Vahva, väkevä, pyhä, jykevä tammi

”Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen ja rautatammen, joka on saanut puiden keskellä kasvaa vahvaksi.” (Jes. 44:14)

Kristillisessä taiteessa tammi viestii muun muassa uskosta ja rohkeudesta. Paksun runkonsa, rehevän ja varjoisan lehvistönsä sekä pitkän ikänsä vuoksi puu on helppo mieltää ikuisen elämän vertauskuvaksi.

Monet kansat ovat pitäneet tammea ukkosenjumalan puuna. Antiikin Roomassa ansioituneet kansalaiset saivat päähänsä tammenlehväseppeleen.

Perna, pyökki, poppeli

Suomessa kasvava tammi ei edusta samaa lajia kuin kaimansa Raamatussa, mutta sukulaisia ne ovat. Niinpä ’tammi’ on riittävän tarkka käännösvastine isossa kirjassa usein esiintyvälle, tammeksi kutsutulle puulajille.

Kirjassaan Aaloesta öljypuuhun (Teos 2011) Kaisa Häkkinen ja Terttu Lempiäinen poimivat katkelman Agricolan suomentamasta profeetta Hoosean kirjasta. Siinä mainitaan tammi, pyökki sekä lehmusta tai jalavaa merkitsevä perna:

”Vuortein hyppyrillä he uhraavat ja kukkulain päälä, he suitsuttavat tammein alla, pernan ja pyökkein alla, että ne antavat sulaisen varjon.”

Nykyisessä Raamatussa sama kohta menee näin:

”Vuorten huipuilla he uhraavat, polttavat suitsukkeita kukkuloilla tammen, poppelin ja rautatammen alla.” (Hoos. 4:13).

Puu tai pensas

Tammi kuuluu pyökkikasvien heimon laajaan sukuun, jossa on satoja eri lajeja. Ne on helppo tunnistaa terhoistaan, joita linnut ja jyrsijät levittävät.

Yleensä tammi on vankka, 10–25 metrin korkeuteen nouseva ja pitkään elävä puu. Puolen vuosituhannen ikäiset vanhukset eivät ole harvinaisia, Englannissa on löydetty ja ajoitettu tammia, jotka ovat ylittäneet jo 1000 vuoden ikäpyykin.

Kasvumuoto on monimuotoinen. Jotkut ovat kookkaita puita, joko ikivihreitä tai lehtensä tiputtavia, mutta joukkoon mahtuu myös muutama pensaslaji. Lauhkealla vyöhykkeellä tammet ovat kesävihreitä, talvisadealueella ainavihreitä.

Välimeren alueella tavataan kolme tammilajia: rautatammi, parkkitammi ja korkkitammi. Suomessa luonnonvaraisena kasvaa vain yksi, metsätammeksikin nimetty Quercus robur, joka menestyy lehtometsissä maamme lounaisosien tammivyöhykkeellä. Viljeltynä koristepuuna se saattaa pärjätä Oulun korkeudelle saakka.

Pyhän maan alueella kasvaa nykyisin yli 20 lajia, mutta metsät ovat huomattavasti supistuneet Raamatun kirjoittamisen ajoista. Siksi on mahdoton tarkkaan sanoa, mitä tammilajia eri tekstikohdissa kulloinkin tarkoitetaan.

Taborin tammen kohdalla

Viinitarha viheriöi -kirjan (SLS 1996) tekijät uskovat, että vanhoissa raamatunkäännöksissä tammeksi on käännetty myös muita puita, etenkin pistaasia. Esimerkiksi Absalomin puu on saattanut olla tammen sijasta elapuu eli pistaasi.

”Absalom, joka ratsasti muulilla, osui vastakkain Daavidin miesten kanssa. Kun muuli tuli suuren tiheäoksaisen tammen alle, Absalom tarttui hiuksistaan puuhun ja jäi riippumaan taivaan ja maan välille.” (2. Sam. 18:9)

Raamatussa usein mainittu yleisnimi tammi eli alon juontaa sanasta el (jumala). Tämä todistaa, että jo vuosituhansia sitten isoa, siihen aikaan perin yleistä, vanhaksi elävää puuta osattiin arvostaa.

