Raamatusta löytyy vahva toivon viesti
Uuden testamentin tutkija Outi Lehtipuu etsi ja pohti toivoa ja toivon sanomaa Raamatussa. Sen kertomuksista ja opetuksista löytyi monenlaisia näkökulmia toivon merkityksestä ihmiselle.
Pelkkänä sanana toivoa ei Raamatusta helposti löydä. Outi Lehtipuu laskeskeli, että sana esiintyy Uudessa testamentissa noin 50 kertaa.
Kiinnostava havainto oli, että evankeliumeissa toivo-sana ei esiinny kertaakaan, Jeesus ei puhu toivosta. Apostolien teoissa sana esiintyy usein, mutta lähes aina se yhdistetään toivoon ylösnousemuksesta, joka on siellä vahva painotus.
– Totta kai kuolemanjälkeisen elämän toivo on Raamatussa keskeinen. Jälleennäkemistä on nykyihmisen ehkä helpompi toivoa kuin uskoa siihen. Mutta Raamatun toivoon liittyy myös laajempi näkökulma. Se ei ole passiivista paremman odottamista vaan antaa uuden voiman jatkaa eteenpäin.
– Suurin osa toivoon liittyvästä puheesta on Paavalilla ja muissa Uuden testamentin kirjeissä. Toivo on siis kuulunut jo varhaiskristilliseen opetukseen, toteaa Lehtipuu.
Kun toivoa ei ole, jaksa toivoa
Toivo löytyy myös Vanhasta testamentista.
– Joskus ajattelemme, että kristitylle tärkeämpi sanoma on Uudessa testamentissa, mutta Vanhasta testamentista löytyy teologisesti todella merkittäviä painotuksia. Tällainen on esimerkiksi Jeremian kirjan kohta: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11).
– Historiallisesti ajatellen tuo kohta liittyy kansan kohtaamaan katastrofiin: Jerusalemin temppeli oli hävitetty ja kansan johto viety pakkosiirtolaisuuteen. Loppu tuntuu olevan käsillä, mutta sen keskelle Jumala antaa tämän lupauksen.
Puhuessaan toivosta myös Paavali viittaa Vanhan testamentin aikaan.
– Paavali nostaa Abrahamin esikuvaksi. Abraham luotti Jumalan lupaukseen jälkeläisestä ja jaksoi toivoa, vaikka toivoa ei ollut. Iäkkäät Abraham ja Saara olivat vuosikausia turhaan odottaneet lasta, joka Vanhan testamentin aikaan oli ainoa toivo tulevaisuudesta.
Outi Lehtipuulle molemmat kohdat ovat Raamatun sanomaa toivosta.
– Toivohan ei ole voi kunpa -toivottelua. Elämässä on monia asioita, joille emme voi mitään, vaikka kuinka toivoisimme. Rahat eivät riitä, vaatimukset lisääntyvät, läheisiä kuolee, maapallo lämpenee ponnisteluistamme huolimatta. Silti Raamatusta nousee viesti, että toivottomassa tilanteessakin ihminen voi toivoa ja toimia sen mukaan.
– Eikä kyse ole vain ihmisistä. Paavali sanoo, että koko luomakunnalla on toivo. Tietenkään emme tiedä tarkemmin, mitä hänellä oli mielessä, eihän hän nähnyt tätä ekokatastrofin uhkaa. Mutta minusta sanoma on se, että kysymys ei ole vain minusta ja rakkaistani, vaan toivo on koko luomakunnan.
Toivo saa toimimaan
Vaikka Jeesus ei opeta toivosta, monet Raamatun kertomukset erityisesti hänen parannustöistään kannustavat toivoon.
– Verenvuotoa sairastava nainen Markuksen evankeliumissa hiipii väkijoukossa salaa Jeesuksen taakse ja koskettaa tämän viitan tupsua. Hän toivoo, että pelkkä Jeesuksen viitan koskeminen voi parantaa. Näin tapahtuukin, ja Jeesus huomaa hänet (Mark. 5:25–34).
Matteuksen evankeliumissa nainen pyytää Jeesusta parantamaan sairaan tyttärensä (Matt. 5:22–28). Jeesus kuitenkin kieltäytyy, koska hänen sanomansa on tarkoitettu juutalaisille, eikä nainen kuulu tähän joukkoon. ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille”, sanoo Jeesus tylysti.
– Tässä näkyy, että toivominen vaatii aktiivisuutta. Nainen ei luovuta ja vastaa: ”Saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia”. Jeesus näkee naisen luottamuksen ja parantaa tyttären.
Nykylukijalle Raamatun ihmekertomukset voivat tuntua vierailta. Lehtipuu muistuttaa, että ne on kerrottu sen ajan maailmankuvan kielellä. Me emme helposti näe parantumista ihmeenä, koska pidämme lääkkeitä tai lääketieteellisiä toimenpiteitä luonnollisina.
