Nokuliainen polttaa, ohdake pistää

”Minä kuljin laiskurin pellon laitaa, katselin typeryksen viinitarhaa, ja mitä näinkään: pelkkiä nokkosia, tarhan, jossa rehottivat ohdakkeet, ja jonka kiviaita oli luhistunut.” (San. 24:30–31).

Vanhoissa käännöksissä nokkonen on saattanut olla vastineena heprean kielen eri rikkakasvilajeja tarkoittaville sanoille. Nykysuomennoksessa nokkonen on joskus korvattu karhiaisilla, piikkipensailla tai yleisesti vain rikkaruohoilla (Job. 30:7, Jes. 55:13).

Pehkoista pelkiksi rikkaruohoiksi

Viheliäisen polttavuutensa vuoksi nokkosta on helppo pitää miinusmerkkisenä kasvina, vaikka sillä on vahvat pluspuolensa. Yhdelle ikävä kiusankappale on toiselle herkullinen hyötykasvi: pinaatin lailla nokkonen soveltuu erinomaisesti ruuaksi.

Raamatussa nokkosella on viitattu myös Jumalan rangaistukseen. Kun Israelin naapurikansat eivät tehneet parannusta, vanhan raamatunkäännöksen mukaan Jumala uhkasi muuttaa niiden asuinsijat ”nokkospehkojen maaksi, suolakuopaksi, autioksi iankaikkisesti” (Sef. 2:9). Kielikuva on sittemmin muuttunut ja laji armahdettu., nykyisin puhutaan nokkospehkojen sijasta maan peittävistä rikkaruohoista.

Mikael Agricola käänsi 1500-luvulla paljon kasvien nimiä latinasta, ruotsista ja saksasta. Jotkut hänen antamansa suomenkieliset nimet ovat säilyneet, monet ovat muuttuneet.

Profeetta Hoosean kirjaa Agricola suomensi: ”Nokuliaiset pitää siellä kasvaman, kussa nyt heidän iloisat epäjumalains hopiat seisovat, ja orjantappurat heidän majoisans.” Tämän päivän Raamatusta luemme saman kohdan: ”Heidän kalliit hopeansa peittyvät nokkosiin, ohdakkeet valtaavat heidän telttapaikkansa.” (Hoos. 9:6). Nokuliaiset ovat vaihtuneet nokkosiksi, orjantappurat ohdakkeiksi.

Ohdakkeinen opintie

Ohdake ja muut piikkikasvit vievät ajatuksia pahaan, paholaiseen, synnin tuhovoimaan, kiroukseen, väkivaltaan.

Ohdakkeen kanssa rinnakkain kulkee monesti orjantappura (muun muassa 1. Moos 3:18, Jes, 5:6, Matt. 7:16). Yhteisesiintyminen alkaa jo syntiinlankeemuskertomuksessa. Ihmiselle sanottiin: ”Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.”

Vanhan testamentin teksteissä ohdakkeella viitataan usein väkivaltaan, ja sen taustalla olevaan vihaan tai halveksuntaan. Ohdake synnin symbolina kuuluu myös Uuden testamentin kuvakieleen, ja kasvia Jeesus itse käytti esimerkiksi kylväjävertauksessaan.

Toisaalta ohdakkeesta tulee Raamatussa Jumalan oikeudenmukaisuuden ja hallitsemisen vertauskuva, koska sama Jumala, joka antaa pelloille nousta ohdakkeita ja orjantappuroita, nujertaa myös väkivallan ja oikeudettomuuden.

Uskonnollisessa taiteessa ohdake ja orjantappura kuvaavat maallista kärsimystä. Kristus ja marttyyrit alistuvat vapaaehtoisesti kärsimään ja kuolemaan, mutta siitä seuraa siunaus koko maailmalle. Jeesuksen orjantappurakruunu vaihtuu taivaalliseksi voitonkruunuksi, joten Kristuksen pelastusteon näkökulmasta kasvi merkitsee hyvää!

Raamattu on osaltaan muovannut kansan uskomuksia. Epämiellyttävä ohdake kuvaa arkikielessäkin ihmiselämän vaivoja ja vastoinkäymisiä, opintie tai hengellinen kilvoitus voivat tuntua ohdakkeisilta. ”Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti. Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti”, lauletaan rakastetussa virressä.

Kruunu oraluppiosta?

Ohdake on kyllä suomalaisille tuttu, mutta mikä kasvi orjantappura oikein on? Kasvitieteellisesti nimi ei tarkoita mitään tiettyä lajia, ja nimitys lienee käännös monesta eri sanasta. Raamatun maan alueella kasvaa parisataa erilaista piikkistä ruoho- tai pensaslajia, ja on mahdoton yksiselitteisesti nimetä juuri sitä, johon orjantappura viittaa.

Esimerkiksi Jesajan kirjassa orjantappura voi tarkoittaa mitä tahansa piikkistä rikkakasvia. ”Orjantappuran paikalle nousee sypressi ja piikkipensaan paikalle myrtti.” (Jes 55:13).

Ristiinnaulittaessa Jeesuksen päähän painettiin orjantappurakruunu. Se on saatettu sitoa ruusukasvien heimoon kuuluvan oraluppion oksista, mutta varmuutta asiasta ei ole. Tulkinta perustuu siihen, että juuri oraluppio on yleisin piikkipensas Israelin asumattomilla ja viljelemättömillä seuduilla. Siitä on tehty myös luutia, ja sitä on käytetty piikkilangan tapaan suojaamassa pihoja ja viljelyksiä.

Taustansa takia oraluppiota pidetään häpeän ja hylkäämisen symbolina.

Pieni, suuri sinappi

Pyhän maan pelloilla ja tienvarsilla ristikukkaisiin kuuluvat sinappikasvit ovat yleisimpiä rikkaruohoja. Keväällä ne värittävät maiseman keltaiseksi kukkamereksi. Eri lajeista mustasinappi kasvaa jopa parimetriseksi puuksi. Matteuksen evankeliumin suositussa vertauksessa sinappi kuvaa kasvun voimaa: pienenpienestä siemenestä kasvaa valtava kasvi.

Agricola tunsi sinapin 1500-luvulla. Matteuksen evankeliumin kohtaa kääntäessään hän tosin käyttää siemenen sijasta nimitystä jyvä. ”Totisesti sanon minä teille: Jos teillä olis usko niin kuin sinapin jyvä, niin te mahdaisit sanoo tälle vuorelle: ”Siirdä sinus tästä sinne”, niin se siirtäis.” (Matt. 17:20).

Kirjallisuutta:

Huttunen, Huikuri, Kokkonen, Muikku, Nykänen: Raamatun kasvit. Botanian tietolaari 6. Joensuun yliopiston kasvitieteellinen puutarha 1996

Häkkinen, Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan. Teos 2011

Lempiäinen: Kuvien kieli. WSOY 2002

Suomela, Louhivuori, Järvinen: Viinitarha viheriöi. Raamatun maan kasveja. SLS 1996

Väisänen: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään. Kirjapaja 2011

Väisänen: Mitä symbolit kertovat. Taidetta pintaa syvemmältä. Kirjapaja 2015

Pirjo Silveri