Kaksi intohimoa ja uraa
Oopperalaulaja, tenori Tero Harjunniemi on tuttu nimi, jos vähänkään on seurannut tamperelaista ja suomalaista musiikkielämää viime vuosikymmeninä. Harva ehkä tietää, että hänen elämässään on kuitenkin kulkenut koko ajan toinenkin ura laulamisen rinnalla.
– Kaikenlaista on tosiaan tullut tehtyä, eli olen laulanut opereteissa, oopperassa, musikaaleissa, kirkkomusiikkiteoksissa ja esittänyt ylipäänsä kaikenlaista, mitä genreen kuuluu. Sen lisäksi olen esittänyt myös itse säveltämääni kevyempää musiikkia, sanoo Tero Harjunniemi.
– Olen kiitollinen, että olen saanut tehdä. Tämä on kuitenkin sellainen ala, josta ei koskaan tiedä, mistä töitä saa, lisää Harjunniemi, joka aloitti laulamisen kymmenvuotiaana Poikakuoro Pirkanpojissa.
Teini-ikäisenä Harjunniemellä oli omia bänditouhuja kavereiden kanssa ja 16-vuotiaana hän alkoi säveltää omia kappaleita kitaralla.
Noin 18-vuotiaana hän liittyi Lempäälän kamarikuoroon, jota tuolloin johti tenori Hannes Österman. Hän toimi nuorukaisen ensimmäisenä laulunopettajana ja innoittajana useita vuosia.
– Hän kysyi, haluaisinko tulla yksinlaulutunneille kansalaisopistoon. Kun hän lauloi minulle ensimmäisen kerran, olin heti myyty.
– En voinut käsittää hänen äänensä rikkautta, ja sitä, miten koko paikka voi kilistä. Se oli niin upeaa, ja valtava kokemus, että päätin, että tuo minun täytyy oppia, muistelee Harjunniemi, jonka voimakas muisto saa vieläkin liikuttumaan kyyneliin.
Österman oli itse saanut lauluopetusta maksuttomasti Tukholmassa ja pani hyvän kiertämään. Hän koulutti Harjunniemeä maksuttomasti useamman vuoden.
– Se oli todella tärkeä alku, koska sain kiinni äänen muodostamisesta. Siitä syntyi valtava palo, heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Hänen ansiostaan kiinnostuin oopperasta.
Toinen ura alkoi ammattikoulusta
Entä se toinen ura?
– Tiesin jo 14-vuotiaana, että minusta tulee rakennusarkkitehti, hymyilee Harjunniemi.
– Olin hyvä piirtämään. Äitini oli ammatiltaan keskusasennuspiirtäjä, joka käytti työssään Rotringin hienoja tusseja sekä insinöörikojetta. Se näytti hienolta, ja oli varmaan yksi syy, miksi kiinnostuin arkkitehtuurista.
Harjunniemi oli niin määrätietoinen, ettei hän mennyt lukioon vaan ammattikouluun, ja haki sen kautta teknilliseen opistoon.
– Säästin aikaa vuoden ja sain työkokemusta, koska ammattikoulussa piti olla työharjoittelussa. Vuoden ajan olin lautapoikana, ja sitten tein kirvesmiehen hommia. Sinä aikana opin paljon rakentamisesta, kertoo Harjunniemi, jonka isä oli ammatiltaan kirvesmies.
Harjunniemi valmistui rakennusarkkitehdiksi vuonna 1992. Hän olisi päässyt myös Tampereen Teknilliseen Korkeakouluun arkkitehtilinjalle, mutta valitsi musiikin opiskelun.
Lauluopintoja ruuhkavuosinakin
Arkkitehdin työn, taloremontin ja perhe-elämän ruuhkavuosissakin Harjunniemi piti kiinni lauluopinnoistaan.
– Menin väsyneenäkin kellariin harjoittelemaan puoli yhdentoista aikaan illalla. Laulun voima on kuitenkin niin voimakas, että hetkessä olin taas täynnä energiaa. Monissa tutkimuksissakin on todettu, että laulaminen vapauttaa endorfiineja ja antaa paljon mielihyvää ihmisille.
Rakennusarkkitehdin töitä Harjunniemi on tehnyt laulamisen ohella vuoteen 2008 asti, jolloin hän heittäytyi vapaaksi laulajaksi.
