Dokumenttisarja tarjoaa mahdollisuuksia omiin johtopäätöksiin
Yle esittää pääsiäisenä kolmen dokumentin sarjan Jeesus Nasaretilaisen elämästä. Kaikki kolme matkaa paikan päälle tehtiin Gazan sodan varjossa. Sarjan käsikirjoittajana ja kertojana toimiva Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen sanoo haluavansa kärsiä sodan jalkoihin joutuneiden kanssa.
Jolkkonen on äskettäin saanut tietää, että hänen esivanhempinaan on sekä juutalaisia että palestiinalaisia. Dokumenttisarjaa ei voitu tehdä sivuamatta ajankohtaista konfliktia.
– Pelkästään lennot olivat riskitilanteita. Oli kuitenkin riittävästi varjelusta matkassa, Jolkkonen kiittelee.
Vuorisaarnassa sanotaan, että autuaita ovat rauhantekijät. Sota kuitenkin tunkeutui väkisinkin lähelle:
– Kun ollaan Genesaretinjärven rannalla, jossa Jeesus piti Vuorisaarnansa, neljän minuutin välein yli lentää Israelin ilmavoimien hävittäjä pommikuormassa, ja kuvaus joudutaan keskeyttämään.
– Tämäkin kertoo, että täyttä rauhaa ei tulla saavuttamaan. Mutta emme ole tuomareita tai lääkäreitä vaan kanssakärsijöitä. Haluamme antaa äänen molemmille osapuolille.
Paikan päällä töitä paiskittiin aamusta iltaan. Jo vierailujen järjestäminen ja muut ennakkovalmistelut olivat vieneet paljon aikaa. Jokaiseen kohteeseen vaadittiin kuvauslupa etukäteen.
– Pyhän haudan kirkko on monen kirkkokunnan yhteinen, ja siksi tarvitsimme kuvausluvat kolmelta kirkkokunnalta: kreikkalaisortodokseilta, roomalaiskatolilaisilta ja armenialaisapostolisilta.
Jolkkoselle matkat ovat tulleet tutuiksi, sillä Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko on Kuopion hiippakunnan kumppanuuskirkko.
– Viimeksi oltiin vihkimässä Jerusalemissa uutta piispaa tammikuussa. Yritämme tukea Pyhän maan kristittyjä, jotka kärsivät sekä juutalais-siirtokuntalaisten että islamistien väkivallasta. Kristittyjen läsnäolo Pyhällä maalla on yhtä vanha kuin kristinusko itse, ja heitä edustavat nämä arabikristityt.
Jolkkonen on harmissaan siitä, että Suomessa harva ymmärtää alkuperäisten Pyhän maan kristittyjen olevan juuri niitä palestiinalaisia, joita kaikki potkivat päähän.
– Alkuperäisten kristittyjen määrä on radikaalisti vähentynyt, ja Jumalan valitun kansan fundamentalistiset jäsenet savustavat kristittyjä ulos, sylkevät heidän päälleen ja kirjoittavat Jeesusta ja Mariaa häpäiseviä viestejä heidän kirkkojensa seiniin.
– Liian usein meillä kuvitellaan, että palestiinalainen on synonyymi terroristille, mutta todellisuudessa Hamas pitää palestiinalaisia panttivankeina ja surmaa heitä.
– Vaikka palestiinalaiskristityt joutuvat kuuntelemaan loukkauksia, heidän oliivipuunsa katkotaan ja heidän talonsa tuhotaan Länsirannalla, he eivät silti turvaudu väkivaltaan. Eivätkä edes katkeroidu, vaan puhuvat rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta, ja sillä tavalla todistavat Herrastaan. Se on hyvin, hyvin vaikuttavaa.
Jolkkonen on huomannut, että Gazan sodan molemmilla puolilla on valtavasti rauhaa tahtovia ihmisiä.
– Tällä hetkellä vain osapuolia hallitsevat ääripäät. Mitä tulee armoon, niin siellä kristityt elävät evankeliumista ja sen tuomasta ilosanomasta käsin.
"Tarkoituksena ei ole tyrkyttää valmiita vastauksia"
Dokumentin jaksoissa haastatellaan Israelin ja palestiinalaisalueen uskonnollisia johtajia sekä kansainvälisesti tunnettuja historian, arkeologian ja raamatuntutkimuksen asiantuntijoita. Kuultavina ovat myös alan parhaat suomalaiset asiantuntijat.
Tarkoituksena ei ole tyrkyttää valmiita vastauksia, vaan tarjota katsojille mahdollisuus tehdä omat johtopäätöksensä, Jolkkonen sanoo.
– Emmekä ole tehneet sarjaa korjataksemme joitakin käsityksiä. Kerromme historiaa ja kunnioitamme katsojan vapautta miettiä, mitä se tarkoittaa tänään ja itselle. ”Minä” otsikossa ei ole Jari Jolkkonen, vaan kuka tahansa katsoja.
