Kylvövirvilästä tai rokkalinssistä ainekset papukeittoon

Ei mitään uutta auringon alla, kommentoisi luultavasti Vanhan testamentin Saarnaaja. Samat ainekset kuuluivat jo Raamatun ajan ihmisten ruokavalioon.

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on kertomus patriarkka Iisakin ja vaimonsa Rebekan pojista. Esau myy esikoisoikeutensa keittokulhollisesta kaksosveljelleen Jaakobille. Vielä vuoden 1933 raamatunkäännöksessä puhutaan hernekeitosta, nykysuomennoksessa ruoka on vaihtunut papukeitoksi. Todennäköisesti raamatullinen soppa oli kuitenkin linssikeittoa.

”Kerran, kun Jaakob valmisti keittoa, Esau tuli väsyneenä metsästysretkeltään ja sanoi Jaakobille: ”Anna vähän tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keittoa, minä olen ihan lopussa.” Tästä syystä hän sai nimen Edom. Mutta Jaakob sanoi: ”Myy minulle ensin esikoisuutesi.” Esau sanoi: ”Minä varmaan kohta kuolen. Mitä hyötyä minulle on esikoisuudesta?” Jaakob sanoi: ”Vanno minulle ensin.” Niin Esau vannoi ja myi Jaakobille esikoisuutensa. Sitten Jaakob antoi hänelle leipää ja papukeittoa, ja Esau söi ja joi, nousi ja meni tiehensä.” (1. Moos. 25)

Myös englanninkielisessä Raamatussa Jaakobin keitto on papukeittoa, mutta saksalaisessa ja ruotsalaisessa linssikeittoa. Väriltään se on kaikissa näissä kolmessa punaista, siis punaisista pavuista tai linsseistä valmistettua. Suomalaisille keitto tarjotaan isossa kirjassa ruskeana.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: suomen kielessä linssi (Lens culinaris) tunnetaan myös kylvövirvilänä ja rokkalinssinä.

Kasvilta nimi optiikkaan

Linssi on kotoisin Lähi-idästä, missä sitä viljeltiin jo kivikaudella. Nykyään Intia, Turkki ja Kanada ovat tärkeimpiä viljelyalueita.

Hiiltyneitä linssejä on löytynyt vanhimmista maataloutta harjoittaneista kylistä noin ajalta 6000–7000 eKr. Pronssikaudella linssi alkoi esiintyä yleensä yhdessä vehnän ja ohranjyvien kanssa.

Virnoja muistuttavaa, alle puolimetristä kasvia on esiintynyt Pyhän maan alueella sekä villiintyneenä että viljeltynä. Sen varsi on hento, haaroittunut ja pysty, lehdet vuoroittaiset ja tasapariset. Lehtiruodin päässä on yleensä kärhi.

Lehtihankojen terttuihin puhkeaa valkoiset, vaaleanpunaiset tai lilaviiruiset pienet kukat. Niistä muodostuu pitkulaisia palkohedelmiä, joissa on 1–3 linssimäistä siementä.

Viljelty linssi on todennäköisesti kehittynyt itämaisesta, varsinkin Galileassa kasvaneesta linssilajista (Lens orientalis).

Kameran ja kaukoputken optinen linssi on saanut kasvin mukaan nimensä, koska muodoltaan kupera linssi muistuttaa kasvin siementä. Ihmiskunta on tuntenut kasvin tuhansia vuosia varhemmin kuin lasilinssin.

”Ota vehnää, ohraa, papuja, linssejä, hirssiä ja vaivaisvehnää, pane ne samaan astiaan ja leivo niistä itsellesi leipää.” (Hes. 4:9).

Raamatussa filistealaisia vastaan taistelleiden Daavidin ja hänen soturiensa rautaisannoksiin sisältyi linssiä. Linssipeltoa kannatti puolustaa, ja ”Herra antoi suuren voiton”. (2. Sam. 23:11–12).

Linssit ovat helppokäyttöisimpiä palkokasveja, koska niitä ei tarvitse liottaa, vaan huuhtelu riittää. Valittavana on erivärisiä lajikkeita, tunnetuimpia ovat punaiset ja vihreät, mutta on myös ruskeita, keltaisia sekä kaviaarimaisia mustia, joita myydään kauppanimellä belugalinssi.

Linssejä on käytetty keittoihin ja muhennoksiin, nuoria, pehmeitä palkoja syöty raakana vihannesten tapaan ja jauhettua linssiä lisätty leipäviljaan. Koko kasvi on myös käyttökelpoista eläinten rehua.