– Se oli iso valinta, mutta en ole katunut päivääkään freelancer-uraa. Se liittyi kokonaisvaltaiseen haluun tehdä musiikkia. En halua harmitella vanhana kiikkustuolissa asioita, jotka jäivät tekemättä.
– Eikä arkkitehtuurikaan ole kokonaan jäänyt pois. Esimerkiksi korona-aikana oli hienoa, että oli myös toinen ammatti, lisää Harjunniemi.
Hän löytää musiikista ja arkkitehtuurista myös yhteneväisyyksiä.
– Molemmissa on luovuutta ja rytmitystä sekä kokemista ja tuntemista.
Helmiä uran varrelta
Yksi Harjunniemen uran helmistä ja merkityksellisimmistä töistä on ollut Les Misérables -musikaali, jossa Harjunniemi esitti Jean Valjean -nimistä vankia nuorukaisesta vanhaksi mieheksi. Victor Hugon romaaniin Kurjat perustuvaa musikaalia esitettiin vuosina 2013–2014 Tampereen Teatterissa.
– Se on ollut minulle ehkä se merkityksellisin työ sekä ammatillisesti että henkisesti, koska rooli oli jotenkin niin sopiva juuri siinä iässä ja elämäntilanteessa. Lisäksi näytelmän teemat oikeudenmukaisuudesta ja huonossa asemassa olevista ihmisistä puhuttelivat minua.
Valjeanin rooliin häntä valmisteli sattumalta Kansallisoopperan toteuttama ja Atso Almilan säveltämä koululaisooppera Auringonkukat, joka kertoo kuvataiteilija Vincent van Goghista.
– Kiersimme melkein viisi vuotta ympäri Suomea, ja kävimme esiintymässä noin 40 koululla. Kuoro-osissa lauloivat oppilaat. Taiteilijan elämänkaaren esittäminen oli hyvä pohja Jean Valjeanin elämänkaareen.
Yksi näyttävimmistä teoksista, joissa Harjunniemi on saanut olla mukana, on Andrew Lloyd Webberin musikaali Oopperan kummitus vuosina 2015–2016 Suomen Kansallisoopperassa. Hän lauloi siinä upean Raoulin roolin. Esitys oli monella mittarilla maailman suurin.
– Olen sitä mieltä, että kaikissa rooleissa on kuitenkin aina jotain kiehtovaa ja merkityksellistä.
Huhtikuussa Harjunniemi lauloi solistina Bella Italia! -konsertissa Kokkolassa Angelika Klasin kanssa Guardia Nuevan säestyksellä. Esitys on tulossa 18. lokakuuta Kangasala-taloon.
Harjunniemi on kiinnitetty musikaaliin, joka esitetään pääkaupunkiseudulla vuonna 2026.
– Tästä en kuitenkaan saa vielä kertoa enempää, hymyilee solisti.
Hän myös kirjoittaa ja säveltää parhaillaan musikaalia yhdessä poikansa Jere Harjunniemen kanssa.
– Teksti on kirjoitettu, ja osa biiseistä on vielä sovitettava. Nyt pyrimme löytämään yhteistyökumppaneita.
– Olisi kiva, jos se toteutuisi, koska tarina on hyvin ajankohtainen. Nämä ovat kuitenkin pitkiä projekteja.
Yhteistyötä hän on tehnyt myös puolisonsa, näyttelijä, käsikirjoittaja ja joogaohjaaja Anu Niemen kanssa. Heidän käsistään on lähtenyt jo useita musiikkiteatteriteoksia. Puolisonsa innostamana Harjunniemi on opiskellut myös äänimaljarentoutusta, joka sekin on tekemisissä äänen tuottamisen kanssa.
Sibelius on osa suomalaisten sielua
Lauantaina 17. toukokuuta Tero Harjunniemi esiintyy solistina Tampereen Laulajat -kuoron Sibelius 160 -konsertissa Aleksanterin kirkossa.
Sibeliuksen tuotannosta tosin löytyi vain yksi mieskuoroteos tenori-solistin laulettavaksi: Rakastava, jonka Harjunniemi on levyttänyt Tampereen Laulajien kanssa viime vuonna (Alba Records, 2024).
Sibeliuksen musiikki on ollut hänelle läheistä lapsuudesta lähtien.
– Jo pikkupoikana Tuntematon sotilas -elokuvan Finlandia-hymni oli tosi voimakas kokemus. Siinä on jotain niin suomalaista, ja se liittyy kulttuuriimme vahvasti.
