Onnellinen isoisä
Asiat ovat hyvin. Tällainen mielikuva huokuu Osmo Kesälästä, jolla on kolme lasta, seitsemän lastenlasta ja tuoreena tulokkaana pieni lapsenlapsenlapsi.
– Jokainen syntynyt pienokainen on ollut minulle suunnaton ilo, ja varsinkin ensimmäiset ovat parhaiten mieleen jääneitä. Ristin käteni ja olen suunnattoman kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, joka minulle on suotu, Kesälä painottaa.
Osmo Kesälä on ollut leskenä jo 13 vuotta. Edesmenneen vaimonsa kanssa he olivat jo yhteiskoulussa samalla luokalla, ja alkoivat seurustella lukiossa. Teinirakkautta siis.
Mynämäeltä kotoisin olevan Kesälän toi aikoinaan Tampereelle työ. Hän opiskeli Yleisradion ammattiopistossa Helsingissä ja siirtyi Tampereelle pari vuotta myöhemmin Ylen ostettua Tamvision.
– Viisitoista ensimmäistä työvuotta olin aina reissussa. Kun tulin ensi kertaa isäksi, olin Joensuussa ja vaimo yksin synnyttämässä. Tulin käymään ja menin sitten äkkiä takaisin.
Kesälää harmittaakin, ettei hän päässyt koulutustilaisuuteen ja sen jälkeen isänä synnytykseen, se kun oli juuri tullut mahdolliseksi. Ajat olivat siinäkin mielessä toiset, ettei pienokaista päässyt katsomaan kuin ikkunan takaa.
– Silloin piti anoa pääsyä katsomaan lasta, koska pelättiin tartuntoja.
Vauva- ja pikkulapsiajasta on kuitenkin jäänyt hyviä muistoja, sillä reissaamisen vastapainoksi vapaat olivat pitkiä.
Vaikeitakin hetkiä
Elämän varrelle on mahtunut myös vaikeita hetkiä.
– Menetimme esikoistyttömme kuusivuotiaana, kotipihalla sattuneessa onnettomuudessa.
Tuskan keskellä tuli mieleen – kuten niin monelle muullekin – kysymys: kuinka hyvä ja rakastava Isä voi kohdella tällä tavoin. Silloin Nekalan entinen nuorisopappi Mauri Virtanen tuli käymään pienen paperilapun kanssa. Lapussa luki: ”Sano hädässäsi Jumalalle: minä en ymmärrä sinua, mutta minä luotan Sinuun.”
– Se teki työtä sisikunnassani, ja rupesin miettimään asiaa oman isäni kautta – Jumalahan ei ollut konkreettinen, mutta isä oli. Huomasin, että tuo pitää paikkansa isäni kohdalla, ja tulin siihen tulokseen, että se pitää paikkansa Taivaan Isänkin suhteen.
Oma isä, talonpoika, oli ollut läsnä, ja Osmo tykännyt yhteisistä peltohommista.
Nuorena miehenä elämä oli tuntunut olevan järjestyksessä. Työntekokin oli mielenkiintoista, televisioalallahan oltiin tuolloin luomassa uutta. Lapsen kuolema kuitenkin laittoi asiat uuteen tärkeysjärjestykseen, ja Kesälä oppi arvostamaan perhettä huomattavasti aiempaa enemmän.
– Se oli isyyden oppikoulu. Haluan, että lapseni ja lastenlapseni tietävät, että minuun voi luottaa.
Samalla elämä jatkui toisen tyttären myötä. Nyt esikoisen kuolemasta on kulunut 50 vuotta.
– Siitä selvittiin, mutta se oli kyllä hyvin vaikeaa aikaa, ja Lamminpäässä tulee yhä käytyä.
Yhteisiä kokoontumisia
Kesälällä on puuhapaikka Mänttä-Vilppulan Pohjaslahdessa. Siellä kasvavat niin valkosipulit kuin muutkin maan antimet. Se on myös suvun yhteinen paikka, johon on pyritty kokoontumaan kerran kesässä. Menneenä kesänä se onnistui erityisen hyvin, sillä koolle saatiin 14 henkeä.
– Lastenlapsetkin viihtyvät, ja olen hirveän onnellinen, että olen saanut olla heidän kanssaan.
Hupia on tuottanut esimerkiksi omiin kouluaikojen kokemuksiin vertaaminen.
Kesälä oli työskennellyt kameran takana 15 vuotta, ja sen jälkeen työnjohtotehtävissä, lähetysten valvojana ja ruutumarkkinoinnissa. Eläkepäivillä hän on toiminut muun muassa asiointiapuna sekä ystävänä Koukkuniemessä, jossa on toisinaan ollut mukana myös Manu-koira.
Tätä nykyä Kesälä toimii Mummon Kammarin isäntänä kerran viikossa, ja on mukana myös Talkkari Pikkaraisissa.
– Yritän pitää yllä aktiivista elämää.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Tuula Vartiainen
(Hanna-Kaisa Kesälän ikä korjattu kuvatekstiin)