Kunnioitettu, jopa palvottu puu esiintyy eri muunnoksina myös monissa Raamatun kertomusten paikkojen ja henkilöiden nimissä:

”Abram kulki Kanaaninmaan halki Sikermin seudulle, Moren tammelle asti” (1. Moos. 12:6). ”Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa.” (1. Moos. 18:1). ”Kun sitten jatkat matkaasi ja saavut Taborin tammen kohdalle…” (1. Sam. 10:34)

Tammen mahtavuuteen viittaa myös profeetta Jesaja kirjoittaessaan Israelin kansan paatumuksesta, ja ennustaessaan samalla tulevaa:

”Jos väestä on jäljellä vaikka vain kymmenesosa, vielä sekin raastetaan maasta, kaadetaan niin kuin puu, kuin tammi. Mutta puustakin jää kanto, ja siitä kannosta kasvaa pyhien suku.” (Jes. 6:13).

Kelttiläiset, roomalaiset ja kreikkalaiset ovat pitäneet tammea pyhänä puuna, muutkin ovat sitä uskomusrituaaleissaan kunnioittaneet. Kuolleita on haluttu haudata nimenomaan tammen juurelle.

”Debora, Rebekan imettäjä, kuoli siellä, ja hänet haudattiin Betelin rinteeseen tammen alle. Puu sai nimekseen Itkutammi.”(1. Moos. 35:8)

Tammea on palvottu ja pidetty maallisen suuruuden ja väkevyyden vertauskuvana. Kansalliseepos Kalevalassa puhutaan valtavasta tammesta, puu esiintyy myös kansanrunoudessamme.

Ruokaa ja juomaa

Iät ajat tammea on osattu monipuolisesti hyödyntää. Sitä on käytetty rohtojen ja lääkkeiden valmistukseen, sen terhoja on paahdettu ja jauhettu jopa leipäjauhoihin. Muun muassa Elias Lönnrot luetteli lukuisia käyttökohteita ja -tapoja.

Kova ja kestävä puuaines on sopinut esimerkiksi siltoihin. Edelleen tammea käytetään laajalti lattioissa ja huonekaluissa. Britanniassa uudisrakennuksiin on palaamassa perinteinen, tamminen puuristikkorakenne.

Puulaivojen aikakaudella tammea suosittiin laivanrakennuksessa, ja tästä syystä tammimetsät ovat harventuneet, hävinneetkin. Eteläisessä Suomessa pellonraivaus ja laidunnus ovat niin ikään vähentäneet tammistoja.

Myös alkoholiteollisuus arvostaa runsaasti tanniineja ja vanilliineja sisältävää puuta. Hienoja viinejä kypsytetään tammitynnyreissä, jotka antavat juomalle makua ja tuoksua. Elintarviketeollisuudessa taas hyödynnetään palavaa tammea: savu tuo niin kalaan kuin lihaan hienon makuvivahteen.

Ekologisesta näkökulmasta tammi on tärkeä laji. Sen tiheä lehvästö ja lahoava puu kattavat herkkupöydän hyönteisille, onkalot tarjoavat pesäpaikan linnuille, oravat ja muut nisäkkäät ravitsevat itseään terhoilla. Ikivanhan tammen on arveltu elättävän jopa yli 250 eläinlajia.

Pirjo Silveri

Kirjallisuutta:

Butler: Puun istuttamisen taito. Moreeni 2012.

Huttunen, Huikuri, Kokkonen, Muikku, Nykänen: Raamatun kasvit. Botanian tietolaari 6. Joensuun yliopiston kasvitieteellinen puutarha 1996.

Häkkinen, Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan. Teos 2011.

Lempiäinen: Kuvien kieli. WSOY 2002.

Suomela, Louhivuori, Järvinen: Viinitarha viheriöi. Raamatun maan kasveja. SLS 1996.

Väisänen: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään. Kirjapaja 2011.

Väisänen: Mitä symbolit kertovat. Taidetta pintaa syvemmältä. Kirjapaja 2015.