Sarjalle odotetaan miljoonayleisöä. Toive perustuu paitsi ajankohtaisuuteen myös aiempiin kokemuksiin: saman tuotantoryhmän Franciscus Assisilaisen elämäntarinasta kertovaa Franciscus ja minä – Jumalan köyhän tarina -dokumenttia on katsottu jo yli 400 000 kertaa.
Myös aiemmat dokumentit, reformaation merkkivuoteen liittyvä Martti ja minä – Reformaattorin tarina sekä Paavo Ruotsalaisen elämää luotsaava Paavo ja minä – Viimeisten kiusausten tarina, ovat olleet suosittuja ja keräävät yhä katsojia Yle Areenassa.
Idea ensimmäisen tarinan tekemisestä syntyi, kun Jolkkonen oli kansainvälisessä Luther-tutkijoiden konferenssissa Wittenbergissä ja Erfurtissa.
– Ylellä ei ollut mitään reformaation merkkivuoteen liittyvää, ja päätimme auttaa. Dokumentin piti olla vain kertarupeama, mutta se rupesi saamaan mukavasti katsojia ja palautetta.
Ylellä on ollut puute juhlakausien ohjelmasta, ja Jolkkosen tyyli katsojan kuljettajana on ollut pidetty. Neljäs tuotanto on aiempia kunnianhimoisempi, ja materiaalia kertyi valtavan paljon.
– Kerronta on myös visuaalisesti rikasta, mainitsee dokumenttien ohjaaja ja Kuopion hiippakunnan pappina osa-aikaisesti työskentelevä Satu Väätäinen.
Juuria ja uskon leviämistä
Sarjan ensimmäinen osa, Sodan ja rauhan Israel, tuo esiin Jeesuksen juutalaisia juuria ja Vanhan testamentin syntyä.
Yksi esimerkki Jeesuksen ja varhaisjuutalaisuuden liittymäkohdista on siinä, miten hän puhuu Vanhan testamentin ennustuksista: Luukkaan evankeliumin 4. luvussa hän ottaa esiin Jesajan ennustuksen Herran voidellusta, joka on tullut julistamaan ilosanomaa köyhille ja päästämään vangitut vapauteen.
Jolkkosen mukaan kiusaus valjastaa Jeesus vetämään omia ideologisia vankkureita ja omia mieltymyksiä on olemassa. Tällöin voidaan poimia esiin yksittäinen Raamatun jae tai ulottuvuus, joka on jo karannut kauas alkuperäisestä.
– Silloin saamme vain design-Jeesuksen. Kasvissyöjille Jeesus voi olla esimerkiksi esivegaani, natseille hän oli arjalainen, sosialisteille esivallankumouksellinen ja hipeille piippua poltteleva ja pyhää huolettomuutta julistava partaradikaali. Kuva vääristyy, koska ajatus lähtee omasta ajastamme.
Toinen osa valottaa Jeesuksen elämää ja opetuksia. Pyrkimyksenä on yhdistää vanhoja Raamatun tekstejä arkeologiaan ja maantieteeseen.
– Se tekee vanhat tekstit eläviksi ja konkreettisiksi. Ja tämä on se, mitä haluaisin katsojalle tarjota, nojatuolimatkan Jeesuksen elämään ja opetuksiin, ihmisille, jotka haluavat säästyä matkustamisen vaivoilta ja kuluilta. Ja ehkä tässä tapauksessa vähän vaaroiltakin.
Asiat muuttuivat konkreettisiksi Jolkkosen omassakin mielessä. Kuten se, että Jeesuksen kuulustelija ja tuomitsija, ylipappi Kaifas ja Pontius Pilatus, ovat päätyneet vierekkäin Israelin arkeologiseen museoon.
Lähes kilometrin korkuiselta Arbelin vuorelta Genesaretinjärven rannalla voi yhdellä silmäyksellä nähdä Jeesuksen alkuvaiheen koko pelikentän. Pyhää maata onkin sanottu viidenneksi evankeliumiksi.
– Jopa kaksi kolmasosaa evankeliumien kertomuksesta liittyy tuohon maisemaan. Kertomukset Jeesuksesta parantajana. Pietarin kalansaalis. Apostolien kutsuminen. Myrskyn tyynnyttäminen, ja niin edelleen.
Viimeisessä osassa nimeltä Ylösnousemususkon leviäminen ollaan Jerusalemissa, 150 kilometrin päässä Jeesuksen kotikentältä etelään. Siinä myös tutustutaan idän vainottuihin kristittyihin.
Käänteentekeviä opetuksia
Dokumenttisarjaa täydentää pääsiäisenä ilmestyvä kirja Nasaretin mestarin tarina (Docendo).
– Kirjassa asioita pystytään taustoittamaan paljon laajemmin. Se pyrkii tarjoamaan matkan historiaan, ja pyhiinvaellusmatkan Jeesuksen elämään.
Jolkkonen uskoo tuon matkan tekevän ymmärrettäväksi myös länsimaista kulttuuria.
