Metsät ovat Sipe Santapukin voimapaikkoja
Teiskoon nousee toukokuun lopulla maamme kolmas Apulanta-metsä. Bändin rumpali Sipe Santapukki haaveilee omasta suojelumetsästä.
Maailman mahdollinen parantaminen rockin avulla on teema, joka on vuosikymmenten ajan herättänyt kiivastakin keskustelua suuntaan tai toiseen.
Suomirockin kivijalka Apulanta ei jää teorian tasolle, vaan kannustaa konkreettisiin tekoihin ympäristön hyväksi. Bändi aloitti Minusta kasvaa puu -hankkeen vuonna 2022.
Alkusysäyksenä oli yhtyeen tuolloin täydellä Olympiastadionilla pitämä 30-vuotisjuhlakeikka.
– Meillä on tapana antaa pieni lahja konserttivieraille. Ensin ajattelimme puuntaimia. Sitten käytännön syistä lahjaksemme kuitenkin tuli kirjekuoreen laitettuja koivunsiemeniä, sanoo Apulannan rumpali ja Apulanta Oy:n toimitusjohtaja Sipe Santapukki.
Bändi sai myöhemmin faneiltaan paljon kuvia, jossa he näyttivät, minne olivat istuttaneet siemenet.
– Sen jälkeen Heinolan kaupunki otti meihin sen yhteyttä. He pyysivät meitä istuttamaan Apulanta-metsän. Totta kai suostuimme heidän ideaansa.
Myöhemmin myös Rantasalmi on saanut oman Apulanta-metsänsä.
Tampereelle kolmas Apulanta-metsä
Järjestyksessään kolmas Apulanta-metsä istutetaan Tampereen Teiskoon lauantaina 24. toukokuuta. Kaupunki ei Santapukin mukaan valikoitunut sattumalta.
– Yhtyeellämme on tiivis yhteys Tampereeseen, ja se on vahvistunut viime vuosina. Olemme kunnostaneet Niemenrannan entisen klubitalon ja elokuussa esiinnymme Ratinassa Lahti Sinfonian kanssa. Viime syksyn vastaavat keikat Nokia Areenassa saivat paljon kiitosta.
Apulanta-metsä istutetaan Tampereen seurakuntien omistamalle metsäalueelle. Yli kahden hehtaarin alueelle on tarkoitus istuttaa noin 3000 kuusentaimea.
– Tämä on hieno ja seurakuntayhtymämme arvoihin hyvin sopiva hanke, jossa olemme mielellämme mukana. Kyseiselle alueelle oli joka tapauksessa suunnitteilla metsän istutusta, sanoo Tampereen tuomiorovasti Olli-Pekka Silfverhuth.
Apulantalaiset eivät istuta taimia suinkaan yksin, vaan mukaan talkoisiin pääsee noin 40 yhtyeen fania.
– Jos ja kun halukkaita ilmaantuu enemmän, niin sitten istuttajat täytyy valita arpomalla, Santapukki sanoo.
Metsät ovat hyvin luonnollinen ympäristö
Sipe Santapukki ei kanna huolta metsistä ja metsien tilasta mitenkään sattumalta. Metsät ovat Heinolan maalaiskunnan kasvatille mitä luonnollisin ja hyvin mieluisa ympäristö.
– Lapsuudenkodista lähtien metsä on elämässäni ollut läsnä koko ajan. Kun käveli kotiovelta kymmenkunta metriä, niin oli metsässä.
Santapukki näkee metsät itselleen valtavan tärkeänä asiana. Ne ovat hänelle todellinen voimapaikka. Metsissä voi olla myös pyhyyttä.
– Kun perustimme Apulannan, niin seuraavat parikymmentä vuotta tulikin vietettyä aika tiiviisti keikoilla. Metsäsuhteeni ei hävinnyt, mutta ei enää ollut niin paljoa aikaa viettää metsässä.
Tilanne muuttui, kun Santapukki tapasi elämänkumppaninsa Minna Kaupin, joka on yksi maamme kaikkien aikojen menestyneimmistä suunnistajista. Pariskunnalla on kaksi lasta.
– Perhesuhteen myötä metsäsuhteeni on saavuttanut aivan uuden tason. Minna tuntee suunnistusuransa ansiosta maamme metsät hämmästyttävän hyvin.
Tuomiorovastin metsäsuhde on vain vahvistunut
Myös Olli-Pekka Silfverhuth on viettänyt aivan varhaiset vuotensa metsän tuntumassa. Perhe asui silloin Lielahden kirkon yhteydessä.
Aivan kirkon vieressä oli metsä, jossa Silfverhuth oppi kävelemään ja leikkimään.
– Välillä muutimme vähäksi aikaa Tampereen keskustaan. Oli lapselle kova paikka, kun sitten lähellä ei ollutkaan metsää. Aika pian kuitenkin palasimme takaisin Länsi-Tampereelle metsien tuntumaan.
Silfverhuth on hiihto- ja suunnistusharrastustensa myötä viettänyt aikuisenakin paljon aikaa metsissä. Vuosien mittaan metsäsuhde on edelleen vain vahvistunut.
– Tässä iässä alkaa olla sellainen olo, että lähes päivittäin pitää päästä vähintään Kaupin metsään. Ja välillä tietysti muihinkin.
Metsillä on itseisarvo
Sipe Santapukki on todella mielissään, että evankelis-luterilainen kirkko on aloitteellinen metsien suojelussa ja muissa ympäristöasioissa.
– Seurakunnat jos mitkä ovat vastuullisia toimijoita. Sekin on hyvä muistaa, että pappiloiden kautta ovat monet hyvät asiat tulleet maahamme.
Apulannan rumpali on jo pitempään vaalinut yhtä haavetta. Hän haluaisi hankkia oman metsäpalstan ja sitten suojella sen.
– Isossa kuvassa sillä ei olisi suurta merkitystä, mutta olisi silti hienoa toteuttaa kyseinen idea symbolisena, ja itselle merkityksellisenä tekona.
Olli-Pekka Silfverhuth korostaa metsän itseisarvoa. Asiaa ei saa lähestyä vain sen kautta, mitä me ihmiset metsästä saamme tai miten niitä hyödynnämme.
– Olemme samaa luomakuntaa. Pitäisi mieluummin pohtia sitä, mitä me ihmiset voisimme vuorostamme antaa metsille?
Silfverhuth toki tunnistaa myös kolikon toisen puolen. Etenkin monelle kauempana kasvukeskuksista sijaitsevalle seurakunnalle metsät ovat verotulojen ehtyessä tärkeä tulonlähde.
– Siitäkin huolimatta ajattelen, että kirkon täytyy pitää vastuullisesti huolta suurista metsäomaisuuksistaan. Muuten se ei ota vakavasti ilmasto- ja ympäristökysymyksiä.
Teksti: Vesa Keinonen