Kirkon muutoksen tuuli puhaltaa nyt etelästä
Kristinusko ei ole ensisijaisesti länsimainen uskonto, vaan aidosti maailmanlaajuinen. Teologi Jyri Komulainen kannustaa evankelis-luterilaista kirkkoa avautumaan nykyistä rohkeammin globaalin etelän vaikutteille.
Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä johtavana asiantuntijana työskentelevä teologian tohtori Jyri Komulainen on perehtynyt syvällisesti kristinuskoon ja laajasti maailman muidenkin uskontojen kirjoon.
Komulaisen uusi teos Kristinuskon muuttuva kartasto – Matkoja maailmanlaajaan kirkkoon (Suomen Lähetysseura 2025) tarkastelee kansantajuisesti ja oivalluksia jakaen sitä, miten Välimeren itäosassa syntynyt kristinusko on muotoutunut maailmanlaajuiseksi ilmiöksi.
Nykymaailman yksi megatrendi on se, että globaalin etelän eli Aasian, Afrikan, Oseanian ja Latinalaisen Amerikan painoarvo on monellakin tavalla kasvamassa. Suuntaus näkyy myös uskontojen kentällä.
Komulaisen perusviesti on selkeä:
– Kristinusko ei ole muuttumaton, vaan se saa historiassa ja eri paikoissa vaihtelevia ilmenemismuotoja. Intiassa on epäilemättä toisenlaista kristinuskoa kuin Kainuussa, teologi toteaa.
Jyri Komulainen liikkuu kirjassaan globaalin etelän maiden ohella sujuvasti myös ajassa.
Hän osoittaa, kuinka kristinusko jo varhaisvaiheessa tavoitti yllättävänkin monia maailman kolkkia.
Pidetään mahdollisena, että jo 200-luvun alussa kristillisten yhteisöjen verkosto ulottui Eufratilta Himalajan länsireunalle ja Armeniasta aina Persianlahdelle.
Nelisen sataa vuotta myöhemmin eräs persialainen munkki saapui Kiinan keisarin luokse.
Kristinuskon painopiste on siirtynyt etelään
Helsingin Musiikkitalon kahvilassa on lounasajan jälkeen melkoisen hiljaista. Jyri Komulainen siemaisee kupista kahvia ja alkaa innostuneesti puhua kirjansa aihepiiristä.
Teologi kertoo sen olevan eräänlainen summa siitä, mitä hän on oppinut globaalista kristinuskosta. Nyt hän haluaa herätellä tavallisia kristittyjäkin asemoitumaan tavallaan uudelleen.
– Meillä ei ole vieläkään otettu riittävän vakavasti maailman muuttumista. Pitäisi tiedostaa, että kristinuskon painopiste on jo nyt aivan muualla kuin länsimaissa, Komulainen alleviivaa.
Numerot puhuvat tästä omaa selvää kieltään.
– Tällä hetkellä globaalissa etelässä asuu kaksi kolmasosaa maailman kristityistä. Vuonna 2050 määrän on arvioitu olevan jo lähes 80 prosenttia.
Jyri Komulaisen mukaan teologian tutkimuksenkaan painopiste ei ole enää Euroopassa. Erityisesti Saksaa on totuttu pitämään tieteenalan kärkimaana.
– Innostavia ajatuksia teologiseen keskusteluun tulee Aasiasta ja Afrikasta, ja myös Pohjois-Amerikasta. Toki globaalin etelän teologeista monet ovat opiskelleet USA:ssa tai Saksassa. Vaikutteita siis virtaa moneen suuntaan.
Teologiaan avautuu uudenlaisia näkökulmia
Jyri Komulainen muistuttaa, että vallalla on pitkään ollut hierarkkinen asetelma, jossa globaali pohjoinen on mielletty kristikunnan keskukseksi.
Siirtomaajärjestelmä on nyt historiaa, mutta monia sen rakenteita on jäänyt jäljelle.
– Tämän perinnön takia globaalin etelän virtaukset ovat jääneet liian usein sivurooliin. Sielläkin on kuitenkin ikivanhoja kristillisiä kirkkoja, esimerkiksi Etiopiassa.
Nyt kristinuskolla on uudenlainen rytmi.
Kun sen asema pohjoisessa pääsääntöisesti hiipuu, etelän kirkot kasvavat voimakkaasti. Löytyvätpä maailman suurimmat luterilaiset kirkotkin nykyisin Afrikasta.