Sibelius liittyy hauskan muiston myötä myös Harjunniemen toiseen ammattiin. Vuonna 2002 hän suunnitteli Ylöjärven pääkirjaston Leijan, joka on saanut paljon tunnustusta sekä alan ammattilaisilta että yleisöltä.
– Lauloin kirjaston avajaisissa Sibeliuksen kappaleen Timantti hangella. Oli kova pakkanen, pimeää ja tähtitaivas. Kun tamperelaissyntyinen näyttelijä Matti Ranin piti avajaispuhetta, hän sanoi, että kirjasto tosiaan muistuttaa timanttia hangella, muistelee Harjunniemi hymyillen.
Leija onkin rakennusarkkitehdin lempilapsi.
– Sain suunniteltua jotakin omalla mittapuullani suurta, ja se on myös yksi syy siihen, että uskalsin lähteä musiikkialalle. Siitä syntyi ajatus hauskasta traditiosta, että aina, kun suunnittelen jotakin, laulan rakennuksen avajaisissa.
Musiikki voi koskettaa
Harjunniemi on vuosien aikana miettinyt, mistä hänen musikaalisuutensa on periytynyt.
– Se onkin mielenkiintoinen kysymys. Suvussa ei kenelläkään ole ollut tekemistä oopperan kanssa. Ehkä sävelkorvan olen perinyt äidin puolelta, sillä isänsä oli kuulemma pelimanni-viulisti, ja äitikin lauloi kirkkokuorossa.
Harjunniemi ei lakkaa ihastelemasta laulun voimaa.
– On äärettömän hienoa nähdä, kun laulu alkaa soida kuulijan kehossa. Ja jos laulu vaikuttaa niin, että ihokarvat nousevat pystyyn, saattavat myös suupielet nousta, ja kuulija vie hyvän olon kotiin asti. Se on merkityksellinen osa tätä työtä, ehkä jopa parantavaa.
Hänen mukaansa kaikki taide koskettaa meitä.
– Laulussa palautteen saa pääsääntöisesti heti, mutta arkkitehtuurissa se voi tulla paljon myöhemmin. Vieläkin tulee palautetta esimerkiksi Leija-kirjastosta, vaikka se on jo 22 vuotta vanha.
Rakennusarkkitehdille ja esiintyjälle kirkot ovat tuttuja paikkoja.
– On hyvin erilaisia kirkkoja. Yksi mielenkiintoinen asia niissä on, miten valon vaikutusta on tutkittu suunniteltaessa, ja miten sen kokee valmiissa tilassa. Valo on kuitenkin hyvin taivaallinen ja keskeinen aspekti näissä rakennuksissa.
– Hienot goottilaiset kirkot Euroopassa saavat alaleuan putoamaan, niin valtavia ne ovat. Tampereen kirkoista suosikkini on ehdottomasti Tuomiokirkko. Kansallisromanttinen muotokieli puhuttelee, ja ihmisen lähellä oleva mittakaava tuo sopusuhtaisen ja turvallisen olon.
Suunnittelu ja rakentaminen ovat vieneet aikaa Harjunniemeltä viime vuosina. Hän on puolisonsa kanssa remontoinut vanhasta kesämökistä maaseutukotia Roineen rannalla.
– Siitä tulee meidän loppusijoituspaikka. Se kuulostaa ehkä pahalta, mutta myös hyvältä. Haluamme viettää siellä aikaa niin paljon kuin mahdollista. Tampereen keskustan pikkuasunnosta tulee puolestaan meidän kesämökki.
– Ja kun talo valmistuu, siitä vapautuu valtavasti energiaa ja taas enemmän aikaa musiikille. Uskon, että laulajana minulla on vielä paljon annettavaa. Ja aina kun on laulettavaa, laulan. Taiteilijat kun eivät yleensä jää eläkkeelle.
Tero Harjunniemi:
- Syntynyt 17. 9.1970 Tampereella
- Ooppera-, operetti- ja musikaalilaulaja, äänialaltaan tenori
- Opiskeli laulua Tampereen Konservatoriossa vuosina 1994 ja 1997–2001, jolloin opettajina toimivat Reijo Toivokoski ja Petri Antikainen.
- Opettajina myös muun muassa Irina Gavrilovici, Jaakko Ryhänen ja Italiassa Francesco Marcacci. Harjunniemi on suorittanut myös useita mestarikursseja eri puolilla Suomea.
