viinirypäleet muistuttavat eukaristiasta eli ehtoollisesta. Kuvissa viini on helppo erottaa muista köynnöskasveista kantamiensa rypäleitten ansiosta. Joskus myös elämänpuu kuvataan köynnösmäisenä – ja silloin kasvi on tavallisesti viiniköynnös.

Juhana-herttuan pidoissa viina-marjoja

Mikael Agricola käytti aikanaan ilmauksia viinatarha, viinamarja ja viinapuu. Vaikka joissakin suomen murteissa herukasta puhutaan viinamarjana, Agricola tarkoitti aina rypäleitä ja niistä käymisteitse valmistettua viiniä.

Ruotsalaisperäinen viini-sana ei vielä ollut lainautunut kieleemme, vaan meillä suosittiin germaanista lainasanaa viina. Suomen vanhimmissa kirjakielisissä lähteissä se merkitsee nimenomaan viiniä, ei suinkaan tislaamalla valmistettua viinaa.

Näin sanoitti Agricola 1500-luvulla: ”Hakeeko joku viinamarjoi orjentappuroist taikka fiikunoita ohdakkeista?” Sama kohta kuuluu Raamatun nykysuomennoksessa: ”Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.” (Matt. 7:16).

Jo varhain viiniköynnöksen hedelmät kulkeutuivat rusinoina Suomeen. Keskiaikaiset löydöt eivät tosin ole yleisiä, mutta Turun 1200–1500-lukujen kerroksissa kuitenkin säännöllisiä. Se tarkoittaa, että viinirypäleitä – jopa tuoreena – on saattanut hyvin harvinaisena herkkuna olla saatavilla ainakin Turussa. Turun linnassa Juhana-herttuan hovipidoissa rypäleillä tiedetään nautiskellun 1556–1563 välillä.

Pirjo Silveri

Kirjallisuutta:

Huttunen, Huikuri, Kokkonen, Muikku, Nykänen: Raamatun kasvit. Botanian tietolaari 6. Joensuun yliopiston kasvitieteellinen puutarha 1996

Häkkinen, Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan. Teos 2011

Jurvelin: Raamatun ajan keittokirja. Art House, 2009

Lempiäinen: Kuvien kieli. WSOY 2002

Suomela, Louhivuori, Järvinen: Viinitarha viheriöi. Raamatun maan kasveja. SLS 1996

Väisänen: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään. Kirjapaja 2011

Väisänen: Mitä symbolit kertovat. Taidetta pintaa syvemmältä. Kirjapaja 2015