Itämaisessa keittiössä linssejä saatetaan käyttää päivittäin. Suomalaisillekin tuttu on intialainen dal-keitto tai -pata, joka tarjoillaan riisin ja kasvisten kanssa. Linssiruokien mausteeksi sopivat esimerkiksi korianteri ja juustokumina.

Virnan sukulainen härkäpapu

Ympäristötietoinen korvaa mielellään eläinperäistä proteiinilähdettä palkokasveilla. Pavut, linssit ja herneet, kasvissyöjän perusraaka-aineet, ovat eettisiä valintoja, sillä niiden käyttö vähentää ilmasto- ja ravinnekuormitusta.

Papusoppa vie ajatuksia ensimmäisenä hernerokkaan. Yleiskielessä papu on laaja käsite. Sillä voidaan tarkoittaa pavun näköisiä kasvinosia, toisaalta sillä voidaan viitata sekä kasvin palkoon että sen löytyviin siemeniin tai marjankaltaisiin osiin. Jossakin murteissa tavallisia herneitä kutsutaan pavuiksi.

Alkuaan suomenkielinen papu-sana lienee tarkoittanut vain härkäpapua (Vicia faba), jota meillä on viljelty paljon ennen perunaa, ainakin jo 600-luvulta asti. Kasvien tieteellinen luokittelu on tarkentunut, eikä härkäpapu nykyisessä biologisessa jaottelussa kuulu lainkaan papujen sukuun. Härkäpapu on samaa sukua kuin toisessa Samuelin kirjassa mainitut virnat (Vicia):

”He toivat hänelle ja hänen väelleen vuoteita, vateja ja saviastioita sekä ruoaksi vehnää, ohraa, jauhoja, paahdettuja jyviä, papuja ja virnoja, hunajaa, voita, juustoja ja lampaita. He näet ajattelivat: Väki on varmasti väsynyt autiomaassa ja on nyt nälissään ja janoissaan.” (2. Sam. 17:28–29)

Härkäpapu on pystykasvuinen, tanakkavartinen ja kärhetön, ja sillä on isot lehdet ja palot. Siemenet voivat olla herneen kokoisia pyöreitä tai yli sentin pituisia litteitä.  Sitä on kasvatettu sekä valkuaispitoiseksi ihmisravinnoksi että rehukäyttöön.

Herne kirkkokuvaan

Tuttu herne (Pisum sativum) on kasvikunnan parhaita valkuaislähteitä, ja se kuuluu vanhimpiin ihmisen viljelemiin kasveihin. Taiteilija Osmo Rauhala ei siis Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa sattumalta valinnut juuri pioneerikasvi hernettä teokseensa Maan kasvu. Rauhalan luomiskertomuksen kolmannen päivän kuvassa maapallolle alkaa ilmaantua elämää.

Todisteita herneestä on löytynyt Lähi-idästä noin 7 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Suomessa makrofossiilisia jäänteitä on löydetty Hämeenlinnan seudulta, Naantalin keskiaikaisen luostarikirkon kaivauksista, Turun useista keskiaikaisista raunioista, Kuusiston linnan raunioista. Nämä jäänteet ovat yleensä ajoitettu 1000–1300-luvuille.

Pirjo Silveri

Jaakobin linssikeitto

(4 annosta)

4 dl punaisia linssejä

1,5 l kana- tai kasvislientä

2 sipulia

1 porkkana

2 lehtisellerin vartta

1 purjo

0,5 tl jauhettua kuminaa

2 rkl valkoviinietikkaa

oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

Paloittele kasvikset. Pane linssit, sellerit ja porkkana ja purjo kiehumaan kana- tai kasvisliemeen. Kiehuta hiljalleen noin 30 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää nestettä tarvittaessa. Lisää lopuksi kumina, viinietikka sekä öljyssä kuullotetut sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla.

(Ohje Pirkko Jurvelin: Raamatun ajan keittokirja, Art House 2009

Kirjallisuutta:

Huttunen, Huikuri, Kokkonen, Muikku, Nykänen: Raamatun kasvit. Botanian tietolaari 6. Joensuun yliopiston kasvitieteellinen puutarha 1996

Häkkinen, Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan. Teos 2011

Jurvelin: Raamatun ajan keittokirja. Art House, 2009

Lempiäinen: Kuvien kieli. WSOY 2002

Suomela, Louhivuori, Järvinen: Viinitarha viheriöi. Raamatun maan kasveja. SLS 1996

Väisänen: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään. Kirjapaja 2011

Väisänen: Mitä symbolit kertovat. Taidetta pintaa syvemmältä. Kirjapaja 2015