- Valmistui rakennusarkkitehdiksi vuonna 1992. Isoin suunnittelutyö Ylöjärven kaupungin Leija-kirjasto
- Tehnyt kappaleita kitaralle 1990-luvulta lähtien
- Esiintynyt myös Tero Harjunniemi – Unplugged -kokoonpanolla, joka esittää suomenkielistä pop-musiikkia. Yhtyeessä mukana Harjunniemen pojat Jere Harjunniemi ja Topi Harjunniemi. Kokoonpanolta ilmestyi Liian suurella liekillä -levy vuonna 2015.
Sibeliuksen musiikkia rakastavat sekä yleisö että laulajat
Suomen kansallisaarteen ja kansainvälisesti tunnetuimman säveltäjämme Jean Sibeliuksen (1865–1957) syntymästä tulee kuluneeksi 160 vuotta tänä vuonna. Tampereen Laulajat -kuoro järjestää juhlavuoden kunniaksi Sibelius 160 vuotta -konsertin 17. toukokuuta Aleksanterin kirkossa.
Kuoron taiteellisesta toiminnasta vastaa kuoronjohtaja Paavo Hyökki, joka sai idean konsertin järjestämisestä.
– Kansallissäveltäjämme tuotanto on niin laaja ja laadukas, että sen esittäminen on paitsi ensiarvoisen tärkeää kulttuuriperinnön vaalimista, myös kuulijoita miellyttävää kuunneltavaa. Yleisön lisäksi laulajatkin rakastavat Sibeliusta.
Sibelius on kuulunut kuoron ohjelmistoon yksittäisinä teoksina jo kauan.
– Nyt ollaan kuitenkin kaikin puolin herkullisen kattauksen äärellä, kun säveltäjän laulullisesti haastavampiinkin teoksiin voidaan paneutua ajan kanssa ja huolellisesti, pohtii Hyökki.
Konsertissa kuullaan lähes kaikki Sibeliuksen suomenkieliset a cappella -mieskuoroteokset. Klassikkoaseman saavuttaneet kappaleet, kuten Veljeni vierailla mailla (1904), Humoreski (1925) ja Sydämeni laulu(1898) ovat valloittaneet kuulijoiden sydämet niin kotona kuin ulkomailla.
Hieman harvemmin kuultua Sibeliusta sen sijaan edustavat muun muassa Saarella palaa (1895), Tuule, tuuli leppeämmin (1897) ja Ne pitkän matkan kulkijat (1925). Sibeliuksen merkittävimpiin mieskuoroteoksiin lukeutuu niin ikään Rakastava-sarja (1894), joka ei ole laajan äänialansa vuoksi ihan jokaisen mieskuoron toteutettavissa. Teoksen solistina laulaa tenori Tero Harjunniemi.
Sibelius vahvistaa kansallistunnetta
Hyökin mukaan kuulijat ovat vuosien varrella ottaneet Sibeliuksen sävelkielen oman kansallisidentiteettimme vahvistamisen välineeksi, eikä rakkaus ole vuosien saatossa kuollut.
– Päinvastoin. Vaikuttaa jopa siltä, että tällä hetkellä ja tässä maailmantilanteessa tälle kansallistunteen vahvistamiselle on jälleen tilausta.
– Tampereen Laulajat ei tässäkään suhteessa poikkea muusta väestöstä. Sibeliuksen teoksista löytyy monen laulajan ikisuosikkeja, joihin jaksaa aina palata vuosi toisensa jälkeen. Kukapa ei rakastaisi vaikkapa Sibeliuksen Finlandia-hymniä?
Tampereen Laulajat, aiemmalta nimeltään Mieskuoro Laulajat, on vuonna 1909 perustettu mieskuoro, jossa laulaa tällä hetkellä nelisenkymmentä 20–60-vuotiasta laulajaa. Uusia jäseniä on saatu mukaan säännöllisesti, ja koelauluja järjestetään aina kevät- ja syyskauden alussa.
Juhlakonsertti päättää kuoron kevätkauden. Syyskausi avataan ilmaiskonserteilla torstaina 7. elokuuta Tapahtumien yössä.
Sibelius 160 vuotta -konsertti 17.5.2025 kello 16 Aleksanterin kirkossa. Vapaa pääsy, ohjelma 20 euroa
Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Hannu Jukola