Lilja on viaton, puhtoinen, hyveellinen kaunotar

Valkoinen lilja ilmaisee Marian neitsyyttä ja puhtautta. Jeesuksen äidille omistettuja kukkalajeja on tosin muitakin, esimerkiksi ruusu, jonka on nähty sopivan hyvin taivaan kuningattarelle.

Keskiajalla Marian ilmestystä kuvaavissa taideteoksissa lilja alkoi esiintyä enkeli Gabrielin yhteydessä. Juuri arkkienkeli Gabriel toi Marialle viestin, että hän saa pojan, vaikka on neitsyt.

Liljaa on kristillisessä taiteessa käytetty useiden pyhimysten tunnuksena, kantajansa hurskautta ja siveellistä puhtautta osoittamassa. Naisista tärkein on Neitsyt Maria, mutta liljaa saattaa kädessään pitää myös hänen äitinsä Anna.

Miespyhimyksistä yleisimpiä liljan kantajia on lasten ja köyhien ystävänä tunnettu fransiskaaniveli Anton Padovalainen.

Monissa viimeisen tuomion kuvissa valkea lilja toimii Kristus-symbolina. Vastikään taiteilija Kuutti Lavonen maalasi perinteisen aiheen Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon, ja lilja välittää armon sanomaa tässä nykyajan uskon kuvassakin.

Häissä ja hautajaisissa

”Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan! Kuin lilja kukkikoon maa.” (Jes. 35:1)

Profeettojen julistuksessa kukoistavilla liljoilla viitattiin Israelin uudistumiseen ja tulevaan messiaaniseen rauhan aikaan. Hoosean kirjassa maalataan sanoilla näin ”Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri.”

Tämäntapaisten luonnehdintojen seurauksena lilja on mielletty myös paratiisin kukaksi. Näin tapahtuu edelleen: Osmo Rauhalan Tyrvään Pyhän Olavin alttarialueelle maalaamassa paratiisissa kasvaa lilja. Sen Rauhala on valinnut hyveen kasveihin, kuten muutaman muun liljamaisen kukan eli iiriksen, kielon (engl. Lily-of-the-Valley) ja lumpeen (engl. Water lily).

Silloin kun uskonnollisissa kuvissa liljankukka ja miekka ovat yhdessä, yleensä viitataan lakiin ja evankeliumiin. Toisen tulkinnan mukaan miekka tarkoittaisi maallista valtaa, lilja jumalallista.

Jumalanpalveluselämässä valkoista liljaa käytetään ylösnousemuksen ja uuden elämän symbolina.

Näyttävää, komeaa kukkaa on pidetty sekä hää- että hautajaiskukkana, ja molempiin se merkitykseltään sopii. Kumpaankin tilanteeseen löytyy hyvä perustelu ja selitys.

Kaikenlaisia kedon kukkia

Vanhassa testamentissa kerrotaan yksityiskohtaisesti kuningas Salomon temppelin rakentamisesta. Näissä teksteissä esiintyy monia kasveja; puita, pensaita ja kukkia, joiden joukossa kaunotar lilja.

”Eteishallin muut pylväänpäät olivat neljän kyynärän korkuisia ja liljankukan muotoisia” (1. Kun. 7:19), ”Eteishallin pylväänpäät olivat kuin liljankukkia” (1 Kun.7:22) ja ”Altaan seinämä oli kämmenenleveyden paksuinen, ja sen reuna kaartui ulospäin kuin liljankukan muotoisessa maljassa” (1. Kun: 7:26, 2. Aikak. 4:5)

Jerusalemin ensimmäisen temppelin pylväänpäät ovat voineet olla liljoja, mutta mallina on saattanut olla myös ”vesililja” lootus. Tuohon aikaan Niilillä kasvoi runsaasti näitä pystykukkaisia lumpeita. Egyptiläisessä ornamentiikassa lilja oli erittäin suosittu koristeaihe.

