Paulin tarina: Pohjakosketuksesta uuteen elämään
– Pääsiäinen merkitsee minulle ilon ja toivon sanomaa. Jos Jeesus ei olisi mennyt ristille, en minäkään olisi saanut anteeksi syntejäni, pohtii Pauli Joona, entinen rikollinen, joka vietti elämästään runsaat 20 vuotta vankiloissa huumeidenkäytön ja rikosten takia.
Miehen lopullinen pohjakosketus oli hänen tekemänsä henkirikos. Uskoontulo kuitenkin muutti miehen elämän.
Miehen vasen jalka on kipsissä. Viime kesänä sattunut työtapaturma ja synnynnäinen vika vaativat vielä yhden leikkauksen maaliskuussa, ja nyt jalka on paketissa useita viikkoja.
Pauli Joona asettuu sohvalle ja alkaa kertoa tarinaansa. Jo alussa käy selväksi, että luvassa on karua kertomaa.
Joona kuvailee lapsuuttaan ankeaksi ja epävakaaksi. Hän on kotoisin Vammalasta, kolmilapsisesta perheestä.
– Isä oli metsuri ja äiti kotiäiti. Talossa ei ollut mukavuuksia. Vesi piti kantaa sisään ja ulos.
Joonan isä oli alkoholisti, ja vapaan ammatin myötä hän myös pystyi juomaan – paljon.
– Kännissä hän oli väkivaltainen. Usein juoksimme alushoususillaan ja paljain jaloin lumihankeen keskellä yötä, kun isä alkoi riehua.
Joonan äiti oli uskovainen.
– Hän suoritti uskoaan tekojen kautta. Sanoin, että minusta ei koskaan tule niin pyhää kuin hänestä.
Alkoholi houkutti jo lapsena
Pauli Joona tunsi itsekin vetoa alkoholiin. Hän joi ensimmäisen känninsä viisivuotiaana.
– Opin itse hyvin nuorena käyttämään alkoholia. Se oli suoja ankeita oloja vastaan. Kun isä sammui, join hänen pullonperänsä. Eihän viisivuotias paljon tarvitse humaltuakseen.
Koulunkäynti ei juuri kiinnostanut Joonaa eikä hän koskaan avannut kirjoja kotona.
– Paitsi historia, liikunta ja käsityöt – niistä olin kiinnostunut. Mutta yleensä kuitenkin pääsin kokeista läpi säälivitosilla.
Kun koulu ei maistunut, Joona lintsasi usein ja lähti isänsä kanssa metsätöihin.
– Sain häneltä palkaksi viinaa. Tietämättäni koukutin itseni alkoholiin tosi nopeasti. Serkkuni sanoivat, että muutuin humalassa samanlaiseksi kuin isäni, olin öykkäri.
Tupakanpolton Joona aloitti 11-vuotiaana, ja rikosten teille hän sortui jo 13-vuotiaana, jotta sai rahoitettua päihteidenkäyttönsä.
Koulukodissa hyvää ja huonoa
Joona joutui koulukotiin peruskoulun seitsemännellä luokalla, 13-vuotiaana. Myös sisarukset otettiin pois kotoa.
– Koulu alkoi sujua paremmin koulukodissa, kun siellä ”joutui” – siis sai – opiskella rauhassa. Sain jopa kymppejä käsitöistä ja liikunnasta, hymyilee Joona.
Koulukodin samankaltainen seura ja hengenheimolaisten löytäminen johtivat kuitenkin siihen, että rötösten teko ja päihteiden käyttö jatkuivat. Kuvaan tulivat imppaus, huumeidenkäyttö, omaisuusrikokset, ja niiden myötä myös useampi väkivaltarikos.
Tuomiot vain pitenivät ja kovenivat. Joona on saanut kaikkiaan 17 tuomiota ja viettänyt elämästään yli 20 vuotta vankilassa.
