”Kun tanssin, olen eniten elossa”
Marraskuussa Tuomiokirkossa nähdään kuolemaa ja siihen liittyviä tunteita tutkiva tanssiteos, Leevi Rauhalahden Kuolemantanssi.
Rauhalahti kertoo, että teos on syntynyt yhteistyössä Tuomiokirkon urkuri Esa Toivolan kanssa. Valittu musiikki on olennainen osa teosta – esityksessä kuullaan Louis Viernen ja Sigfrid Karg-Elertin musiikkia, sekä itseoikeutetusti Camille Saint-Saënsin Danse macabre.
Toivolan soittama urkumusiikki ja Rauhalahden tanssi muodostavat yhtenäisen taiteellisen kokonaisuuden.
– Esityksessä tullaan näkemään dialogisuutta; reagoin musiikkiin, ja välillä myös minun liikkeeni rytmittävät Esa Toivolan soittoa, sanoo Rauhalahti.
Rauhalahti on 24-vuotias, Kuhmalahdelta kotoisin oleva tanssija. Hän on valmistunut viime vuonna Islannin taideyliopistosta, jonka jälkeen hän on toiminut freelance-tanssijana pääosin Suomessa, Virossa ja Islannissa.
Tuomiokirkkoon Rauhalahden pyysi henkilö, joka on tuntenut hänet vauvasta lähtien, Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan pappi Monika Viitala.
Rauhalahti kiinnostui välittömästi ideasta, sillä hän haluaa tanssillaan tutkia, miten kehon kautta käsitellään tunteita.
Teoksen liikkeiden suunnittelu tuntui kuitenkin aluksi vaikealta.
– Koen tanssin hyvin eloisaksi. Kun tanssin, olen eniten elossa. Mutta kun ajattelee kuolevaisuutta ja kuolemaa, se pysäyttää. Se ei pane liikkeelle, toteaa Rauhalahti.
Syvällisempi aiheen tutkiminen vei kuitenkin eteenpäin. Kuolemantanssiin rakentui draaman kaari, jossa Rauhalahti käy läpi tapoja, miten omaan kuolevaisuuteen voi suhtautua.
Teoksessa tuodaan näkyviin aluksi hallitsemattomat tunteet, jossa elämän tuulet heittelevät kehoa. Toisessa vaiheessa ihminen on liian itsevarma, kuoleman herra.
– Kolmannessa vaiheessa löydetään uusi suhtautuminen kuolevaisuuteen, sen hyväksyminen, ja sen myötä myös elämän arvostaminen.
Yleisöllä mahdollisuus tanssityöpajaan
Tanssiesityksen jälkeen pastori Monika Viitala haastattelee Leevi Rauhalahtea. Seuraavaksi yleisöllä on mahdollisuus osallistua pienimuotoiseen, matalan kynnyksen tanssityöpajaan kirkkosalissa omalla paikalla.
– Voimme kokeilla, miltä eri suuntiin kurkottaminen tuntuu kehossa ja miten kehon rajoja voi ylittää pienilläkin liikkeillä, Rauhalahti avaa.
Hänelle itselleen Kuolemantanssin suunnittelu, tanssin ja kuolevaisuuden yhdistäminen on auttanut häntä jäsentämään omaa ajatusmaailmaansa suhteessa kuolemaan.
– Kuolema on yhtä normaali asia kuin syntymä, universaali asia, joka meille kaikille tapahtuu. Tämä on tietyssä mielessä lohduttavaakin.
Teksti: Kaarina Lehtisalo
Kuvat: Eveliina Tyllinen
Kuolemantanssi Tampereen tuomiokirkossa 11.11. kello 18. Tanssi: Leevi Rauhalahti, urut: Esa Toivola. Vapaa pääsy