Taidetta sisäisestä tarpeesta
– Haluan maalata Raamatun sanomaa näkyväksi sekä välittää ihmisille sitä Jumalan lohdutusta, jota itse olen saanut, miettii taiteilija Annukka Laine, jonka taulut ovat elävöittäneet kirkkoja jo vuosikymmenten ajan.
Laineen ensikosketus taiteeseen tapahtui Tampereen tuomiokirkossa.
– Olin yhdeksänvuotias, kun aloin yksin käydä jumalanpalveluksissa. Samalla ihmettelin kirkkotilaa ja kuvia.
Pienellä koululaisella ei ollut sanoja ymmärtää kuvia. Katon käärme pelotti, Kuoleman puutarha hämmensi, eikä köynnöstä kantavia alastomia poikia tohtinut edes vilkuilla. Ylösnousemus-alttaritaulua katsoessa hän ihmetteli, mistä ihmiset ovat tulossa, ja minne he ovat menossa.
– Haavoittunutta enkeliä katsoessani koin kuitenkin suurta lohdutusta, kertoo Laine.
– Tuomiokirkon kuvat ovat jättäneet minuun tosi vahvan jäljen, koska ne ovat ensimmäiset näkemäni maalaukset.
Toisen mykistävän taide-elämyksen Laine koki luokkaretkellä keskiaikaisessa Hattulan Pyhän Ristin kirkossa.
Taide alkoi kiinnostaa nuorta naista ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Saksalaisessa taidekoulussa hän opiskeli vapaata maalausta ja taideterapiaa vuosina 1975–1983.
– Välillä olin Suomessa töissä, ja Saksassakin siivosin koululla ansaitakseni elantoni. Äitini kuoltua olen huolehtinut itsestäni 15-vuotiaasta.
Laine on kokenut paljon surua. Toipumisessa auttoi Suomen taiteilijaseuran ateljee Firenzessä, jossa hän sai keskittyä maalaamiseen.
Innoittajina toimivat kirkkojen ja luostareiden taide, varsinkin Fra Angelicon työt. Italialainen taidemaalari ja dominikaanimunkki yhdisti keskiaikaisia perinteitä uusiin renessanssin tyyleihin.
– Siitä alkoi keskittymiseni sakraalimaalauksiin, hengellisten taulujen tekemiseen.
Laineen tauluja voi nykyisin katsella monissa Suomen kirkoissa. Tampereella hänen taiteestaan voi nauttia Pispalan ja Messukylän kirkoissa sekä Lamminpään kappelissa, jonne on hiljattain ripustettu hänen seitsemän työtään.
– Nämä taulut päätyivät tänne 20 vuoden jälkeen, kun ne eivät tulleet aikoinaan hyväksytyiksi Vantaan Pyhän Laurin kirkkoon. Tämäkin on yksi suuri ihme, ja olen tosi kiitollinen.
Vain pieni osa hänen maalauksistaan on tilaustöitä.
– Suurin osa on syntynyt sisäisestä tarpeesta, sillä maalaaminen tiivis osa olemassaoloani. Sen ansiosta olen hengissä.
Kristillistä taidetta pyhään tilaan
Laineen mielestä kristillisen taiteen tehtävä on tehdä näkyväksi Jeesuksen elämää, Jumalan sanaa ja pelastusta. Kirkkotila on pyhä, ja siellä olevan taiteen tulee olla hengellistä.
– En kuitenkaan ajattele, että Sana, musiikki ja kuva kilpailisivat keskenään. Päinvastoin – ne täydentävät toisiaan. Se liittyy siihen, miten ihminen hahmottaa maailmaa. Itse olen visuaalinen tyyppi, jolle näkeminen on kaikki kaikessa.
Laine on tehnyt paljon työtä, jotta kuvaa arvostettaisiin evankelis-luterilaisessa kirkossa.
– Ortodoksisessa kirkossa ikoni on yhdenvertainen Sanan kanssa. Koko länsimainen taide perustuu varhaiskristilliseen, myöhäisantiikin ja juutalaiseen kulttuuriin, muistuttaa taiteilija.
– Tuntuu oudolta, että juuria ei enää nähdä. Kun ei tunneta Raamattua, ei ymmärretä taidetta.
Kristillisten kuvataiteilijoiden arvostus näkyy usein myös heidän toimeentulossaan. Laine on hakenut valtion ylimääräistä taiteilijaeläkettä kymmenen viime vuoden ajan – tuloksetta.
– Se, mitä minä kuvillani edustan, ei ole muodikasta. Me kristityt taiteilijat emme kuitenkaan saa kaventaa itseämme. Vaikenemalla syömme sananvapauttamme.
Laine jatkaa työskentelyä sinnikkäästi. Valmisteilla on näyttely Luomisesta lunastukseen ensi kesänä Valkealan kirkkoon.
– Haaveilen myös isosta museonäyttelystä, jonka nimi voisi olla Elämäni kuvina. Viime aikoina olen kirjoittanut omasta elämästäni ja suhteestani kuviin.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Tuula Vartiainen
Annukka Laine juhlistaa 70-vuotissyntymäpäiväänsä avoimessa messussa 23.11. kello 11 Pispalan kirkossa. Tarjolla on kirkkokahvit. Kolehti Harjun seurakunnan ystävyysseurakunnan Peetelin lapsille