Jeesuksella on hyvä brändi
Vuorisaarnan kultainen sääntö, "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12) on hyvä elämän ohjenuora. Tätä mieltä on pian koteihin jaettavan adventtikalenterin tekstit kirjoittanut Karoliina Pentikäinen.
Kirkon itsensä brändi ei ole aina paras mahdollinen. Jeesus kuitenkin on sellainen hahmo, että jos hänen oppejaan seuraa, ei voi mennä pahasti pieleen
– Me ihmiset tietysti munaillaan jatkuvasti, eikä olla täydellisiä, mutta esikuvana Jeesusta parempaa ei ole, Pentikäinen ajattelee.
Hän pitää ikävänä sitä, että kirkko kantaa esimerkiksi rasismin leimaa, ja haluaakin antaa kasvoja kristinuskon hyville puolille. Hän haluaisi kuitenkin kirkon ottavan rohkeammin kantaa tiettyihin asioihin, kuten juuri syrjintään.
– Jeesus itse otti kaikki ja kaikenlaiset ihmiset vastaan avosylin. Rasismi ja toisten ihmisten tuomitseminen ei siksi kuulu mielestäni kristinuskoon lainkaan. Totta kai Raamatusta voi löytää yksittäisiä lauseita tukemaan mitä tahansa kauheuksia, mutta yleinen teema siinä kirjassa on kyllä puhtaasti rakkaus.
Tamperelainen bloggaaja ja vaikuttaja muistuttaa, että luterilaisuudessa ja kristinuskossa on valtavasti hyviä asioita. Siksi onkin ikävää, että ääri-ihmisten äärimielipiteet saavat mediassa liikaa valtaa.
– Minusta on myös hyvä tuoda esiin, etteivät kaikki ole ”päivi räsäsiä” – tuomitsematta sitäkään, mitä hän uskosta ajattelee. Ihmisellä on oikeus ajatella Raamatusta mitä ajattelee, ja tulkita Raamattua omassa elämässään miten haluaa, mutta ihmisoikeudet ja oikeus elämään ilman rasismia kuuluvat kaikille.
– On hyvä, että tällaisiin asioihin on puututtu ja rasistisesta käytöksestä vaaditaan ihmisiä tilille.
Usko on myös ihmisiä yhdistävä tekijä.
– Koen, että siinä meillä on jokin yhteinen tukipilari tällaisina aikoina.
Blogissaan Pentikäinen on käsitellyt muiden aiheiden lomassa suhdettaan uskoon ja kirkkoon. Pari vuotta sitten hän kertoi avoimesti uskostaan Jumalaan. Hän oli kuitenkin epäröinyt ottaa asiaa esiin, koska pelkäsi, että häntä pidettäisiin tekopyhänä tai ahdasmielisenä. Hän huomasi, että monella muulla on sama pelko.
– Kun tulin tuon uskonasian kanssa kaapista ulos, tutut ja muutamat julkisuuden henkilötkin tulivat sanomaan: ”tiedätkö, minäkin ajattelen noin, mutta en uskalla puhua näistä asioista ääneen”.
– En ole mikään kirkossa kävijä, mutta uskonto on minulle tärkeä. En ajattele, että uskovan ihmisen on oltava täydellinen – päinvastoin, kukapa olisi.
Pyhyyttä ja voimaa kalenteriin
Pentikäinen on laatinut useissa kaupungeissa pian jaettavan seurakuntien joulukalenterin tekstit. Hänelle seurakuntayhteistyö on tuttua jo viime vuodelta, jolloin kalenteri oli jaossa muun muassa pääkaupunkiseudulla.
– Ilokseni se otettiin tosi kivasti vastaan, ja seurakunnat saivat ennen kokemattoman määrän palautetta.
Myös tänä vuonna Pentikäisen tarjous teksteistä voitti. Kuvituksen päätyi tekemään Hanna-Riikka Heikkilä.
– Olin ajatellut, että minun ja ystäväni Hanna-Riikan työt sopisivat yhteen, ja hän voittikin kuvituksesta järjestetyn kilpailutuksen. Tänä vuonna kalenteria tehtiin aidosti dialogissa, esimerkiksi helatorstai käytettiin sen tekemiseen yhdessä.
Kalenterin teemoja ovat esimerkiksi sielu, siunaus, rakkaus, rauha ja rukous. Osa teksteistä on sidottu tiettyyn päivään, osan järjestystä on vaihdettu matkan varrella.
– Pyrin siihen, että tekstit puhuttelisivat ihmisiä, jotka ovat uskossa, mutta myös heitä, joille kirkko tai uskonto eivät ole hirveän tuttuja.
– Olen halunnut teksteistä sellaisen, millaisena itse näen joulun, ja mikä minua siinä koskettaa. Edellisessä kalenterissa oli enemmän asiaa evankeliumista ja Raamatusta, nyt enemmänkin joulun hengestä.
– Joulukalenteriin toivotaan jouluisuutta, mutta toisaalta en halunnut kompastua kliseisiin. Harva joulu kun kuitenkaan on sellainen, millaiseksi se elokuvissa esitetään.