Lilium-sukuun kuuluu noin 100 lajia, joista valtaosa on kotoisin Itä-Aasiasta. Pohjoisella pallonpuoliskolla liljoja kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Liljojen verso kasvaa maanalaisesta sipulista. Jotkin lajit kasvattavat maanpäällisten versojensa kärkiin pikkusipuleita, joista taas kasvaa uusia kasveja. Näin syntyy runsaita, laajoja kasvustoja.

Liljan kukka muodostuu kuudesta samanlaisesta, toisistaan erillisestä terälehdestä.

Kukat ovat riippuvia, vaakasuoria tai pystysuoria, ja niiden koko voi vaihdella muutamasta sentistä jopa 25 senttiin.

Madonnanlilja (Lilium candidum) oli ajanlaskun alussa Lähi-idässä ainoana ja harvinaisena kasvanut liljalaji. Sen perusteella on arveltu, että puhuessaan ”kedon liljoista” Jeesus tarkoitti ennemmin yleistä kukkaloistoa kuin juuri tiettyä kasvia.

Raamatun maan alueen värikkäitä kevätkukkijoita olivat esimerkiksi iirikset, tulppaanit, marskinliljat, pikarililjat, sinililjat, narsissit, vuokot, unikot.

Madonnanliljalla ei ole liljalajien joukossa läheisiä sukulaisia.

Uudessa testamentissa (1992) muistutetaan: ”Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.” (Luuk: 12:27).

Myös vuorisaarnassaan Jeesus kehottaa katsomaan kedon kukkia (Matt 6:28). Useissa raamatunkäännöksissä tässä kohdassa puhutaan ”kedon liljoista”, ja lilja ilmaisee näin Jumalan huolenpitoa ja luottamusta häneen.

Mikael Agricola käytti 1500-luvulla nimityksiä kedon kukkainen ja orgon roosi. Roosi on tietenkin ruusu, orko lounais- ja kaakkoismurteissa käytetty laakson nimitys.

Raamatun ensimmäisessä suomennoksessa eli vuoden 1642 Bibliassa kirjoitetaan Saaronin kukkaisesta ja kukoistuksesta laaksoissa, mitään kasvia ei mainita nimeltä.

Lauluissa, lehdessä, vaakunassa

Lilja kukkii myös virsissä ja hengellisissä lauluissa. ”Keskellä liljain ja ruusujen, nukkuu Herra ihmisten”, sanotaan tutussa joululaulussa Heinillä härkien kaukalon.

Suvivirren viidennen säkeistön kielikuva pohjautuu Raamatun Laulujen lauluun. Jeesusta verrataan Saaronin liljaan: ”Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin.”. Virressä 621 ihminenkin on Kristuksen lunastamana ”puhdas, kaunis lilja Mestarini tarhassa”.

Entisessä Korkeassa veisussa, nykyisessä Laulujen laulussa rakasta ihmistä hehkutetaan runollisen suloisesti: ”Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja. Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä. Hänen huulensa ovat liljankukat, niillä helmeilee kirkas mirha.”

Turussa seurakuntien lehden nimi on Lilja. Turun kaupungin vaakunaan on kuvattuna lilja, koska Maria oli keskiajalla Turun ja sen tuomiokirkon nimikkopyhimys.

Teksti: Pirjo Silveri

Kuvat: Pixabay

Kirjallisuutta:

Huttunen, Huikuri, Kokkonen, Muikku, Nykänen: Raamatun kasvit. Botanian tietolaari 6. Joensuun yliopiston kasvitieteellinen puutarha 1996

Häkkinen, Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan. Teos 2011

Lempiäinen: Kuvien kieli. WSOY 2002

Suomela, Louhivuori, Järvinen: Viinitarha viheriöi. Raamatun maan kasveja. SLS 1996

Väisänen: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään. Kirjapaja 2011

Väisänen: Mitä symbolit kertovat. Taidetta pintaa syvemmältä. Kirjapaja 2015