Kuvitusnäyttely kertoo surun voittamisesta
Puu, suru ja kirjoitetut toiveet yhdistyvät tamperelaisen kuvittaja Meria Palinin, 53, näyttelyssä Toivon puu, joka on esillä Vanhassa kirkossa. Näyttely perustuu samannimiseen lastenkirjaan, joka on myös selailtavissa kirkossa.
Kirjan Palin on tehnyt yhdessä tallinnalaiskirjailija Kätlin Vainolan kanssa.
Toivon puu on kertomus siitä, miten lapsi kohtaa surua ja selviytyy siitä. Päähenkilön koira kuolee, ja tarina alkaa.
– Menetin kymmenvuotiaana oman koirani. Muistan, miten surin koiraani. Ja korona-aikana menetin äitini ja veljeni. Sain tässä työstää menetyksen tunteitani.
Palin on itse käsitellyt suruaan luovassa työssä. Myös kirjan päähenkilö ryhtyy kirjoittamaan kirjeitä kaipauksesta ja surusta.
Käsikirjoituksen Vainola ja Palin tekivät yhdessä – heikolla englannilla.
– Kirjailijan ehdotuksesta kirjan tyttö alkaa purkaa suruaan kirjoittamalla koiralle pieniä viestejä. Yhdessä mietimme, tekeekö tyttö kirjeistä purjeveneitä vai laittaako ne puuhun. Loppujen lopuksi hän ei aluksi tee kumpaakaan, vaan laittaa kirjeet taskuun. Vahingossa hän pudottaa yhden surulapun maahan. Keksin, että lintu ottaa kirjeet ja kuulee tytön toiveet.
Kirjassa ei kerrota, mihin lintu kirjeet vie, mutta samalla tulee väriä tarinaan. Tyttö löytää uuden ystävän, jonka kanssa saa ripustettua kaikki loput kirjeet puuhun. Suru keventyy. Yhdessä he sitten päättävät hankkia uudet koirat.
– Eikö Jumala aina anna runsaammin? Että ei vain uutta koiraa, vaan myös ystävän.
Palin on kuvittaja ja opettaa lastenkirjakuvitusta, mutta hän työskentelee myös hoiva-avustajana. Hän löysi kuvittajan ammatin aikuisella iällä. Ensimmäisen uransa hän teki taloussuunnittelijana ja kirjanpitäjänä. Kuvittajaksi hän opiskeli Englannissa, Anglia Ruskin yliopistossa, josta valmistui maisteriksi vuonna 2019.
– Samana keväänä tulin uskoon. Etsikkoaikani on ollut pitkä. Kun opiskelin maisteritutkinnon aikana uudestaan Englannissa, osallistuin paikallisen kirkon Alfa-kurssia vastaavalle kurssille. Englannissa pystyin viettämään pääsiäistä ensimmäisen kerran niin, että ymmärsin, että se on Good Friday, hyvä perjantai, eikä pitkästyttävä perjantai.
– On hyvä, että kuvittajillakin on näyttelyitä, sillä miten muuten se työ tulisi yleiseen tietoon? Varsinkin lastenkirjoista isomman yleisön tulisi tietää, sillä kuvakirjat eivät ole vain lapsille ja ihmisille, jotka ovat tekemisissä pienten lasten kanssa.
Teksti: Hannele Huhtala
Toivon puu -näyttely 24.10.2025 saakka Vanhassa kirkossa