Manteli maistuu monessa

Puun hedelmän sisässä oleva siemen muistuttaa etäisesti pähkinää. Juuri siitä luonnonvalkoisesta, ohuen ruskean kuoren alla olevasta siemenestä me puhumme mantelina.

Mantelipuu (Prunus dulcis) kuuluu ruusukasveihin (Rosaceae), ja sen sukulaisia ovat muun muassa persikka, kirsikka, aprikoosi ja luumu. Kuva: Essi Ylärakkola

”Mantelipuu kukkii ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen ja kapriksen nuput puhkeavat, mutta ihminen menee iäiseen majaansa ja valittajat kiertävät kujia.” (Saarn. 12:5)

Raamatun teksteissä mantelia koskeva kuvakieli juontaa alkukieleen, ja avautuu sen avulla. Puun hepreankielinen nimi on johdettu verbistä, joka tarkoittaa valvomista, kiirehtimistä, ahkeroimista. Heprealainen nimi sisältää viittauksen siihen, kuinka kasvi niin aikaisin keväällä kiiruhtaa heräämään talvihorroksestaan, kasvattamaan silmuja ja kukkimaan.

Profeetta Jeremian näkemä mantelipuun oksa muistutti pelkällä olemassaolollaan valvomisesta. ”Herra kysyi minulta: ’Mitä näet, Jeremia?’ Minä vastasin: ’Näen mantelipuun oksan.’ ’Oikein, se on mantelipuun oksa´, sanoi Herra, ’minä itse valvon, että sanani toteutuu.” (Jer. 1:11–12)

Herra Jumala lienee istuttanut jo Eedenin puutarhaansa myös manteleita, muiden taivaallisten hyvyyksien, kuten viikunoiden, päärynöiden ja taatelien ohella.

”Mooses vei sauvat Herran eteen liitonarkkua suojaavaan telttaan. Kun hän seuraavana päivänä meni sinne, Leevin sukukuntaa edustanut Aaronin sauva oli puhjennut lehteen ja siinä oli lehtien lisäksi kukkia ja kypsäksi ehtineitä manteleita.” (4: Moos. 17:16–23).

Vanha testamentti kertoo, kuinka israelilaisten pitkällä erämaavaelluksella puhkesi kapinoita, muun muassa Aaronin ylipappeutta vastustettiin. Jumala ratkaisi riidan valitsemalla ja herättämällä henkiin juuri Aaronin sauvan ilmestysmajaan koottujen, sukukuntien päämiesten sauvojen joukosta. Ihmeellisellä tavalla se alkoi viheriöidä, kukkia ja tuottaa kypsiä manteleita. Puu kasvoi yhdessä yössä, kun luonnossa sama kehitys kestää puoli vuotta.

Kalifornian auringon alta

Lähi-idän suunnalta kotoisin oleva manteli on vanhimpia viljeltyjä hedelmäpuita. Se on laajalle levinnyt ja esiintyy yleisesti koko Välimeren alueella, missä ilmasto on kasville otollisin kuivine, lämpimine kesineen ja sateisine talvineen. Maailman suurin mantelintuottaja on kuitenkin Kalifornia, sen osuus on nykyisin jo 80 prosenttia.

Leveälatvuksinen ja rungoltaan monihaarainen puu kasvaa 3–8 metrin korkuiseksi. Soikeahko, vihreä hedelmä on hienoisen nukan peittämä luumarja, ”kivi”, jonka pehmeä malto halkeaa ja kuivuu kypsyessään. Sisältä paljastuu varsinainen kovakuorinen, öljypitoinen ja litteä siemen – siis se, jonka miellämme manteliksi.

Viljelmillä mantelit poimitaan ravistelemalla puita mekaanisesti. Pudonneet hedelmät kootaan kasoihin, joita sitten käännellään. Ne saavat olla keoissa, kunnes pehmoinen kuoriosa lahoaa ja irtoaa pois. Viimeksi kovakuoriset mantelit puhdistetaan ja lajitellaan.

Maitoa ja macaronia

Alun alkuaan mantelit olivat karvaita, mutta ihminen keksi hyödyntää luonnollista mutaatiota, joka muutti ne makeiksi. Nykyisin viljellään lähes yksinomaan makeita manteleita, jotka soveltuvat sellaisenaan syötäväksi.

Kypsiä, kovia manteleita paahdetaan, suolataan ja sokeroidaan. Siemeniä voidaan jatkojalostaa eri tavoin; kuoria, rouhia, jauhaa, lastuta. Tapoja ja käyttömahdollisuuksia on valtavasti. Mantelit käyvät mysliin ja pestoon, intialaisiin ja pohjoisafrikkalaisiin ruokiin, mantelimassaan ja marsipaaniin, gluteenittomana jauhona niin makeisiin kuin suolaisiin leivonnaisiin. Manteli on tärkeä ainesosa macaron-leivoksissa ja mantelimaito terveystietoisten muotijuoma.

Manteliöljyä puolestaan käytetään ulkoisesti kauneudenhoidossa. Sen uskotaan hellivän, pehmentävän ja puhdistavan ihoa, ja perinteisesti se on ollut suosittu hierontaöljy.