Haasteena on Pentikäisen mukaan ollut se, että sanoman on sovittava ihan kaikille. Kalenteria alettiin myös tehdä juuri kun sota Ukrainassa oli puhjennut.
– Silloin ei tiedetty – eikä vieläkään tiedetä – millaiseen maailmantilanteeseen se osuu. Siksi tekstit piti kirjoittaa niin, että ne sopisivat tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Pentikäinen halusi tuoda kalenteriin pyhyyttä ja voimaa, jotka eivät arjen keskellä väsyneenä välttämättä tule mieleen. Etsittiin yhtä aikaa läsnäoloa ja pysähtymistä, mutta samalla arkisia ajatuksia.
– Ei uskonnollisuuden tarvitse olla kummoista. Kaikkein pyhimmät hetket ovat niitä ihan tavallisia hetkiä.
– Olen yrittänyt itsekin muistaa sen, että pienet hetket voivat olla lapsille tosi merkityksellisiä. Vaikka itselle voi tulla sellainen olo, että viitsinkö lähteä pulkkamäkeen tai ruveta leipomaan pipareita, nämä voivat olla juuri niitä asioita, jotka lapset sitten myöhemmin muistavat.
Kirjoittaminen on unelmatyötä
Pentikäinen sanoo olevansa introvertti, joka rakastaa kirjoittamista.
– Unelmatyöpäiväni on sellainen, kun saa olla hiljaa tietokoneen kanssa. Nautin eniten siitä, kun saan kelata asioita yksin.
Häneltä on julkaistu kaksi romaania: Bazarin kustantamat, omaakin elämää peilanneet Tee se itse vauva vuonna 2016 ja Vauvavuosi kaksi vuotta myöhemmin. Palautteen perusteella kirjat antoivat lukijoilleen hyvää vertaistukea.
– Tällä hetkellä ei ole intohimoa kirjan tekemiseen. Muutenkin tulevaisuutta on kiva olla miettimättä liikaa, elämä on sellainen seikkailu. On mukavampi katsoa, mitä se tuo tullessaan. Ja elämä on myös sattumuksia.
Virka yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana jäi Tampereelle muuton yhteydessä, jolloin Pentikäinen siirtyi kokopäiväiseen vaikuttajan hommaan, kun blogi oli kasvanut vuosien saatossa niin suureksi, että harrastuksesta oli tullut opettajan työn ohella toinen päätyö.
– Tämä on monipuolinen työ. Tykkään somesta, ja kirjoittaminen on hauskaa.
Uran vaihtoon vaikutti myös se, että silloisen esikoululaisen kanssa oli helpompi olla kotona yrittäjänä kuin koettaa järjestää aikatauluja koulumaailman mukaan. Nyt esikoinen käy viimeistä vuotta alakoulua ja perheeseen ovat syntyneet kolme vuotta sitten kaksostytöt.
Pentikäinen on ensimmäisiä suomalaisia bloggaajia. Nyt blogi Anna-lehdessä on ollut pystyssä jo yksitoista vuotta. Blogia ja Instagram-tiliä seuraavat pääasiassa 25–47-vuotiaat naiset, joiden kanssa Pentikäisellä on monia samoja kiinnostuksenkohteita ja arvoja.
Lukijoihin kuuluu hänen mukaansa etenkin heitä, joita kiinnostavat esimerkiksi naiseus, tyyli, terveet elämäntavat ja kotimaisuus. Joukossa on monia äitejä.
– Vaikuttajat ovat pieniä mainostoimistoja, joissa olet samalla kertaa toimitusjohtaja ja työntekijä. Toki nykyään hommia on jaettu, minulla on oma assistentti ja käytän useitakin valokuvaajia.
Blogissa vieraillaan vuosittain yli 4 miljoonaa kertaa. Nykyään työstä iso osa keskittyy Instagramiin, jossa seuraajia on kahdella tilillä yhteensä 30 000.
Julkiseen rooliin sosiaalisessa mediassa liittyy myös se toinen puoli, henkilöön käyvä ja yksityisasioita ruotiva kirjoittelu.
– Totta kai se tuntuu pahalta. Mutta ei tätä työtä tekisi, jos sitä jäisi pelkäämään. Mä vetelen mun omaa hiihtoa. Minua kiinnostaa vain se, mitä läheiseni ajattelevat.
– Vihapuhe on suuri ongelma yhteiskunnallisestikin. Se kertoo jostain pahasta olosta, ja yhteiskunnan tilasta.
Perhe onkin tehnyt päätöksen, etteivät lapset näy verkon kuvissa kasvoillaan eivätkä esiinny omilla nimillään. Myöskään perhe-elämän yksityiskohtia ei palstoilla kerrota.
– Toki silloin, kun blogin perustin, ei vielä paljon puhuttu digitalisaation vaaroista. Jos olisin vuonna 2010 nähnyt tilanteen lasipallosta, en olisi kertonut kotiasioista niinkään paljon kuin kerroin. Mutta joka vuosi voi oppia virheistään.