Katseen kääntäminen etelään muuttaa myös teologiaa. Sille on avautunut aivan uudenlaisia näkökulmia, jotka poikkeavat perinteisestä yliopistoteologiasta.
– Teologiaa syntyy myös runojen, laulujen ja kuvataiteen muodossa. Monet etelän kristityt elävät kulttuureissa, joissa kirjallista ilmaisua tärkeämpi on suullinen perinne ja rituaalit, Komulainen toteaa.
Myös alkuperäiskansojen perinteiset hengellisyyden muodot ovat ilmastonmuutoksen aikakaudella nousseet teologien mielenkiinnon kohteiksi.
– Vatikaanissa vuonna 2019 järjestetty Amazonin synodi korosti, että kirkon tulee uudistuakseen kuunnella alueen alkuperäiskansojen viisautta sekä näiden rikasta kertomusperinnettä.
Kristillinen jooga voi rikastuttaa rukouselämää
Idän uskontojen ja kristinuskon kohtaaminen suomalaisessa seurakuntaelämässä tapahtuu aika usein joogan ympärillä.
Kristillinen jooga – usein tuotteistettuna Hiljaisuuden joogan nimellä – on saanut etenkin Etelä-Suomessa suuren suosion. Se tuo seurakunnan toimintaan sellaisiakin ihmisiä, joita siellä harvemmin näkyy.
Samalla joogan rantautuminen kirkkotiloihin on herättänyt paikoin myös kiivasta vastarintaa.
Jyri Komulainen ei näe joogaa uhkana, vaan päinvastoin mahdollisuutena rikastuttaa kristillistä rukouselämää, kunhan sen hengellinen sisältö määrittyy kristilliseksi.
– Korostan, että en itse harjoita minkäänlaista joogaa. Kommentoin asiaa teologisista lähtökohdista.
Komulainen hämmästelee sitä, kuinka raivokkaita reaktioita tulee, jos hän uskontojen asiantuntijana käsittelee joogaa julkisessa keskustelussa.
Viimeksi hän marraskuussa 2025 Kotimaa-lehden haastattelussa totesi, että kirkolla ei ole enää varaa torjua pyrkimyksiä kehittää kristillistä joogaa. On tarjottava erilaisia polkuja, jotta yhä useampi ihminen voi löytää seurakunnista oman paikkansa.
– Tästä seurasi aivan absurdi somekeskustelu. Moni joogaa vastustava kommentoija ei ollut edes lukenut juttua, mutta silti mielipiteet olivat kovia.
Komulainen toivoo, että kirkon sisällä rakentuisi ilmapiiriä, jossa esimerkiksi kristillistä joogaa koskevat kysymykset pystyttäisiin jalkauttamaan seurakuntiin.
– Avattaisiin siis ihmisille asioita aivan perustasolta lähtien. Tuotaisiin esille esimerkiksi sitä, että hengellisellä elämällä on monenlaisia muotoja. Jooga voi olla yksi niistä.
Kristinusko takaisin marginaaleihin
Kristinuskon muuttuva kartasto -kirja käsittelee useaan otteeseen kontekstuaalista- sekä vapautuksen teologiaa.
Komulaisen mukaan edellinen tarkoittaa teologian tekemistä ja Raamatun tulkintaa paikallisesta kulttuurista ja todellisuudesta käsin.
– Pidetään siis koko ajan silmällä erilaisia todellisuuksia, joiden keskellä eletään. Tähän liittyy usein uskontojen välinen dialogi.
Vastaavasti vapautuksen teologian ydinajatus on, että kirkon tehtävä ei rajoitu yksilöiden hengelliseen pelastukseen.
– Lisäksi sen tulee aktiivisesti muuttaa rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta ja puolustaa sorrettuja.
Komulainen huomauttaa, että vapautuksen teologia pohjautuu Vanhan testamentin profeettaperinteeseen.
Usein kyseinen teologia liitetään Latinalaiseen Amerikkaan, mutta se on teologin mukaan vain yksi historiallisen uudelleenlöytämisen paikka.
– Nykyisin vapautuksen teologia on tavallaan hedelmöittänyt kaikkea relevanttia teologiaa. Suomessa sen vaikutus on näkynyt esimerkiksi kirkon yhteiskunnallisen työn piirissä.
Teologi painottaa sitä, kuinka syvällisestä muutoksesta on kyse, kun katsetta suunnataan jälleen marginaaleissa eläviin ihmisiin.
