Logiikka on todiste luomistyöstä
Jetro Sihvonen on väitöskirjatutkija ja vakaumuksellinen kristitty. Hänelle usko ja tiede ovat täydellisessä sopusoinnussa keskenään.
Jetro Sihvonen, 24, vetäytyy viikoittain hiljentymään kampuskappeliin Tampereen yliopiston Hervannan kampuksella. Hän on tuttu kasvo Tampereen kristillisten teekkarien kerhohuoneella ja monissa kristillisissä opiskelijatapahtumissa.
Sihvonen kantaa kaulassaan ristiä sekä lukee Raamattua päivittäin. Hän on paitsi vakaumuksellinen kristitty, myös analyyttisesti ja kriittisesti ajatteleva nuori tutkija.
Sihvonen valmistui vuodenvaihteessa matemaattisten aineiden diplomi-insinööriksi Tampereen yliopistosta, ja tekee nyt väitöskirjatutkimusta nesteiden virtausten hallinnasta matematiikan laitoksella.
Tiede ja usko eivät ole väitöskirjatutkijalle toisiaan poissulkevia, vaan pikemminkin vahvassa sopusoinnussa.
– Olisi hyvin epärationaalista, jos maailma olisi vain tullut suunnittelematta. Maailmassa on paljon järjestystä, se toimii loogisella tavalla, ja sen mittaamiseen voidaan käyttää matemaattisia kaavoja ja logiikoita. Tämä on todella vahva todistus siitä, että luomakunta on luotu.
Sihvosen mukaan tiedefilosofinen ajattelu on yleensäkin muuttunut varsin merkittävällä tavalla kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Aiemmin vallitsi käsitys siitä, että tiede ennen pitkää korvaa uskonnon. Tänä päivänä uskonnolliselle ajattelulle ja hengellisyydelle on huomattavasti enemmän tilaa.
– Tiede ei ole pystynyt riittävästi ja tyydyttävästi vastaamaan kysymyksiin elämän tarkoituksesta ja siitä, mikä on totuus. Olemme kallistumassa takaisin siihen suuntaan, mistä tiede on alun perin lähtenyt, Sihvonen tiivistää.
Avointa, muttei ristiriidatonta keskustelua
Jetro Sihvosen oman kokemuksen mukaan tiedepiireissä opiskelijoiden ja tutkijoiden uskonnollisuuteen suhtaudutaan neutraalisti tai jopa myönteisesti. Nuori tutkija ei ole koskaan itse kokenut uskonnollisuutensa aiheuttaneen ennakkoluuloja opiskelukavereissaan tai kollegoissaan.
– Olin tänään töissä tämä paita päällä ja risti kaulassa, eikä siinä ollut mitään ongelmaa, Sihvonen sanoo ja viittaa Tampereen kristilliset teekkarit -collegeensa.
Myös keskusteluilmapiiri monista uskonkysymyksistä on pääosin hyvä, ja erilaisista näkemyksistä pystytään keskustelemaan enimmäkseen rakentavasti.
Joitakin ristiriitoja erilaisia näkemyksiä edustavien välillä kuitenkin on. Esimerkiksi kirkon ja yhteiskunnan konservatiivisuuteen ja liberaaliuuteen liittyvät kysymykset synnyttävät edelleen jakolinjoja niin uskonnollisten kuin uskonnottomienkin opiskelijoiden keskuudessa.
– Vaikka kuilu eri tavalla ajattelevien välillä ei ole niin leveä kuin miltä se saattaa vaikuttaa, näen silti aika kirpeän ristiriidan olemassaolon.
Nämä ristiriidat saattavat synnyttää joillekin opiskelijoille pelkoa oman uskonnollisuutensa esille tuomisesta.
– Tiettyihin aikoihin ja tietyissä tiedepiireissä on myös hyvin paljon tietynlaista asenteellisuutta uskonnollisuutta vastaan, Sihvonen jatkaa.
Uskonnollisuus saattaa herättää ennakkoluuloja ennen kaikkea sellaisilla tieteenaloilla, joilla arvoihin liittyvät pohdinnat ovat keskiössä. Näin ollen myös opiskelijan suhde uskontoon saattaa olla näkyvämmin esillä.
Teknillisillä aloilla uskonnollisuus ei sen sijaan ilmene päivittäisessä opiskelussa ja opiskeltavissa teemoissa, eivätkä opiskelijoiden monenlaiset arvot tai maailmankatsomukset siksi juuri tule esille.
Epäröinti lujitti uskoa
Jetro Sihvonen kasvoi uskonnollisessa perheessä, ja usko ja hengellisyys ovat siten olleet keskeinen osa hänen elämäänsä lapsesta saakka. Hän on kuitenkin kokenut elämässään myös jaksoja, jolloin suhde Jumalaan on horjunut.
Erityisesti nuorempana Sihvonen pohti paljon elämänsä merkityksellisyyttä sekä tieteen ja uskonnon suhdetta. Hän koki tarvetta löytää loogisia perusteita uskonkysymyksille.
Sihvonen kokee uskonsa ja suhteensa Jumalaan vahvistuneen näiden pohdintojen ja kokemusten kautta.
– Jumala on vahvistanut uskoni siihen, mitä se on tällä hetkellä. Itselleni keskeisimpiä asioita ovat henkilökohtainen suhde Jumalaan ja toivo pelastumisesta.