Syötäväksi kelpaamattomat karvasmantelit sisältävät myrkyllisiä aineita. Öljyä niistäkin voidaan puristaa, ja valmistusprosessissa myrkky-yhdisteet poistetaan. Karvasmanteliöljyä on käytetty makuaineena leivonnaisissa ja muun muassa Amaretto-liköörissä.

Mantelilla on terveyspommin maine. Se sisältää suhteellisen vähän energiaa, mutta runsaasti kuituja, proteiinia, kalsiumia, kaliumia, rautaa, magnesiumia ja terveellisiä rasvahappoja. Gluteenittomana, kolesterolittomana ja laktoosittomana se sopii moniin erityisruokavalioihin.

Kurkistus kääntöpuolelle paljastaa ikävämpiä asioita. Mantelintuotanto nimittäin kuormittaa ympäristöä ja kuluttaa luonnonvaroja, sillä viljely vaatii runsaasti vettä. Miinuspuolena voinee pitää myös tosiseikkaa, että pähkinän tavoin manteli on erittäin voimakas allergeeni, joka saattaa nopeasti aiheuttaa rajuja reaktioita.

Maan parhaita tuotteita

”Heidän isänsä Israel sanoi: Tehkää sitten niin, mutta ottakaa säkkeihinne tämän maan parhaita tuotteita ja viekää ne sille miehelle: hiukan balsamia, hiukan hunajaa, suitsuketta ja mirhaa, pistaasipähkinöitä ja manteleita.” (1. Moos. 43:11).

Manteli mainitaan useita kertoja ison kirjan kasvikuvastossa. Raamatun kertomuksessa kuvataan esimerkiksi, kuinka Jaakobin (Israelin) pojat lähtivät Egyptiin ostamaan viljaa Joosefilta, omalta veljeltään, jonka olivat ahneuksissaan myyneet ohikulkeneille kauppiaille.

Jumalan johdatuksen ja oman viisautensa avulla maahanmuuttaja Joosef pärjäsi Egyptissä hyvin ja kohosi koko maan talouspäälliköksi. Hyvinä satovuosina hän varastoi viljaa, jota katovuosina kelpasi sitten myydä tarvitseville.

Luvatun maan sato oli riippuvainen sateesta ja kasteesta, toisin kuin mahtavien virtojen Mesopotamiassa ja Egyptissä. Ilman talvisateita ei satoa saatu, ja nälkä uhkasi sekä ihmisiä että karjaa.

Vanha Jaakob pelkäsi matkaan lähtevien poikiensa puolesta, ja siksi tahtoi varustaa heidät mahdollisimman houkuttelevilla lahjoilla. Mantelit olivat kuuden valitun tuotteen luettelossa.

”Tee kultainen lamppu. Lampunvarresta lähteköön kuusi haaraa. Kussakin haarassa olkoon kolme mantelinkukan muotoista kukkakoristetta kantoineen ja terälehtineen.” (2. Moos. 25:11–12)

Sekä kukan että siemenen muodollakin on merkitystä.

Uskonnollisessa taiteessa jumalallisten henkilöiden pyhyyttä kuvataan usein sädekehällä pään ympärillä. Yleisimmin valokehä on pyöreä, mutta se voi olla myös soikea. Tällainen mandorlaksi kutsuttu sädekehä muodostuu, kun kahden ympyrän piirit leikkaavat keskipisteet.

Mandorla on italiaa ja tarkoittaa mantelia. Mantelia muistuttavan kehän näkee usein ilmaisemassa kirkastetun Kristuksen herruutta tai symboloimassa Mariaa taivaan kuningattarena.

Pyöritä makeita palloja

Macaronit ovat kaikkien huulilla, mutta mitä jos kokeilisit vaihteeksi makeita pähkinäpalloja, joita maustaa manteli? Laulujen laulun pähkinäkakkusten ohje on Pirkko Jurvelinin Raamatun ajan keittokirjasta (Art House 2009):

Näitä tarvitset:

2,5 dl tuoreita taateleita tai viikunoita

1–1,5 dl vettä

1 tl kanelia

¼ tl jauhettua kardemummaa

1 ¼ dl murskattuja saksanpähkinöitä

2 dl murskattuja manteleita

hunajaa

Tee näin:

Sekoita taatelit ja vesi tehosekoittimessa. Lisää mausteet, saksanpähkinät ja puolet manteleista ja sekoita hyvin. Pyörittele taikinasta palloja. Sivele pallot hunajalla ja kierittele mantelimurskassa.

Pirjo Silveri

Kirjallisuutta:

Huttunen, Huikuri, Kokkonen, Muikku, Nykänen: Raamatun kasvit. Botanian tietolaari 6. Joensuun yliopiston kasvitieteellinen puutarha 1996

Jurvelin: Raamatun ajan keittokirja. Art House 2009

Lempiäinen: Kuvien kieli. WSOY 2002

Suomela, Louhivuori, Järvinen: Viinitarha viheriöi. Raamatun maan kasveja. SLS 1996

Väisänen: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään. Kirjapaja 2011

Väisänen: Mitä symbolit kertovat. Taidetta pintaa syvemmältä. Kirjapaja 2015