– Marginaaleistahan kristinusko lähti kaksi vuosituhatta sitten liikkeelle. Nyt ollaan jälleen palaamassa kyseiselle maaperälle.
Taskulämmin luterilaisuus ei kiinnosta ketään
Suomessa erityisesti vanhemmat ikäluokat ovat tottuneet ajatukseen tutusta ja turvallisesta luterilaisesta kansankirkosta, jonka jäseniä vankka enemmistö ihmisistä on.
Tilanne alkaa nyt olla hyvinkin erilainen. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu suomalaisista enää 62 prosenttia, helsinkiläisistä hiukan alle puolet.
Jyri Komulainen ei sinänsä hämmästele sitä, että Suomen ev.lut. kirkon jäsenmäärä on jo pitkään vähentynyt.
– Nyt mennään kohti normaalitilaa. Tietynlainen pakkokristillisyys on historiallinen ilmiö, mutta vastoin kristinuskon perusolemusta.
Komulainen uskoo siihen, että juuri globaalin etelän teologiasta olisi ammennettavissa monimuotoisuutta ja elinvoimaa nykyiseen tilanteeseen, jossa kirkko ei ihmisiä houkuttele.
– Suomenkin ev.lut. kirkko olisi uskottavampi, jos se ei puhuisi omien etujensa puolesta, vaan auttaisi tuomaan esiin köyhien äänen. Oltaisiin vieläkin rohkeammin esimerkiksi vähemmistöjen ja maahanmuuttajien tukena.
Teologi näkee todennäköisenä, että impivaaralaisuudesta ulos murtautuva kirkko saisi vihaa osakseen, mutta herättäisi samalla myös kunnioitusta.
– Ei taskulämmin luterilaisuus ihmisiä kiinnosta, hän heittää.
Ikkunoita etelään halutaan myös sulkea
Jyri Komulainen tunnistaa monenlaisten esteiden olemassaolon. Hän havaitsee ev.lut. kirkon sisälläkin ”jonkinlaista taipumusta” sulkea etelän suutaan avautuvia teologisia ikkunoita.
Taustalla hän näkee olevan erilaisia valtakysymyksiä.
– Globaalin etelän teologia heijastelee aitoa Uuden testamentin eetosta. Totta kai se uhkaa vanhaa valtaa, mitä se sitten onkaan.
Aktiivisena some-keskustelijana Komulainen ei usko olevansa mielipiteineen suinkaan yksin.
– Tiedän, että esimerkiksi ev.lut. kirkon sisällä on valtava määrä työntekijöitä, jotka yhtyvät ajatuskulkuihini ja toiveeseen, että kirkko avautuisi vieläkin enemmän.
Lopuksi on kysyttävä Komulaiselta, mikä kristinuskon rikkaassa teologisessa ajattelussa inspiroi häntä henkilökohtaisesti eniten.
Vastaus tulee nopeasti. Ristin teologia.
Siinä Jumala kätkeytyy kärsimykseen ja heikkouteen, erityisesti Jeesuksen ristinkuolemaan.
– Juuri tämä on se kristinuskon radikaali, kaiken kääntävä sanoma. Sen oivaltaminen auttaa näkemään kristinuskon vallankumouksellisuuden, Komulainen miettii.
Teksti: Vesa Keinonen
Jyri Komulainen
- Syntynyt 9.5.1968 Porissa
- Johtava asiantuntija Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä
- Teologian tohtori. Opiskellut Helsingin yliopistossa teologiaa ja yleistä historiaa sekä opettajan pedagogiset opinnot. Lisäksi vuosi vaihto-opiskelijana United Intian Collegessa Etelä-Intiassa
- Valitsi teologian, koska se oli laaja-alaisuudessaan luonteva opiskeluala filosofiasta, kirjallisuudesta ja historiasta kiinnostuneelle seurakuntanuorelle
- Hengellinen esikuva paavi Franciscus
- Saa ev.lut. kirkon suhteen toivoa siitä, että pitkän historiansa ja laajan vaikuttavuutensa myötä sillä on kestävyyttä ja toivottavasti myös uudistumiskykyä ajan haasteiden edessä
- Harrastaa lukemista ja resurssien salliessa matkailua maailmalla
- Tuntee yhteyttä Tampereeseen, koska se on tärkeä osa äidinpuoleista sukuhistoriaa. Esimerkiksi Komulaisen äidin isoisä toimi Tampereella pappina Suomen itsenäistymisen aikoihin.