– Linna on kyllä sillä tavalla pelastanut minut, että en siellä pystynyt käyttämään huumeita niin paljon kuin olisin halunnut. Siellä ei pysty tekemään rikoksia, joilla voi rahoittaa huumeiden hankkimista.
Kaikkiaan 16 kertaa Joona vapautui muovipussi kädessä, ilman mitään päämäärää ja asuntoa.
– Muistan sen toivottomuuden tunteen. Vapautta piti tietysti juhlia päihteillä, mutta eihän se päihderiippuvaisella jää siihen, että otetaan vain vähän huumeita. Kohta olin taas uudestaan vankilassa rikosten takia, muistelee Joona.
Henkirikos oli pohjakosketus
Viimeisen tuomionsa Pauli Joona sai henkirikoksesta, kun hän huumeiden vaikutuksen alaisena tappoi ihmisen.
– Tajusin heti, että nyt olen tehnyt jotakin peruuttamatonta, jota ei voi sovittaa. Tuli hirveän syyllinen olo, ja tiesin, että nyt on pitkä tuomio edessä. Mietin, miten tästä mennään eteenpäin. Olin hyvin epätoivoinen, masentunut ja näköalaton, muistelee Joona vakavana.
Vankilassakin tuli hankaluuksia. Mies joutui rundiin, eristysselliin neljäksi vuorokaudeksi.
– Myöhemmin tajusin, että se oli hetki, jolloin aloin etsiä Jumalan kasvoja. Sellissä ei ollut mitään tekemistä, joten pyysin sinne Raamatun. Aloin selailla sitä, mutta aluksi se oli minulle täyttä hepreaa. Jatkoin kuitenkin lukemista, kun pääsin osastolle.
Eräänä iltana Joonalle tuli niin syyllinen olo, että hän päätti rukoilla Jeesusta avukseen.
– Sanoin, että jos sinä Jeesus olet olemassa, pelasta minut. Sillä hetkellä luovuin ylpeydestäni ja annoin Jumalalle vallan päättää elämästäni. Tajusin, että elämässäni ei ole toivoa ilman muutosta.
Maa ei järissyt eikä taivas salamoinut rukoushetken jälkeen, mutta Pauli Joona nukkui yönsä levollisesti.
– Minulla oli aamulla hyvä ja levännyt olo, vaikka huomasin, etten ollut illalla ottanut lääkkeitäni.
Mies päätti kuitenkin, ettei kerro kenellekään rukouksista, ettei tule leimatuksi.
– Naapurisellin vanki huomasi kuitenkin heti, että jotakin on tapahtunut. Kerroin hänelle, että olen pyytänyt Jeesusta pelastamaan minut.
Joona alkoi käydä keskustelua uskonasioista muiden vankien, vankilapastorin ja vierailijoiden kanssa. Vähä vähältä hän sai käsiteltyä syyllisyydentunnettaan. Samalla jäivät päihteet. Vedenjakaja oli päivä, kun hänet kastettiin 23. marraskuuta 2008.
– Sanon aina, että sinä päivänä tulin uskoon, vaikka se tapahtuikin aiemmin. En ole saanut koskaan lapsikastetta, koska perheeni kuului Jehovan todistajiin.
Sovittelu johti anteeksiantoon
Suuri merkitys Pauli Joonan hengellisessä kasvussa ja ihmisenä eheytymisessä on ollut Kylmäkosken vankilalla, jonne hänet siirrettiin Turusta vuonna 2010. Erityisen tärkeä henkilö siellä on ollut vankilapastori Vesa Mäkelä.
– Vertaistuella, keskustelupiireillä, sielunhoitokeskusteluilla ja hartaushetkillä on ollut minulle suuri merkitys. Ei nuotiossakaan yksinäinen puu pala.
Jälkisovitteluohjelmassa Joona tapasi uhrinsa, jolle oli tehnyt väkivaltaa.
