4.3.2026 8.40

Sanansaattajat ja pyhät puut: ei vain vanhoja uskomuksia

Aikanaan uskottiin, että ihmisessä asuu useita sieluja. Kun elämä päättyi, ruumiista lähtenyt henki saattoi näyttäytyä esimerkiksi lintuna.

Tuo lintu oli tuonut sielun kehoon syntymässä ja veisi sen mukanaan kuolemassa. Naisen kuoltua hänen suojelijakseen tehty sielulintu-veistos asetettiin hänen rinnalleen hautaan.

Tästä lähtee liikkeelle Reetta Rannan Sielulinnut (SKS-Kirjat 2025). Teos esittelee 16 kotimaista lintulajia ja niihin liittyviä myyttejä, uskomuksia ja tarinoita.

Monin paikoin on uskottu, että linnut voivat ennustaa kuolemaa pihapiiriin saapuessaan, tai kuollut voi palata linnun hahmossa, kuten pikkuveli varpusena. Rannan haastatellessa ihmisiä kirjaansa varten kävi ilmi, ettei kyse ole vain vanhoista uskomuksista.

Ehkä jälleennäkemisen toivetta heijastaa lintukuvasto joissakin hautakivissä – kyyhkyt Pyhän Hengen, toivon ja rauhan symboleina, varpuset kuoleman ja rikkauksien tuojina. Ortodoksisessa perinteessä haudoille jätetään edelleen jyviä, Ranta kertoo kirjassaan.

Kyyhkystä pidetään sanansaattajana maailmojen välillä. Raamatussa lintu tuo viestin maan paljastumisesta vedenpaisumuksen jälkeen. Varislintuja on skandinaavisessa ja pohjoiseurooppalaisessa perinteessä saatettu pitää vainajan oppaina tuonpuoleiseen.

Ristipetäjiä ja jumalankoivuja

Rannan toinen viime vuonna ilmestynyt saman kustantajan kustantama kirja, Pyhät puut, pohjautuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistolähteisiin, kansantieteen ja hyvinvointitutkimuksen havaintoihin sekä ihmisten kokemuksiin ja kertomuksiin siitä, mitä puut heille merkitsevät.

Pajun oksat pajunkissoineen merkitsevät kevääseen ja pääsiäiseen liittyvää jälleensyntymää. Paju onkin lääkitsevä ilon ja hedelmällisyyden symboli.

Iso mänty kerrostalojen edessä mäellä.
Henkilökohtaiset muistot ja paikallinen historia voivat tukea ihmisten merkityksellisyyden kokemuksia. Puut, kuten tämä Kaukajärven ”jumalan puu”, toimivat henkilökohtaisten ja ylisukupolvisten muistojen säilöinä. Kuva: Hannu Jukola

Aikoinaan katolinen kirkko Länsi- ja Etelä-Suomessa koki esivanhempiaan palvovan kultin kilpailijaksi. Kirkkoja rakennettiin pyhien puiden, hiisimetsiköiden ja muiden palvontapaikkojen tilalle. Mitä merkitsee puiden pyhyys suomalaisille nykypäivänä? Tästäkin kirjassa kerrotaan, samoin vainaja- ja parannuspuista.

Molempien kirjojen ulkoasun ja kuvituksen on suunnitellut Riikka Haro.

Teksti: Asta Kettunen


Palaa otsikoihin