Vaikuttajan rooliin liittyy myös kaupallinen yhteistyö yritysten kanssa.
– Kaupallinen yhteistyö on osa ammattia, jos tästä meinaa elantonsa saada. Paljon onkin kiinni siitä, mitä mainostaa. Pyrin valitsemaan yhteistyökumppanini niin, että suosin kotimaista, perheyrityksien tuotteita ja vastuullista toimintaa.
– Olen töissä Sidosteella, jolla on hyvät kotimaisen perheyrityksen arvot, enkä voisi senkään takia suosia halpaa kertakäyttötavaraa. Se ei sovi arvoihini eikä vaikuttajana toimimiseen.
Vaikuttajana joutuu olemaan kuluttamisen ja kuluttamiseen kannustamisen kanssa varovainen.
– Koen vastuuni siitä, etten kannusta kertakäyttökuluttamiseen ja ylimitoitettuun luonnonvarojen tuhlaamiseen, mutta toisaalta ilman markkinataloutta yksikään yhteiskunta ei toimisi. Veroilla kun maksetaan kaikki se, mitä hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee toimiakseen.
Pentikäiselle on tulossa oma vaatemallisto, jonka aloittaa mekkojen, paitojen ja housujen valikoima.
– Tammikuussa on tulossa malliston toinen osa. Toistaiseksi olen saanut pitää vaatteita vain kuvauksissa, joten en malta odottaa, että saan ne oikeasti käyttööni.
Pentikäinen mainitsee arvostavansa myös yhteistöitä, joiden keskiössä ovat tavaroiden sijaan palvelut tai isommat yhteiskunnalliset arvot. Hän on esimerkiksi kertonut yhdessä Suomen Lähetysseuran kanssa, mitä työtä kirkollisverolla tehdään ympäristön hyväksi.
Hän on ollut mukana tekemässä kastemateriaalia, ja Instagramista löytyy tuore seurakuntavaaliyhteistyö siitä, mihin asioihin äänestämällä voi vaikuttaa.
Pyynikki-rakkautta
Karoliina Pentikäinen, alun perin Sallinen, on kotoisin Keski-Suomen Hankasalmelta, mutta ehti asua Helsingissä kymmenisen vuotta. Syy Tampereelle muuttoon oli nykyinen puoliso, ex-jääkiekkoilija Atte Pentikäinen. Rakkaus myös kaupunginosaan syttyi heti:
– Hänen syynsä, kun toi minut ensin Pyynikille, kolmen lapsen äiti nauraa.
– Sen koomin en ole halunnut täältä pois.
– Olisi kai niitä järkevämpiäkin viiden hengen asuinpaikkoja kuin kompakti satavuotinen hirsitalo. Mutta täällä on mieletön yhteisöllisyys. Tämä on vähän kuin pieni kylä, mutta lähellä palveluita.
Perhe on päättänyt asettua Tampereelle, vaikka pääkaupungissa käydäänkin töiden takia aika usein.
– Pyynikin puutalot ovat kuin joulusadusta. Urbaanissa joulussa on tosi kivoja asioita, kuten taloyhtiön joulusauna. Pyynikintorin Liha ja Kahvissa on käyty joulupuurolla.
Aatto on pyritty viettämään perheen kesken. Silloin voi jo lapsille antaa jonkin aktiviteettilahjan, jonka voi avata jo päivällä – vaikka vanhemmat ovatkin pyrkineet ostamaan mahdollisimman vähän lahjoja.
Lähellä sijaitseva Aleksanterin kirkko on lempikirkko, siellä on vietetty menty naimisiin ja pidetty kaksosten ristiäiset.
– Jospa vihdoin tänä vuonna pääsisi joulurauhan julistukseen.
Joulun aikaan sopivat hänen mielestään esimerkiksi Maaret Kallion kirjat. Pentikäinen suosittelee myös lukemaan lapsille jo varhain jouluaiheisia lastenkirjoja. Itse hän nauttii lukiessaan lifestyle-tyylisiä jouluartikkeleita, mutta niiden suositukset jäävät isolta osin tekemättä.
– Joulun odotus on minusta parempaa kuin itse joulujuhla, nautin etukäteisestä fiilistelystä. Olen ehkä oppinut senkin, että pelkästään jouluaatto ja joulupäivä ei ole joulu, vaan sitä voi laajentaa ja ripotella. Mutta kyllä ymmärrän sen, että eivät asiat ole valmiita ja täydellisiä jouluna, kuten eivät muutenkaan elämässä.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Emil Bobyrev
Joulukalenteri jaetaan Tamperelaisen välissä 23. marraskuuta. Sitä saa myös Seurakuntien talosta.
Karoliina Pentikäinen
- 37-vuotias vaikuttaja, kirjoittaja ja Sidosteen markkinointipäällikkö
- Kolmistaan-blogi
- Karoliina Pentikäinen Instagramissa
- Kotiin keskittyvä tili