– Pääsin keskustelemaan hänen kanssaan ja pyytämään anteeksi. Hän antoi anteeksi, ja halasimme. Sain siitä tosi paljon.
Joona olisi myös halunnut tavata henkirikoksen uhrin omaisia, mutta tapaaminen ei järjestynyt. Hän kävi kuitenkin vankilapastorin kanssa uhrin haudalla pyytämässä anteeksi. Vaikka henkirikos on lopullinen uhrin ja hänen läheistensä kannalta, rikoksen tekijälle jäähyväisillä on suuri merkitys.
Kuvataiteella on ollut iso osa Pauli Joonan kasvutarinassa. Kylmäkosken vankilassa hän meni mukaan taidepiiriin, ja on siitä lähtien työstänyt omaa elämäntarinaansa ja aiheita Raamatusta akryyliväreillä kankaan pinnalle. Joukko Pauli Joonan töitä on esillä Seurakuntien talossa toukokuun ajan.
Elämänmuutos sai aikaan myös sen, että Joonalla oli voimavaroja opiskella itselleen ammatti vankila-aikanaan. Ennen vapautumistaan hän valmistui kokiksi Vilppulan varavankilassa.
Joona on tyytyväinen, että on vapautumisensa jälkeen päässyt mukaan työelämäänkin.
– Olin tosi iloinen, kun pääsin viime kesänä työharjoitteluun nokialaiseen ravintola Pepperiin. Pahaksi onneksi minulle sattui työtapaturma kierreportaissa, ja nilkka murtui.
Rakkaus astui elämään
Pauli Joona oli ollut vuoden siviilissä, kun rakkaus astui hänen elämäänsä. Elina ja Pauli Joona tapasivat toisensa Tampereen ViaDiassa. Tampereen Vapaakirkkoseurakunnan toimipiste on työllistävä ja kuntouttava lahjoitustavaratori.
– Olin työharjoittelussa ViaDiassa, kun Pauli tuli sinne tapaamaan ystäviään. Hän jäi heti mieleeni ja kyselin, haluaisiko hän keskusteluapua, kertoo sairaanhoitaja Elina Joona, joka parhaillaan opiskelee diakoniatyöntekijäksi.
Joona oli kahdeksan vuotta rukoillut vaimoa itselleen.
– Sitten annoin periksi, ja sanoin, että antaa olla, kun mitään ei tapahtunut. Ei mennyt kuin muutama päivä, kun Elina käveli vastaan. Siinä se oli, nauraa Pauli Joona.
Pari meni naimisiin joulun aikaan 2017. Yhteiselo on sujunut hyvin.
– Uskomme, että Paulin äidiltä saama rakkaus on ollut suojaava tekijä hänen elämässään. Hän pystyy rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan, vaikka lapsuus olikin rikkinäinen, miettii Elina Joona.
Usko toi toivon
Kun Pauli Joona pohtii elämäänsä, hän käyttää paljon sanaa toivo.
– Usko antoi toivon kipinän elämääni. Koin taas, että minullakin on mahdollisuus muutokseen ja uuteen elämään. Syyllisyys, joka oli kuin kivireki, otettiin pois.
– Toivottomille haluan sanoa, että aina kannattaa rukoilla ja kokeilla, voisiko Jeesus auttaa. Jos se tie ei kanna, voitte ottaa vanhan paskan elämän takaisin. Minulla ei ole ollut ikävä entistä elämääni.
Pääsiäisen sanoma puhuttelee häntä erityisesti.
– Jumala on koskettanut minua, ja olen saanut syntini anteeksi. Ydinsanoma on, että risti on tyhjä siksi, että Jeesus on taivaassa ja kuulee meidän rukoukset. Pääsiäinen on toivon sanoma.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Hannu Jukola
Tilaisuus on avoin kaikille. Näyttely on avoinna 3.–30.5. Seurakuntien talon aukioloaikoina.