Ohje ilmastonmuutoksen keskellä: Tiedosta, tunnista, toimi
Ilmastosoturit on Lempäälän lukion opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen ryhmä, johon kuuluu noin sata ihmistä. Joukko ilmastosotureita laati Siltaan juttukokonaisuuden, jossa korostuvat hyvien asioiden eteen toimiminen ja sen voimaannuttava vaikutus.
Tietoisuus toiminnasta voimaannuttaa
Ilmastonmuutos herättää monessa erilaisia tunteita. Tämän maailmaa mullistavan ilmiön tiedostaminen voi esimerkiksi ahdistaa tai jopa pelottaa. Kuitenkin ilmastonmuutoksesta tietävät ja kiinnostuneet voivat sytyttää jopa toivon liekin.
Jokainen tunne on aito. Tunteita saa tuntea, ja niistä saa ja kuuluu puhua. Kun ilmastonmuutoksesta puhutaan, usein se yhdistetään negatiivisiin tunteisiin. Mutta miksi ei ilmiötä yhdistetä myös positiivisiin tunteisiin?
Ilmastosoturit ovat jo pitkään levittäneet toivoa niille, jotka tuntevat velvollisuutta ilmastonmuutokseen vaikuttamisesta. Toki ilmastonmuutos koskee jokaista, mutta monia ei kiinnosta maapallomme. Ne, joita kiinnostaa ja jotka tuntevat jotain ilmastonmuutoksesta puhuessa, antavat jotain maailmalle, jota ei voi korvata.
Kun kohtaan jonkun, joka kyseenalaistaa ilmastosoturien toiminnan, tiedän, että juuri hän on henkilö, joka tarvitsee vastauksia. Hän ei välttämättä näe ilmastonmuutosta niin suurena ilmiönä kuin se on. Tai ei esimerkiksi usko pystyvänsä vaikuttamaan ilmastonmuutoksen etenemiseen.
Vuolas joki muodostuu monesta pienestä purosta. Yksi ihminen voi käynnistää lumipalloefektin, joka vaikuttaa ilmastonmuutokseen eri tavalla kuin mikään muu. Voi esimerkiksi rahoittaa jotain tutkimusta tai pienellä kynnyksellä vain näyttää esimerkkiä, kuinka ilmastonmuutokseen voidaan vaikuttaa.
Ei tarvitse toteuttaa maailmaa mullistavaa kansainvälistä hanketta kertaheitolla. Voi vain esimerkiksi kerätä roskan maasta, jos sellaisen näkee. Tai käyttää kankaista kauppakassia muovisen ostamisen sijasta. Voi antaa toivoa muille ihmisille.
Tietoisuus ilmastonmuutoksesta ja ihmisistä, jotka haluavat vaikuttaa siihen, antaa minulle toivoa. On hienoa huomata, että kaikenikäisiä ja monista eri lähtötilanteista tulevia kiinnostaa planeettamme tila.
En pelkää astua uuteen päivään ja katsoa, kuinka ilmastonmuutos on edennyt. Minua voimaannuttaa tietää, että on ihmisiä, jotka käyttävät energiansa luodakseen parempaa maailmaa.
Teksti: Eelis Korhonen
Tutkimustulokset voivat pysäyttää
Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksen tutkija Laura Riuttanen, pääasiallinen tutkimuspaikkasi on Ruoveden Hyytiälän metsäasema. Mitä siellä tehdään, ja kuinka merkittävä paikka Hyytiälän asema on?
– Hyytiälässä tehdään maailman mittakaavassakin merkittävää ilmastotutkimusta. Suomessa ilmastotutkimus on huippuluokkaa, ja tosi monipuolista. Meillä Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksessa on useampi sata tutkijaa, jotka tutkivat eri näkökulmista ilmastoa ja sen muutosta.
– Esimerkiksi Juupajoella on yksi maailman parhaista ja monipuolisimmista mittausasemista. Sillä tutkitaan pohjoista havumetsävyöhykettä, sen vaikutuksia ilmastoon ja ilmaston vaikutuksia siihen.
Mitkä ovat tieteenalan uusimmat löydöt? Kuinka ilmastomme muuttuu?
– Uusia tutkimustuloksia on hiljattain löydetty arktisilta alueilta. Esimerkiksi merijään tai ikiroudan sekä tundran sulaessa vapautuu orgaanisia yhdisteitä, jotka muodostavat pilvien tiivistymisytimiä. Ne vaikuttavat pilviin ja pilvisyyteen.