– Jeesuksen opetukset lapsista olivat käänteentekeviä, ja juutalais-kristillinen oppi ihmisestä Jumalan kuvana. Antiikin maailma oli niin väkivaltainen, ettemme pysty sitä ymmärtämään.
Ristiinnaulitsemisessa ihminen riisuttiin alasti merkiksi siitä, ettei hänellä ollut ihmisarvoa. Sotilaille annettiin vapaat kädet testata kidutustekniikoita. Monet tuomitut kuolivat jo kidutukseen. Ristiinnaulitut, kuten Jeesus, pantiin näkyvälle paikalle varoittavina esimerkkeinä.
Nämä tiedot tulevat Jolkkosen mukaan Uuden testamentin ulkopuolisista lähteistä, mutta sopivat sen kertomaan hyvin.
Jeesuksen opit rupesivat vähitellen vaikuttamaan Rooman kulttuuriin.
– Konkreettisesti kristinuskon vaikutus näkyi esimerkiksi siinä, että kasvojen turmeleminen rangaistusmuotona poistettiin vähitellen lainsäädännöstä. Sen ajateltiin olevan ristiriidassa sen kanssa, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Siitä on pitkä mutta suora tie nykyaikaisin ihmisoikeuksiin.
Jolkkonen sanoo oppineensa dokumenttien teon aikana valtavasti uutta. Yksi esimerkki liittyy Vanhan testamentin juuriin. Sen nykyinen muoto perustuu vuodelta 1008 peräisin olevaan käsikirjoituskopioon, Leningradin koodeksiin, jota säilytetään Venäjän kansallisarkistossa Pietarissa. 1940-luvulla Kuolleen meren rannalta löydetyt Qumranin tekstit ovat vielä tuhat vuotta vanhempia. Niitä on julkaistu hitaaseen tahtiin, mutta kuitenkin.
– Tässä on tutkijoille valtavan mielenkiintoinen mahdollisuus vertailla, kuinka paljon käsikirjoitukset ovat muuttuneet tuhannessa vuodessa. Muutoksia on noin 6000, ja lähes kaikki niistä ovat kopioitsijan tekemiä kirjoitusvirheitä.
– Lopputulos on, että teksti on säilynyt hämmästyttävän samana halki vuosituhannen, ja Qumranin löytöjen jälkeenkin Codex Leningradensista pidetään luotettavana.
Tilaa anteeksiannolle
Viimeisessä dokumentissa haastatellaan myös roomalaiskatolista patriarkkaa Pierbattista Pizzaballaa, jonka johtamaan palmusunnuntain kulkueeseen Jolkkonen osallistui.
– Hänen mukaansa rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta pitää puhua, mutta se ei riitä. Pitää puhua myös totuudesta ja anteeksiantamuksesta. Jos historiaa käytetään osoittamaan vain, että me olemme uhreja ja nuo toiset tyhmiä ja pahoja, ei anteeksiantamukselle ole koskaan tilaa.
– Rauhaa ei saavuteta ilman muistin puhdistamista menneistä veriteoista ja loukkauksista. Ilman anteeksiantoa ei tule hyvää tulevaisuutta, kenellekään.
Pääsiäisen vietto onnistuu Jolkkosen arvion mukaan myös Jeesuksen kotimaisemissa. Tosin viime pääsiäisenäkään Israelin viranomaiset eivät päästäneet kaikkia kristittyjä Jerusalemin vanhaan kaupunkiin juhlaa viettämään. Turvallisuutta käytetään usein tekosyynä oikeuksien rajoittamiseen, jopa kiusantekoon, Jolkkonen harmittelee.
Hänen omaan pääsiäiseensä kuuluvat kiirastorstain saarna ja ekumeeninen ristintien hartaus katolisten kanssa. Jakso huipentuu pääsiäisyön messuun.
– Messussa on ilahduttavasti ollut yhä enemmän varsinkin nuoria kirkkovieraita.
Pääsiäisestäkin on jo muodostunut kulutusjuhla. Jolkkosen mielestä on tärkeää rohkaista ihmisiä keskittymään sen hengelliseen sanomaan.
– Olen lähettänyt seurakunnille joka vuosi kutsun paastoon matkalle kohti ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä. Hengellinen valmistautuminen tuo juhlaan kaksinkertaisen juhlailon.
Teksti: Asta Kettunen
- Kolmiosainen dokumenttisarja Ristinmies ja minä – Jeesus Nasaretilaisen tarina esitetään Yle TV1:ssä pääsiäisviikolla 31.3.–2.4.2026 kello 19 ja uusitaan samalla kanavalla pääsiäisviikonloppuna perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina kello 7.
- Yle Areenassa se julkaistaan kokonaisuudessaan pääsiäisviikolla.
- Sarjan tuottaa Luterilaisen Kulttuurin Säätiö. Siinä kuullaan juutalaisen musiikin lisäksi Eve & Ossi -duosta tutun Ossi Jauhiaisen sävellyksiä. Kuvauksesta vastasi Pekka Heikkilä.