– Toivo on näissä kertomuksissa ydin. Ne eivät tarkoita, että jos yrität hakea apua ja se evätään, pitäisi jaksaa taistella. Kaikki eivät jaksa, ja siksi tässä on tehtävä koko yhteisölle pitää huolta heikommista ja haastaa rakennelmaa, joka estää avun saamisen.
Toivo näyttää uusia mahdollisuuksia
Abrahamin kertomuksesta Outi Lehtipuu löytää myös toisen toivoon liittyvän henkilön, orjatar Hagarin.
Lapsettomuuden pitkän odotuksen aikana Saara ehdottaa Abrahamille, että Hagar synnyttäisi heille lapsen. Saara ei kuitenkaan kestä katsoa odottavaa äitiä vaan pahoinpitelee ja ajaa tämän autiomaahan, jossa olosuhteet ovat hengenvaaralliset. Jumala ilmestyy Hagarille enkelin hahmossa ja kehottaa tätä palaamaan takaisin.
– Toivo voi olla myös realismia, se näyttää realistiset vaihtoehdot. Hagarilla oli kuitenkin suoja Saaran luona, vaikka kohtelu oli tylyä, pohtii Lehtipuu.
Myöhemmin Saara ajaa Hagarin uudelleen lapsen kanssa autiomaahan. Hagar odottaa jo kuolemaa, mutta ihme tapahtuu, Jumala näyttää hänelle kaivon. Niin Hagar lapsineen pelastuu.
– Toivottomassa tilanteessakin on toivon kipinä. Näin toivo toimii minusta nykyaikanakin. Jos pidämme kiinni toivosta, silmämme avautuvat myös uudelle vaihtoehdolle. Ihme voi olla se uusi ajatus, joka auttaa eteenpäin toivottomalta näyttävästä tilanteessa.
Toivo on uskoa
Outi Lehtipuu nostaa toivon myös uskon rinnalle. Hän viittaa Heprealaiskirjeen 11. luvun alkuun, joka UT2020-käännöksessä sanoo: ”Uskolle totta on se, mitä toivotaan, ja näkymätön on sille näkyvää”.
– Tämä on kaunis ajatus. Usko voi monelle nykyihmiselle jo sanana tuntua vaativalta. Vaikka meille opetetaan, että usko on lahja, onko se kuitenkin minusta kiinni? Entä jos olen juuri nyt epäuskoinen? Toivoon on helpompi turvautua. En tiedä, en ole varma, uskonko, mutta voin aina toivoa.
– Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo: ”Meidät on pelastettu, se on varma toivomme” (Room. 8:24). Eivät usko ja toivo siis niin kaukana toisistaan olekaan!
Nuorten toivo on tärkeintä
Outi Lehtipuun mielestä ihmiskunnan tärkein kysymys on se, miten pystymme pitämään yllä nuorempien sukupolvien toivoa.
– On raskasta nähdä, miten moni nuori on pelokas ja näkee tulevaisuuden toivottomana. Me vanhemmat sukupolvet saatamme elämässä koettujen pettymysten vuoksi pessimistisesti ajatella, ettei tästä mitään tule.
– Mutta toivolle tällainen ajattelu on myrkkyä. Nuoruuteen pitäisi kuulua suorastaan uhkarohkeus, tai tekisi mieli sanoa uhkatoivo. Kaikki on mahdollista, pystyn mihin vain. Enkä vain minä vaan me: me oikaisemme virheet, joita vanhemmat sukupolvet ovat tehneet, me ratkaisemme ongelmat, painottaa Lehtipuu.
Aina on toivoa, on Outi Lehtipuun viesti. Hän muistuttaa myös tärkeästä näkökulmasta.
– Se, että toivoo, ei tarkoita, ettei tekisi mitään. Se ei vie vastuuta. Toivoa voi ja pitää tehdä kollektiivisesti todeksi.
Viisi toivon sanaa Raamatussa
”Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta." (Job 11:18)
”Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi, sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin.” (Ps. 9:19)
”Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:20–21)
”Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee!” (Room. 8:24)
”Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.” (Kol. 1:27)
Teksti: Outi Viitasalo
Kuva: Hannu Jukola
Millainen toivo kantaa nyt ja tulevaisuudessa? Kirkon juhlien keskustelutilaisuudessa Outi Lehtipuu pohtii vieraidensa kanssa, millainen toivo kantaa suomalaisia nyt ja tulevaisuudessa. Mitä toivosta sanotaan Raamatussa? Miten toivo voi kantaa meitä raskaiden aikojen yli? Keskustelemassa ovat kansanedustaja Lauri Lyly, futuristi Perttu Pölönen sekä kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen.
Su 19.5. kello 9–10 Pyynikin kirkkopuisto