Korhosen saksofoni soi ihmisten iloksi
Olen vaatimaton kainuulainen, mutta toivon, että voisin soittaa omaksi ilokseni, ja soittoni ilahduttaisi myös muita ihmisiä, miettii Esko Korhonen, jonka saksofonin soittoa voi kuulla tänä kesänä silloin tällöin Kalevankankaan hautausmaalla.
Kalevankankaan kupeessa Tursonkadulla asuva Korhonen tekee vaimonsa kanssa kävelylenkkejä hautausmaalla lähes päivittäin.
– Kalevankangas on tosi upea paikka. Siellä on niin rauhallista ja viihtyisää käveleskellä. Kappelin ohi kävellessäni on usein tullut mieleen, että olisi mukava käydä soittelemassa iltaisin siinä pääovien vieressä olevalla tasanteella.
Korhosen soittoharrastus on alkanut jo 1950-luvulla synnyinpaikkakunnalla Paltamossa. Koulussa hän aloitti nokkahuilulla ja hankki sitten klarinetin.
– Orkesterin perustamisen myötä innostuin saksofonista, ja niitä minulla on nykyisin neljä. Saksofonin ääni on aina viehättänyt minua, kertoo nykyisin eläkkeellä oleva Korhonen, joka on tehnyt elämäntyönsä liikenneopettajana ja bussinkuljettajana.
Orkesterin lopettaessa soittoharrastus jäi noin 40 vuodeksi. Kun Korhoset muuttivat Paltamosta Kemiin ja myöhemmin Tornioon, Esko Korhonen tarttui jälleen puhaltimeen.
Tampereelle Korhoset päättivät asettua kymmenisen vuotta sitten, lähelle tytärtään.
– Siellä missä on perhe, on koti. Lisäksi Tampere on viihtyisä ja tunnettu musiikkikaupunki, jossa on paljon konserttitarjontaa.
Kotipesä on VPK:n puhallinorkesteri
Tampereelle muutettuaan Korhonen aloitti soittamisen myös puhallinorkesterissa.
– Samassa talossa asuu kaksi soittajaa, ja heidän myötään menin mukaan Tampereen Vapaaehtoisen Palokunnan, VPK:n puhallinorkesteriin.
– Orkesterilla on erityisen monipuolinen ohjelmisto, ja soitonjohtaja Matti Prepula on hyvä tekemään sovituksia. Olemme kaikki tykänneet niistä paljon, kiittää Korhonen.
Puhallinorkesteri esiintyy monilla kokoonpanoilla noin 40 kertaa vuodessa muun muassa palokuntien tilaisuuksissa, vuosijuhlissa, konserteissa, puistoissa ja laitoksissa. Jokaista esiintymistä varten tehdään oma kappalevalikoima.
– Ainoa huono puoli on, että väki vanhenee, soittajien keski-ikä lienee jo noin 80 vuotta, harmittelee Korhonen.
Häntä on myös pyydetty soittamaan tuttujen ja sukulaisten hautajaisissa.
– Viimeksi muutama viikko sitten soitin Hyvinkäällä Puolimatkan kappelin urkuparvella, ja kanttori Markku Sintonen säesti minua upeasti.
Kirkkojen hieno akustiikka houkuttelee Korhosta, ja hän soittaa niissä mielellään.
– Jos suinkin on mahdollista, voisin silloin tällöin soitella myös kirkoissamme kanttorien säestämänä.
Saksofonimies on jo miettinyt, millainen musiikki sopii Kalevankankaan hautausmaalle.
– Eino Leino on erityisen mieleinen meille, koska olemme Paltamosta, ja paltamolainen oli Leinokin, sanoo Korhonen.
Hän aikoo ottaa soittolistaansa Nocturnen sekä useita muita hienoja Leino-kappaleita, joita ovat säveltäneet Taisto Wesslin ja Pedro Hietanen.
Myös monet virret ovat läheisiä soittajalle, ja ohjelmistoon kuuluvat muun muassa Soi kunniaksi Luojan ja Suojelusenkeli (Maan korvessa kulkevi lapsosen tie).
Maakuntalauluista Korhonen aikoo valita esimerkiksi Pirkanmaan maakuntalaulun Kesäpäivä Kangasalla ja Nälkämaan laulun, joka on Kainuun maakuntalaulu.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuva: Hannu Jukola