Sylvia sirkuttaa sypressin oksalla

”Minä vastaan sinun pyyntöihisi, minä pidän sinusta huolen. Minä olen kuin ikivihreä sypressi, vain minä kannan sinulle hedelmää.” (Hoos. 14:9)

Suomalainen nimittää sypresseiksi esimerkiksi koristekasveja, joita kannamme jouluksi kotiin. Vehreät pikkupuut ruukuissa ja jouluistutuksissa kuuluvat valesypressien sukuun, vaikka ne ulkonäöltään ja kasvutavaltaan muistuttavat ”oikeita” sypressejä.

Usein kyseessä on lawsoninsypressin kääpiömuotoinen lajike Ellwoodii, joka on kaupoissa ja kansan suussa kulkenut myös joulukatajan nimellä.

Ikivihreä, tuoksuva aitosypressi sen sijaan on iso puu, joka joskus kasvaa jopa 50-metriseksi.

Mikael Agricolalle eksoottinen sypressi oli 1500-luvulla outo, eikä hän sitä koskaan teksteissään maininnut. Sen sijaan Agricola puhuu useita kertoja hongista, tyypillisistä suomalaismetsien havupuista, isoista, suorarunkoisista, korkealle oksattomista.

Kielitieteilijät ovat osoittaneet, ettei honka Agricolan raamatunkäännöksissä välttämättä tarkoittanut suomalaista mäntyä, vaan sanalla saatettiin korvata useita eri puulajeja, yhtenä niistä juuri Välimeren maisemissa yleinen sypressi.

Jesajan kirjaa Agricola suomensi näin: ”Hongat pitää orjentappuroin edestä kasvaman, ja mirtus orjentappuran pensaan edestä.” Nykyisessä Vanhassa testamentissa sama kohta kuuluu: ”Orjantappuran paikalle nousee sypressi ja piikkipensaan paikalle myrtti.” (Jes. 55:13).

Raamatunkääntäjät eivät välttämättä ole olleet kasvitieteen asiantuntijoita, joten vastaavanlaisia lajien määrityksen ongelmia on ollut muidenkin kielien kääntäjillä.

Tumma, muodoltaan liekkiä muistuttava sypressi on hepreaksi brosh. Hepreankielisessä Raamatussa ’brosh’ esiintyy kymmeniä kertoja, mutta yleisnimenä se voi tarkoittaa myös muita havupuita. Kasvitieteilijätkään eivät aina ole olleet yksimielisiä, mistä puusta tarkalleen on kulloinkin ollut kyse.

Suomessa kasvavaa mäntyä (Pinus sylvestris) ei isossa kirjassa mainita, vaan siellä esiintyvät Pinus-suvun puut ovat joko pinjoja (Pinus pinea) tai Alepponmäntyjä (Pinus halepensis).

Usein setrin seuralaisena

Aitosypressi (Cupressus sempervirens) on kotoisin Syyriasta, Persian vuoristosta ja Vähä-Aasian rannikolta, ja sen levinneisyysalue on suurin piirtein sama kuin oliivipuun.

Puun runko on suora ja muoto pyramidimainen. Oksat kurkottavat kohti korkeutta. Tuoksuvat lehdet ovat pieniä ja suomumaisia. Kahdessa vuodessa emikukista kasvaa pyöreitä käpyjä, joiden muoto ja suomujen koristeellinen kuviointi muistuttavat pikkuruista jalkapalloa.

Kuivilla ja paahteisilla mailla viihtyvä sypressi vaatii paljon valoa ja ravinteita. Se on hidaskasvuinen, mutta samalla hyvin pitkäikäinen. Vanhimmat tunnetut puut ovat jopa 3000-vuotiaita.

Profeetta Jesaja maalailee eteemme maisemaa: ”Minä istutan autiomaahan setrejä, akasioita ja myrttejä ja öljypuita, minä kasvatan arolle sypressejä, puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan.” (Jes. 41:19)

Raamatussa sypressi mainitaan usein yhdessä setrin kanssa. Molempia Libanonin luonnon rikkauksia käytettiin loistorakennuksiin, muun muassa Salomo temppeliinsä. ”Hiram toimitti Salomolle setrejä ja sypressejä niin paljon kuin tämä halusi.” (1. Kun. 5:24).

Salomon temppelityömaata kuvataan: ”Lähetä minulle myös setriä, sypressiä ja santelipuuta Libanonista. Tiedän, että sinun miehesi ovat taitavia kaatamaan Libanonin puita. Minun mieheni tulevat auttamaan heitä.” (2. Aikak. 2:7) ja näin: ”Temppelisalin hän vuorasi sypressilaudoilla, jotka silattiin parhaalla kullalla, ja hän kaunisti seinät palmunlehvä- ja köynnöskuvioin”.(2. Aikak.3: 5)

Nykyisin sypressi ei enää kasva luonnonvaraisena Israelissa, mutta arkeologisissa kaivauksissa löytyneet, sypressistä valmistetut huonekalut ja rakennusten puuosat todistavat sen olleen Raamatun aikaan yleinen.

Kovaa ja kestävää valkeankellertävää tai kellanruskeaa puuainesta käytettiin niin talojen kuin laivojen rakentamiseen, huonekaluihin, tarvekaluihin, soittovälineisiin, siitä tehtiin myös epäjumalankuvia.

Ikuisen elämän puu?

Sypressiin liittyy monenlaista vertauskuvallisuutta. Roomalaisille se oli kuolemattomuuden puu. Muotonsa ja ylöspäin suuntaavien vehreiden oksiensa takia kasvi on symboloinut surua, ja sitä onkin nähty paljon koristepuuna hautausmailla.

Ikivihreä havupuu on kuvannut ikuista elämää, ja myös Kristusta. Kasvin hyvä tuoksu on tuonut mieleen Paavalin puheen Jeesuksesta ”hyvältä tuoksuvana uhrina Jumalalalle” (Ef. 5:2)

Yhtenä monista Neitsyt Marian nimikkokasveista sypressi viittaa hänen hurskauteensa. Toinen puu eli oliivipuu puolestaan kuvaa Marian lempeyttä.

Vettä ja valoa

Jos tänä jouluna ostat tai saat lahjaksi sypressin – tai siis sen valesypressin – älä päästä sitä kuivumaan. Pikkupuu vaatii säännöllistä kastelua, ja se viihtyy parhaiten valoisassa ja viileässä paikassa. Sumuttelu auttaa kasvia sopeutumaan sisätilojen kuivaan huoneilmaan.

Periaatteessa valesypressit ovat monivuotisia, mutta käytännössä joulukukan saa harvoin menestymään ja pysymään hengissä kesään asti. Jos näin onnellisesti käy, sen voi istuttaa ulos. Suomen oloissa valesypressin selviäminen talvesta ulkosalla on epävarmaa, täällä se on kestävyysalueensa äärirajoilla.


Teksti: Pirjo Silveri


Kirjallisuutta:

Huttunen, Huikuri, Kokkonen, Muikku, Nykänen: Raamatun kasvit. Botanian tietolaari 6. Joensuun yliopiston kasvitieteellinen puutarha 1996

Häkkinen, Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan. Teos 2011

Lempiäinen: Kuvien kieli. WSOY 2002

Suomela, Louhivuori, Järvinen: Viinitarha viheriöi. Raamatun maan kasveja. SLS 1996

Väisänen: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään. Kirjapaja 2011