Tällä hetkellä Raamatun lukeminen ja rukous ovat keskeinen osa nuoren tutkijan arjen rutiineja. Opiskeluaikoinaan hän sai apua ja jaksamista rukouksesta.
– Tenteissä rukoilin Jumalalta apua, voimaa ja viisautta.
Uskonnollisuus näkyy myös Sihvosen arvoissa, jotka ohjaavat hänen päivittäistä toimintaansa ja valintojaan. Esimerkiksi alkoholipainotteinen teekkarikulttuuri on tuntunut hänelle vieraalta koko opiskeluajan.
– Usko ja rakkaus Jumalaa kohtaan vaikuttavat siihen, ettei halua tehdä Jumalan tahtoa vastaan.
Sihvonen on löytänyt korkeakouluyhteisöstä paikkansa kristillisestä opiskelijatoiminnasta, jossa hän on ollut mukana opintojensa alusta saakka. Hän on aktiivinen toimija esimerkiksi Tampereen kristittyjen teekkarien parissa.
Uskonnollisuus on kasvussa
Nuorten aikuisten uskonnollisuus näyttää laskeneen merkittävästi vuosituhannen alusta tähän päivään. Kirkkojen jäsenmäärät ovat pudonneet, ja nuorisobarometrin mukaan vuonna 2023 enää kaksi kymmenestä 15–29-vuotiaasta piti itseään uskonnollisena. Tämä on puolet vähemmän kuin vuonna 2006, jolloin uskonnollisena itseään pitäviä oli neljä kymmenestä.
Vaikka tilastojen valossa uskonnollisuus näyttää laskeneen, on yleinen kiinnostus hengellisyyttä kohtaan nousussa. Myös uskonnon esille tuominen ja omasta uskosta puhuminen ovat hiljalleen yleistyneet, sanoo Tampereen yliopiston yliopistopappi Kimmo Nieminen.
Hän arvioi, että laskevat uskonnollisuusprosentit kertovat ennen kaikkea hengellisyyden monimuotoistumisesta ja uskonnollisuuden kirjon laajenemisesta perinteistä uskonnollisuutta laajemmalle.
– Nuoret aikuiset hakevan vaikutteita monista suunnista ja yhdistelevät niitä. He etsivät juuri itselleen sopivaa juttua.
Nuoret aikuiset myös sanoittavat uskonnollisuuttaan hyvin eri tavoin, eikä oma hengellisyyden tai uskonnollisuuden kokemus useinkaan mahdu perinteiseen muottiin.
– Jollekin voi olla tärkeää sanoa olevansa uskovainen. Toinen taas kutsuu itseään kristityksi. Kolmas välttää leimoja, mutta osallistuu aktiivisesti kristittyjen toimintaan.
Toisaalta kirkkojen jäsenmäärien ja uskonnolliseksi itseään tunnustavien määrän lasku kertoo myös yhtenäiskulttuurista irtautumisesta. Siinä, missä aiemmin kaikki kuuluivat kirkkoon kulttuurisen tavan vuoksi, on se nyt pikemminkin tietoinen valinta.
– Kirkon jäsenyydellä täytyy olla jokin merkitys itselle. Jos se on itselle yhdentekevä, sen todennäköisesti jättää pois.
Kuitenkin myös niin sanottuja tapauskovaisia löytyy edelleen, eikä tavan vuoksi kirkkoon kuulumista sovi väheksyä.
– Moni arvostaa kulttuurin kristillistä perintöä, ja siksi kirkkoon kuuluminen on tapana osa identiteettiä, arvelee Nieminen.
Vaikka nuorten aikuisten uskonnollisuus on monimuotoistunut, on myös perinteisellä kristillisyydellä ja uskonyhteisöön sitoutumisella yhä paikkansa. Tampereen yliopistolla väitöskirjatutkijana työskentelevä Jetro Sihvonen sanoo, että yhä useammat korkeakouluopiskelijat tavoittelevat kokonaisvaltaista kristillistä elämää.
– Monia uskonnollisia nuoria aikuisia kiinnostaa aito yhteys Jumalan kanssa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että viime aikoina opiskelijat ovat perustaneet viikoittaisia rukouspiirejä jokaisella yliopistokampuksella.
On monia syitä siihen, miksi nuoret aikuiset kuuluvat kirkkoon tai pitävät uskonnollisuutta tai hengellisyyttä elämässään tärkeänä.
Uskosta haetaan vastauksia elämän ja olemassaolon keskeisiin kysymyksiin. Kirkon tai uskonnollisten järjestöjen tarjoamat tapahtumat ja tilaisuudet tarjoavat myös mielekästä tekemistä ja osallistumisen mahdollisuuksia.
Monelle kirkkoon kuulumisessa merkityksellistä on se, että kirkon nähdään edustavan sellaisia arvoja, joita myös itse pitää arvokkaina.
– Kirkon aktiivinen suvaitsevaisuuden korostaminen on varmasti saanut monet kokemaan, että kirkko arvostaa niitä arvoja, joita itsekin arvostaa, Kimmo Nieminen pohtii.
Teksti: Aino Koli
Kuvat: Tuula Vartiainen
Lisätietoja Tampereen seurakuntien oppilaitostyöstä