Ilmastonmuutos näkyy eri alueilla eri tavoin. Missä muutos on voimakkainta?
– Viime vuonna tutkimuksissa todettiin maapallon keskilämpötilan kohonneen asteella. Suomen osalta nousua on kahden asteen verran. Kun lumipeitteen määrä vähenee, lumi ei enää heijasta auringon säteilyä ulos, vaan päinvastoin lämpö imeytyy maaperään.
– Käytännön elämässä tämä näkyy esimerkiksi niin, että talvet ovat aiempaa pimeämpiä.
Miten suhtaudut tulevaisuuteen? Ahdistaako sinua se, mitä löydät tai mitä tutkimus nostaa esille?
– Välillä tutkimustulokset voivat olla pysäyttäviä, kun huomaa, kuinka nopeasti asiat etenevät. Vähentää ahdistusta, kun itse konkreettisesti voi vaikuttaa asioihin yhdessä muiden kanssa.
Osa ihmisistä kokee voimakastakin ilmastoahdistusta: miten sitä voisi purkaa? Ja miten ehkä kanavoida toimintaan?
– Jos ilmastonmuutos ylipäätään ahdistaa, se osoittaa, että olet ajatteleva ja tunteva ihminen. Tällaisten asioiden kuuluukin ahdistaa, herättää kysymyksiä ja tuntua pahalta, se on inhimillinen reaktio.
Mikä on tärkeää ympäristöasioista viestiessä? Mitä kannattaa tai ei kannata sanoa esimerkiksi nuorille?
– On tärkeää, että nuoret saavat oikeaa ja luotettavaa tietoa. Ei kannata rakentaa vastakkainasetteluja, tämä on kaikkien yhteinen asia.
Mikä antaa sinulle toivoa?
– Ihmisten kanssa toimiminen. Kun saa tavata toisia ihmisiä, jotka kokevat nämä asiat tärkeäksi ja haluavat vaikuttaa ja tehdä hyvien asioiden eteen työtä, se antaa paljon toivoa. Yksin ei kannata jäädä!
Kirkolla ja monella seurakunnalla on omia ympäristöohjelmia. Onko niillä merkitystä?
– Tarvitsemme kaikki toimijat mukaan ilmastotoimiin, niin kunnat kuin seurakunnat ja yrityksetkin. Sen kautta voidaan luoda yhteistä tahtotilaa. Esimerkiksi seurakunnat voivat näyttää muille esimerkkiä siitä, että nämä ovat meille tärkeitä asioita, ja se voi innostaa muita toimimaan.
– Kirkolla voisi olla selkeä rooli näissä asioiden esille tuomisessa. Se voisi nostaa esille niitä asioita, jotka nähdään tärkeiksi seurakunnan omasta näkökulmasta.
Mitä ajattelet viherpesusta? Onko sitä näkyvissä Suomessa?
– Kaikki toimijat eivät välttämättä ole tajunneet, miten isoja muutoksia yhteiskunnassa tarvittaisiin esimerkiksi hiilineutraaliuteen pääsemiseksi. Siihen ei päästä pienillä hienosäädöillä, vaan toimintatapoja pitäisi muokata perustavanlaatuisesti.
Tuleeko mieleen jokin hyvä ilmastoon tai ympäristöön liittyvä uutinen?
– Helsingin yliopistossa käynnistyi juuri ilmastoasiantuntijan erikoistumiskoulutus. Innokkaat ja osaavat ihmiset perehtyvät asiaan ja lähtevät levittämään keinoja vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Sen porukan kouluttaminen on ollut itsellenikin todella tärkeä ja toivoa vahvistava kokemus.
Hyviä asioita tapahtuu jo nyt
Taneli Saari, toimit toiminnanjohtajana vuonna 2018 perustetussa Tunne ry:ssä, jossa keskitytte ympäristötunteiden käsittelyyn. Millaisia ajatuksia ja tuntemuksia Laura Riuttasen kertoma ja ilmastonmuutos ylipäänsä herättävät?
– On tärkeää tiedostaa omat tuntemuksensa! On esimerkiksi oikein tuntea huolen ja surun lisäksi vihaa ja pelkoa. Tutkimuksissa on todettu, että näiden negatiivisten tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen on tärkeää yleisen mielenterveyden vuoksi. On kuitenkin myös tärkeää, että kukaan ei jää yksin näiden tuntemusten kanssa.
– Minussa herää Lauran kertomasta kiitollisuus tieteentekijöiden panoksesta. Ilmastonmuutos herättää itsessäni vaihtelevasti huolta, pettymystä, mutta myös kiinnostusta ja innostusta.
