Luterilaisena Kambodžassa elämä on haastavaa
Kahden naisen johtama Kambodžan luterilainen kirkko on yli kymmenen vuoden aikana vakiinnuttanut asemansa vahvasti buddhalaisessa maassa. Sokheng Nhoung saapui vierailulle Tampereelle Tuomiokirkkoseurakunnan kutsusta.
Tuomiokirkkoseurakunta on tukenut Lähetysseuran työtä Kambodžassa ja Thaimaassa vuodesta 2014 lähtien.
Nhoung työskentelee Kambodžan luterilaisen kirkon kehitys- ja hallintojohtajana. Kirkko syntyi vuonna 2007 singaporelaisen terveydenhoidollisen lähetystyön myötä pieneen ja köyhään Krusin kylään lähes sadan kilometrin päähän Phnom Penhistä. Pikku hiljaa alettiin järjestää myös pyhäkoulua ja pieniä jumalanpalveluksia.
Kun kylän nuoret halusivat lähteä opiskelemaan pääkaupunkiin, seurakunta perusti sinne vuonna 2011 asuntolan. Siitä muodostui oma seurakuntansa, jossa alettiin pitää jumalanpalveluksia. Siten luterilaisen kirkon pääseurakunnaksi muodostui Phnom Penhin seurakunta, jonka nimi on City Church.
− Nyt kirkossamme toimii neljä seurakuntaa, joissa on yhteensä noin tuhat jäsentä, ja meillä on kolme nais- ja neljä miespastoria, Sokheng Nhoung kertoo.
Kirkon tärkein oma tulonlähde on tontin vuokra, jonka kirkko saa vuokraamalla Phnom Penhissä omistamaansa rakentamatonta maata parkkipaikaksi.
Miehet lähtivät − naiset jäivät
Kirkkoa johtaa kaksi naista, piispa Sreyleak uskonnollisena johtajana, ja hallinnollisena johtajana Sokheng, joka aloitti kirkon projektikoordinaattorina vuonna 2017 päätettyään yliopistossa lakitieteiden opintonsa.
−Tuolloin kirkkomme johdossa olleet miehet pyysivät minua hallintojohtajaksi. Ensin kieltäydyin, sillä en halunnut tehdä töitä heidän kanssaan, kun pelkäsin jääväni yksin kantamaan isoa vastuuta.
Sitten tuli koronasulku, ja Sokheng Nhoung jäi kahdestaan piispa Sreyleakin kanssa vuonna 2023 vastaamaan kirkon johtamisesta.
− Päätimme kokeilla kaksi−kolme vuotta nähdäksemme, kuinka pärjäämme ja kuinka ihmiset suhtautuvat meihin, sillä monen oli vaikea hyväksyä sitä, että kirkkoa johtaa kaksi naista. Ihmiset ovat kuitenkin alkaneet luottaa meihin, ja me kunnioitamme kaikkien näkemyksiä.
Luterilaisen kirkon suurin haaste on Sokhengin mukaan se, että 97,1 prosenttia väestöstä on buddhalaisia.
− Tavoitteellisen työn tekeminen on vaikeaa, sillä usein ihmiset kieltävät meitä tulemasta kotiinsa ja jopa lukitsevat ovensa.
Kristittyjä syrjitään
Kirkko kärsii myös henkilökuntapulasta, eikä nuoria kiinnosta lähteä opiskelemaan papiksi. Pieni palkka ei houkuttele.
Sokheng Nhoungin mukaan Kambodžassa on hyvin haastavaa elää kristittynä, joita on noin 0,3 prosenttia kansasta.
− Meitä ei uhkailla mitenkään, mutta jos kerromme olevamme kristittyjä, meidät suljetaan ulos yhteisöstä sekä yhteiskunnassa että työpaikoilla.
Luterilainen kirkko pyrkii Sokhengin mukaan tekemään yhteistyötä kaikkien Mekongin alueella olevien kristittyjen järjestöjen ja kirkkojen kanssa.
− Kirkkomme on lojaali, emmekä hylkää ihmisiä edes vaikeina aikoina. Muilla kirkoilla voi olla erilaisia hankkeita ja lähetystehtäviä, mutta niiden päätyttyä ne lähtevät pois.
Sokheng Nhoung iloitsee siitä, että Suomen-vierailullaan hän näkee, kuinka vakaaksi ja vahvaksi kirkko voi kehittyä aikojen saatossa sallivassa ympäristössä.
− Tämä antaa toivoa, kun kerron seurakuntalaisillemme, mitä olen kokenut täällä.
Teksti: Iita Kettunen
Kuvat: Matilda Matsi