Taipuu, taittuu, vaan ei muserru

Raamatussakin ruoko esiintyy monta kertaa, erilaisissa yhteyksissä.

Profeetta Jesajan kirjassa luvataan: ”Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.” Evankelista Matteus puolestaan kuvailee: ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon.”

Herran henki on murtuneitten vahvistaja. Ruoko-kielikuva havainnollistaa, kuinka Jumala tietää, millaisia me ihmiset olemme. Kenenkään ei tarvitse näytellä vahvempaa kuin oikeasti on.

Tampereella Kalevan kirkon alttariseinällä on Reima Pietilän puuveistos, jonka nimi tulee suoraan Raamatusta, Särkynyt ruoko.

Pitkäperjantaina sotilaat pilkkasivat Jeesusta ristillä, panivat hänen käteensä ruokokepin ”kuninkaan valtikaksi” ja sen jälkeen löivät sillä häntä päähän. (Matt. 29–30, Mark. 15:19).

Virsirunoilija Niilo Rauhala sanoittaa tapahtumia näin:

”Kruunuksi sait otsallesi

piikit orjantappurain,

valtikaksi suuruutesi

tuotiin halpa ruoko vain

että saisin omanasi

voiton kruunun taivaassasi.”

(Virsi 57:4)

Mikael Agricolan 1500-luvun teksteissä ruoko esiintyy sekä luonnonkasviin viittaavana sanana että ruo´osta valmistetun sauvan tai kepin nimityksenä.

”Ja he löit hänen pääns ruogolla ja syljit hänen päällens, laskit polvillens ja kumarsit häntä”, suomensi Agricola. Nykyisin sama kohta kuuluu: ”He löivät häntä ruokokepillä päähän, sylkivät hänen päälleen ja polvistuivat ja kumarsivat häntä.” (Mark. 15:19)

Ruoko huojuu vertauksissa

Ruoko on yleisnimitys Phragmites-suvun heinäkasveille, joiden tunnetuin ja ainoa Suomessa kasvava laji on järviruoko (Phragmites australis) eli ryti. Tämä kasvikunnan kosmopoliitti viihtyy kosteilla paikoilla lähes kaikkialla maailmassa; meren ja järvien rannoilla, soilla, jokivarsilla, rantaniityillä, lähteillä, jopa likaojissa.

Järviruoko venyy 1–3 metrin pituiseksi, suotuisissa oloissa jopa nelimetriseksi. Mitä kauempana vedestä, sitä lyhyemmäksi varsi jää.

”Herra ravistelee Israelia niin, että siitä tulee kuin vedessä huojuva ruoko. Hän tempaa israelilaiset pois näiltä hyviltä mailta, jotka hän antoi heidän isilleen.” (1. Kun. 14:15)

Usein ruoko muodostaa tiheitä, laajoja kasvustoja. Se valtaa mökkirannat ja salmet, se peittää toiset kasvit alleen ja pärjää kilpailussa ravinteista, valosta ja tilasta. Pitkä ja pysty varsi on kevyt ja ontto, mutta taipuisa ja vahva. Tasasoukat pitkät lehdet aaltoilevat tuulessa samaan suuntaan kuin liput vierekkäisissä tangoissa. Kukinto on iso pörröinen röyhy.

Kun Jeesus kertoi ihmisille edelläkävijästään Johannes Kastajasta, mestarin puheessa vilahti ruokokasvi.

”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu: Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.” (Matt. 11:7–10, Luuk. 7:24–27)

Kaikessa opetuksessaan Jeesus painotti toisten rakastamista ja palvelemista. Samaan viittasi jo Jesaja puhuessaan Vanhan testamentin ajan ihmisille oikeasta paastosta ja sapatin vietosta. Profeetta havainnollisti vertaustaan kasvilla, joka oli kansalle tuttu.

”Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? (Jes. 58:5)

Kaislikko vai ruovikko?

Suomalaisen suussa kaislikko ja ruovikko menevät helposti sekaisin. Puhekielessä kasvia saatetaan kutsua kaislaksi, vaikka oikeasti tarkoitetaan järviruokoa. Sarakasveihin kuuluva järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) on aivan eri laji.

Ruovikossa elää ja viihtyy monipuolinen lintulajisto, muutamille siivekkäille tällainen ympäristö on lähes elinehto. Käytännössä kaulushaikara, rytikerttunen ja viiksitimali eivät Suomessa pesi lainkaan ruovikon ulkopuolella. Etelässä pajusirkku pesii lähinnä ruovikoissa, pohjoisempana myös soilla.

Järviruoko kuuluu ilmastonmuutoksesta, rehevöitymisestä, laidunnuksen päättymisestä ranta-alueilla ja kenties myös ruoppauksista hyötyneisiin kasveihin.

Suomen järvet ja merenlahdet ovat viime vuosina runsaasti rehevöityneet, ruovikoiden kasvu on ollut nopeaa. Lisääntymisellä on ollut sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia. Ruovikoita esiintyy koko maassa Ahvenanmaalta Lappiin asti. Rannikkoalueilla sitä on noin 30 000 hehtaaria, määrästä sisävesillä ei ole yhtä luotettavia arvioita.

Kelpo katemateriaali

Maailman sivu järviruokoa on niin meillä kuin muualla osattu hyödyntää erittäin monipuolisesti. Se on sopinut rakentamiseen, maanparannusaineeksi pelloille, karjan kuivikkeeksi ja rehuksi, eristeeksi ja energiantuotantoon, siitä on tehty soittimia, mattoja, tyynyjen ja patjojen täytteitä, himmeleitä ja muita puhdetöitä.

Nykyisen Suomenlahden alueella järviruokoa lienee käytetty jo esihistoriallisina aikoina. Kivikauden ihminen saattoi kattaa sillä asumuksensa ja kerätä juurakoita ravinnokseen. Ruo´on korjuusta Suomessa löytyy kirjallisia tietoja jo 1400-luvulta. Esimerkiksi Virossa ja muuallakin Itämeren alueella ruokoa hyödynnetään edelleen tehokkaasti, ja siitä syntyy muun muassa kattoja.

Ruokokattojen rakentamismenetelmät ovat pysyneet lähes samoina muinaisuudesta nykypäivään. Luonnonmukainen, sidottu katto on tiivis ja kestävä, ja sen tekemisen tekniikka tunnettiin jo 1200-luvulla. Ruokokatto on hyvä eriste; kesällä sen alla on viileää ja talvella lämmintä.

Suomen oloissa ruoko on nykyään harvinainen katemateriaali. Vuodelta 1943 on kuitenkin olemassa rakennustietokortti (RT-kortti), jonka mukaan ruo´oista oikein tehty korsikate kestää 70–100 vuotta.

Pirjo Silveri

Kirjallisuutta:

• Huttunen, Huikuri, Kokkonen, Muikku, Nykänen: Raamatun kasvit. Botanian tietolaari 6. Joensuun yliopiston kasvitieteellinen puutarha 1996
• Häkkinen, Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan. Teos 2011
• Jurvelin: Raamatun ajan keittokirja. Art House, 2009
• Lempiäinen: Kuvien kieli. WSOY 2002
• Suomela, Louhivuori, Järvinen: Viinitarha viheriöi. Raamatun maan kasveja. SLS 1996
• Väisänen: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään. Kirjapaja 2011
• Väisänen: Mitä symbolit kertovat. Taidetta pintaa syvemmältä. Kirjapaja 2015