Keskustellaanko tästä Suomessa tarpeeksi?
– Ei keskustella tuntemusten yleisyyteen nähden. Aihe on totta kai joskus ahdistava, ja itsekin yritän aika ajoin katsoa siitä sivuun. Tulee kausia, jolloin voi ahdistaa ja pelottaa enemmän. Kuitenkin koen oloni toiveikkaaksi, kun koen voivani edistää asioita. Tämän seurauksena elämä tuntuu merkityksellisemmältä ja tärkeämmältä.
Mitä ajattelet aiheesta viestimisestä?
– Asioista viestitään iän ja kehityksen mukaan; pienille lapsille toiminnallisesti ja luontoon tutustuttamisen kautta. Nuorille kerrotaan rehellisesti, mitä oikeasti tapahtuu, ei kauhukuvastoilla.
– On tärkeää tiedostaa ja tuoda esille, että hyviä asioita tapahtuu paljon jo nyt. Eri ikäryhmien välillä ei ole kauheasti eroa siinä, miten huolissamme olemme tilanteesta. Vanhemmat ja nuoremmat kokevat asian tärkeäksi, olemme samassa veneessä. Minkälaiseksi maailma muuttuu, koskettaa meitä kaikkia.
Miten voisimme purkaa ahdistuksen tunteitamme?
– Jos tuntee vaikka vihaa tai suuttumusta, se on todellisen tilannekuvaan perustuva reaktio. Voimakkaat tunteet kertovat, että jotain meille tärkeää on uhattuna tavalla tai toisella. Jos jonkin asian kokee tärkeäksi, sen eteen pitää toimia.
Ajattelen, että on tärkeää silloin tällöin pysähtyä tunteiden ja ajatusten äärelle, käydä läpi sitä, mitä minussa tapahtuu. Tunteita voi yrittää nimetä, kirjata niitä ylös tai keskustella muiden kanssa, jakaa tunteita. Jos taas tuntee surua, antaa itsensä surra. Vertaistuki ja kaikenlaisten tunteiden kokeminen ja näyttäminen on hyväksi.
– Esimerkiksi kestäviä valintoja tekemällä voi saada itselleen paremman olon. Se voi olla pieniä arjen ekotekoja tai vaikuttamista isommin. On myös hyvä pitää etäisyyttä maailmantilaan liittyviin asioihin, rentoutua ja palautua.
Mistä sinä saat toivoa?
– Yhdessä tekemisestä ja siitä kokemuksesta, ettei ole yksin. Antaa toivoa, että ympärillä on kaiken ikäisiä ihmisiä, jotka ovat heränneet näihin asioihin, haluavat toimia ja pyrkiä hyvään.
Mitä hyötyä kuntien, yritysten tai kirkon hiilineutraalius– ja ympäristöohjelmista on?
– Ne ovat tärkeitä, koska ne me ihmiset olemme joskus laiskoja toimimaan. Suunnitelmat ja ohjelmat tuovat tekemiseen tavoitteellisuutta. Silloin syntyy myös käsitys, että sitoudumme muutoksiin yhdessä.
– Kirkko tuntuu luontevalta puhumaan näistä asioista, mutta tarvitaan kuitenkin lisää toimia.
Mitä ajattelet viherpesusta?
– Sitä on näkyvissä. Osa on hölmöä, läpinäkyvää viherpesua. Aina ei ota selvää, onko jokin vakavasti otettavaa ympäristötoimintaa vai ei.
Tuleeko mieleen jokin hyvä uutinen?
– Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut ensimmäiset ratkaisut, joissa se ottaa kantaa ilmastonmuutokseen. Toivon, että tämä vauhdittaa valtioita ekokriisin vastaisessa taistelussa.
Ilmastosoturit:
Ilmastosoturit on Lempäälän lukiossa vuonna 2018 perustettu ryhmä, joka pyrkii ennen muuta välittämään tietoa ja rohkaisemaan tekemään asioita ilmaston ja ympäristön hyväksi.
Lempäälän ryhmän toiminta on valtakunnallisesti tunnettua, ja sen inspiroimana vastaavanlaisia ryhmiä on perustettu eri puolille Suomea esimerkiksi Ruovedelle, Sammon keskuslukioon ja Hakkarin yläkouluun.
Nämä tekstit kirjoittivat Seela Viljamaa, Linnea Vehviläinen ja Eelis Korhonen, joka teki haastattelut yhdessä Kiira Kaijan kanssa. Kuvaajana toimi Niko Kallio.