Räppiä olemassaolosta
Kristinuskoa tutkinut ja kristillistä räppiä esittävä helsinkiläispappi Lauri Kemppainen kuvailee itseään rukoilevaksi kädelliseksi.
– Teen musiikkia kristillisestä identiteetistä käsin, kertoo
taiteilijanimellä Daikini esiintyvä Kemppainen.
Elokuussa Daikini osallistuu Vanhan kirkon Agnostikkoklubille
esiintyjänä ja keskustelijana.

– Valtaosa vieraista on artisteja, joiden kanssa keskustellaan
Jumalasta, uskosta ja epäuskosta. Tarkoitus ei ole määritellä oikeaa tapaa ajatella,
vaan kuulla toisen tarina ja ymmärtää hänen valintojaan, kertoo illoista
vastaava pappi Olli Viljakainen.
Agnostikkoa voi luonnehtia henkilöksi, joka ei väitä tietävänsä, onko jumalaa olemassa. Daikini sanoo kirjoittaneensa lauluja ja tekstejä uskosta ja epäilystä sivutuloverokortillisen verran. Tärkeitä aiheita ovat olleet sovinto, rakkaus ja anteeksianto. Tänä kesänä häneltä on julkaistu radiohartauksia YLE:ssä ja tekstejä Kotimaa-lehdessä.
– Nyt lauluja on syntynyt vähemmän. Ne ovat sellaista uskon luotaamista, hän miettii.
Tampereelle tuulettumaan
Kemppaisen lähimenneeseen kuuluvat puolikas papin virka Oulunkylän seurakunnassa ja kolmannen lapsen syntymä.
– Tampereen keikka katkaisee vanhempainvapaan. Pääsee tuulettamaan päätä hiekkalaatikolta. Vuodenvaihteen jälkeen varmaankin kirjoitan ja teen papin töitä, ehkä musaa, isä suunnittelee.
Ensimmäisen lapsen kohdalla Kemppainen yritti tehdä kirjoitustöitä vauva-arjen aikana. Tällä kertaa hän on päättänyt olla paremmin läsnä.
– Ajatustyön haaste on vaikeus rajata, milloin työskentelee. Ei ole helppoa sulkea ovea, kun toisessa huoneessa riidellään lelusta, joka on päätynyt vääriin käsiin ja on aiheuttamassa tukehtumisen, hän sanoo lempeästi.
– Teen jännitysromaania, jossa on teologisia teemoja. Kirjasta on kustannussopimus ja sen pitäisi ilmestyä puolentoista vuoden päästä, Kemppainen paljastaa.
Väitöskirjassaan Kemppainen käsittelee väkivaltaa ja rauhaa teologisesta näkökulmasta. Aihe on kirvoittanut puhujapyyntöjä, jotka huvittavat tohtoria itseään.
– Yleensä pyydetään puhumaan väkivallasta ja kuolemasta. Olen tällainen ilopilleri, Kemppainen naurahtaa.
Uskosta Kemppainen puhuu kirjassaan Rukoileva kädellinen.
– Kirjani on populaaria uskonnon filosofiaa. Aika moni pitää uskonnollisia juttuja primitiivisenä menneen talven lumena. Oma uskoni on syventynyt vuosien varrella. Se on pohdiskelevaa uskoa, joka on seesteisessä vaiheessa. Uskon matkani on kestänyt niin kauan kuin muistan, Kemppainen kuvailee.
Teksti: Elisa af Hällström