Pispalasta ja Lamminpäästä kertyi hienostunutta hunajaa
Lamminpään hautausmaan ja Pispalan kirkon vieressä kesän touhunneet mehiläiset saivat ohikulkijoilta lämpimän vastaanoton. Tarhaa hoitaneet Juha ja Riitta Salo saivat kertoa heille mehiläisten elämästä ja vastailla uteliaisiin kysymyksiin.
Hunajaa tuli keskimäärin 22 kiloa per pesä. Sato on Riitta Salon mukaan pienempi kuin kaupunkitarhauksessa tänä vuonna yleisesti. Kesän säät olivat kuitenkin hyvät mehiläisten ja sadon suhteen.
– Kesäkuun sateet tekivät hyvää kasveille, ja niiden kukinnot viivästyivät sään koleudesta johtuen. Tämän takia mehiläispesät ehtivät kehittyä isommiksi, ja kun satoa alkoi säiden lämmettyä tulla, niitä oli runsaasti keräämään mettä.
Kaupungissa pesät pidetään Salon mukaan maltillisen kokoisena, jotta vältytään parveilulta eli siltä, että liian isoksi kasvanut pesä jakautuisi kahdeksi, josta noin puolet pesästä lähtee etsimään uutta pesäpaikkaa.
– Jos pesä pääsee parveilemaan, niin sen pesän sato on menetetty.
Spesiaaleja makuja
Seurakuntien pesissä laatu kuitenkin korvaa määrän:
– Hunajan maku on hyvin spesiaali molemmissa tarhapaikoissa. Pispalan kirkon pihalla olleista pesistä tuli lehmuksen kukkien hienostunut tuoksu ja maku. Se on väriltään vaaleampaa kuin Lamminpään pesien hunaja, jossa on pikantti yrttimäinen jälkimaku.
– Pispalan pesien hunaja ei kuitenkaan ole puhdasta lehmushunajaa, vaan hieno sekoitus muidenkin puiden sekä puutarhan kasvien kukintojen mettä, Riitta Salo huomauttaa.
Tarhaajat myyvät hunajan seurakunnalle, joka myy sen eteenpäin Pispalassa ja tapahtumissa, ja lahjoittaa tuoton Suomen Lähetysseuran Ympäristöpankille.
Teksti: Asta Kettunen