Messu h-molli: Ylistys laululle, kunnia Jumalalle
Harjun Kamarikuoroa sen perustamisesta asti luotsannut kuorokapellimestari Heikki Liimola tuntuu tapansa mukaan myhäilevän. Hänen matkassaan ”aina mukana kulkenut kuoro” juhlii 50. vuottaan.
– Meillä on korkeatasoinen amatöörikuoro, jossa on aina ollut myös musiikin ammattilaisia. Se on tuiki tärkeää, kiittää Liimola.
Ilman laulavia seurakuntanuoria ja Harjun seurakunnan nuorisotyötä Kamarikuoroa ei ehkä olisi. Aluksi oli Harjun Nuorten Kuoro, jonka ensimmäiset johtajat olivat Kimmo Kivivuori, Mikko Malkavaara ja Rauno Saurio.
– He olivat kavereitani. Minä olin jenkkilässä ja sain sinne kirjeitä, joissa oli yksityiskohtaisia selostuksia kuoron toiminnasta, Liimola selittää.
– Olin trumpetisti, mutta lähdin mukaan kuoroon. Kotona laulumusiikki oli läsnä, koska isä johti mieskuoroja.
Uutta ja vanhaa
Liimola muistuttaa, että 70-luvulla seurakuntiin perustettiin useita nuorisosekakuoroja.
– Harjussa musiikin tyylilajeja laulettiin alusta alkaen monipuolisesti. Pointti oli, että lauletaan nuorten sekakuoron saundilla perinteistä kirkkomusiikkia ja uusia sovituksia gospelväritteisistä biiseistä. Oli siis ”suomenkielistä ja Bachia”.
Ensimmäisen kuorokeikkansa hän johti vuonna 1976.
–Muistaakseni se oli hyväntekeväisyyskonsertti Tuomiokirkossa. Käytäntöihin kuului, että useimmat konsertit arvostellaan. Kansan Lehti nosti kaupungin uuden kuoron esiin. Mistähän löytäisi päivämäärän, Liimola pohdiskelee.
Sittemmin konsertteja on tehty usein esimerkiksi arvostettujen solistien ja orkestereiden kanssa. Tänään 60 jäsenen Kamarikuoro-yhdistykseen kuuluu valoisaa, mutta tulevaisuus on mysteeri.
– Laulaminen on vähentynyt sukujuhlissa, kotona ja koulussa, myös musiikkiluokkien määrä. On vähemmän niitä, jotka uskaltavat laulaa. Tavoitteellisen lauluharrastuksen aloittamiseen vaikuttavat kaikki nämä. Näinhän se nyt vain on, taiteellinen johtaja herättelee.
Koelauluissa Liimola laulattaa lähinnä ääniharjoituksia.
– Sillä tavoin saa riittävän hyvin selville laulajan äänen kvaliteetin ja osaamisen. Eivät kaikki osaa enää laulaa Taivas on sininen ja valkoinen. Valitettavasti enää ei osata suomalaisia kansanlauluja, hän puuskahtaa.
Haastava, upea helmi
Messu h-molli ensiesitettiin noin sata vuotta Johann Sebastian Bachin kuoleman jälkeen. Se on tyylikirjo, josta säveltäjä Carl Friedrich Zelter totesi: Suurin musiikkitaideteos, jonka maailma on milloinkaan nähnyt. Liimola on samoilla linjoilla.
– Se on yksi upeimmista teoksista, mitä koskaan on maailmassa sävelletty, hän vahvistaa.
Bach otti messuun aiemmin kirjoittamastaan, ja lainasi ja sovitti. Muihin hänen isoihin teoksiinsa nähden erilaista on, että kuoro on äänessä melkein koko ajan, ja esimerkiksi Kyrien sävellaji h-molli liittyy Bachilla yleensä passiiviseen kärsimykseen. Yhteistä on, että tämänkin aarteen lopussa lukee S.D.G. eli Soli Deo Gloria, kunnia ainoastaan Jumalalle.
Kamarikuoro on esittänyt H-mollimessun useasti, viimeksi 10 vuotta sitten. Nytkin harjoittelu alkoi lähes vuosi ennen h-hetkeä.
– Se on haastava. Siihen täytyy joka kerta syventyä ja satsata huolellisesti ja ajatuksella, johtaja tiivistää.
Tavoite oli koota ajoissa juhlakonserttiin mahdollisimman yhtenäinen kokoonpano.
– Musiikin, äänen käytön ja yhtenäisen soinnin työstäminen vievät aikaa, kuuluu perustelu.
Tulevasta Liimola sanoo lupaavansa asioita noin vuosi kerrallaan. Hän yrittää hellittää ajoissa, ja kertoo miettivänsä kuoron jatkoa ja oman työn jatkajaa.
– Ei se ole vain henkilökysymys. Suomessa on turhan johtajakeskeinen kulttuuri. Pitäisi olla niin, että johtajasta riippumatta kuoro jatkaa kulkuaan mahdollisimman tehokkaasti, Liimola tähdentää.
Teksti: Elisa af Hällström
J. S. Bach: Messu h-molli 29.11.2025 kello 18 Tampereen tuomiokirkossa. Harjun Kamarikuoro, Suomalainen barokkiorkesteri, sopraano Silja Aalto, altto Erica Back, tenori Juhani Krogius, basso Tommi Hakala, johtaa Heikki Liimola