Mukaan vain, jos aikataulu sopii

Evilä vaikuttaa hyppäävän luontevasti niin urheilujuhlan pukuloistoon kuin Mummon Kammarin laulutuokioonkin. Yhteisvastuukeräyksen julkikasvoksi lähteminen onnistui samalla rennon reippaalla tyylillä.

– Tästä saan rutosti hyvää mieltä, ja minusta on hyötyä hyvälle asialle.

Valkoiset lippaat olivat tulleet tutuiksi katukuvasta, ja kuulemansa perusteella hän arveli pystyvänsä samastumaan niihin, jotka jo ovat mukana. Apu myös menee perille.

– Pidän tärkeänä, että tämän vuoden keräyksellä saadaan toisten auttajia kotimaahan. Jos yksi ihminen auttaa vaikka kymmentä, apua saa jo tosi moni.

Vanhuksille verkko tai sosiaalinen media eivät välttämättä sano tuulen painoa enempää. Sen sijaan läsnä olemisella ja huomioon ottamisella on iso merkitys.

– 5000 peukutusta ei välttämättä ole mitään siihen verrattuna, että joku pistää käden olalle.

– Otetaan melankolinen kansanluonne positiiviseen käyttöön, jos se pistää meidät liikkeelle.

Kokeilunhalua ja auttamista

Aikaa ja mahdollisuuksia uuteen ilmaantui Evilän lopetettua neljännesvuosisadan mittaisen kilpauransa pituushyppääjänä.

Hän ei mielestään lähde mukaan vain menemisen vuoksi, vaan haluaa perehtyä asiaan ensin. Kehotus osallistumaan löytyy jo kotikasvatuksesta.

–Mieluummin kieltäydyn kuin suostun. Mutta suostun, jos koen, että pystyn antamaan lisäarvoa ja tekemään jotain, joka yleissivistää minua, Evilä pohtii.

– Haluan tuottaa merkityksiä ja samalla auttaa.

Samalla kokeilunhaluisella asenteella hän päätyi myös Kung Fu Panda -animaation apinaksi.

– Jos on mahdollisuus kokeilla ääninäyttelemistä tai tanssimista ammattilaisen ohjauksessa, niin miksi ei, jos se tuottaa hyvää fiilistä. Vaikka et saisi konkreettista hyötyä, aivojen plastinen verkosto aktivoituu uusista kokemuksista.

– En mielelläni ole ovien sulkija, mutta en hurahtajakaan. Sitten kun lähden mukaan, sitoudun ja hoidan homman.

– On tosi kiva, että pääsin osallistumaan Tanssii tähtien kanssa -kisaan. Sain tutustua uusiin ihmisiin ja uusia kokemuksia. Minulle sanottiin, että sä haluut tietysti voittaa, kun olet kilpaurheilija. Mutta sehän on kuitenkin viihdettä.

Evilä ei myönnä lähteneensä mukaan pr-mielessä, pohjustaakseen tulevaa uraansa. Hän kuitenkin ymmärtää, miksi julkisuudesta elävät panostavat tämän tapaisiin mahdollisuuksiin.

– Kuvittelisin että osa porukasta on lähtenyt mukaan hyvinkin päämäärätietoisesti.

Syliin ottamista ja epävarmuutta

Yhteisvastuukeräyksen aloitus ajoittui Evilän kohdalla siinä mielessä hankalaan ajankohtaan, että on ollut ”pikkasen kiirusta” – Reko-poika syntyi lokakuussa, on ollut Urheilugaalaa ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmia, paluuta aktiiviseen opiskelijuuteen, valmentajatutkintoa ja luentojen vetämistä.

Evilä myöntää elämän sisältävän nyt epävarmuutta ja jännitystä siitä, mitä tuleman pitää. Vaikka hän onkin jäänyt ”päätyöstään” eläkkeelle, työpaikasta ei ole tietoa.

Lisäksi nyt kotona odottaa huolenpitäjistään täysin riippuvainen ihmisen alku. Mutta – elämä on oppimista:

– Ei kysytä, kuinka monesti kaadut, vaan kuinka monta kertaa jaksat nousta. Hyvä tukiverkosto on platinaakin arvokkaampi; kukaan ei pärjää yksin.

Hän itse on tukenut seuransa junioreita kymmenen vuoden ajan kummina ja on Unicefin jäsen.

– Olen saanut seuraltani apua ja tukea ja nyt olen omalta osaltani tukemassa muita – nämähän ovat kristillisiä arvoja, Evilä huomaa.

Aiemmin opiskelut ovat edenneet urheilun ehdoilla, nyt tähtäimessä on hallintotieteiden kandidaatin tutkinto.

– Urheilu tulee varmasti olemaan osa elämääni, mutta onko se sitten valmentajana, kouluttajana vai miten, en tiedä. Sen tiedän, miten huipulle päästään ja mitä se vaatii.

Huippu-urheilijana Evilä on huomannut, ettei median peilaama kuva ole aina oikeuden mukainen eikä kaikki kirjoitettu pidä paikkaansa Tärkeintä on kuitenkin, että läheiset tietävät, mikä on totta.

– Tiedotusvälineissä sinusta pyritään luomaan jonkin sortin kuva, ja siitä halutaan sitten pitää kiinni.

Hän ei koe esiintyneensä kuin kukko tunkiolla – vaikka sellaistakin kuvaa mediassa on rakenneltu.

– Tietysti, kun itsellä on vähän erilainen perspektiivi ja on erottunut joukosta, niin on jäänyt ihmisten mieliin.

Kadulla kulkiessaan tunnettu kasvo on saanut pääasiassa myönteistä palautetta. On toivotettu tsemppiä, minkä Evilä on ottanut lämmöllä vastaan.

Vaikka kotiasiat pyritään pitämään kotiasioina eikä vaatekaappia avata kaikelle kansalle, on mainoskampanjasta ”Tommille koira” jäänyt ihania muistoja ja kotikaveriksi mopsi.

Oma poika saa aikanaan päättää itse, haluaako olla julkisuudessa tai aloittaa urheilun.

Iloa ja riskien hallintaa

Evilä on yleisurheilun lisäksi käynyt kuntosalilla sekä pelannut jääkiekkoa ja jalkapalloa. Koulussa hän oli mukana nappaamassa koulujen välisiä mestaruuksia kori-, lento- ja pesäpallossa.

– Jossain vaiheessa isä kysyi, että ostetaanko sinulle piikkarit. Innostuin, että ostetaan vaan. Ja mietin, että mitkä ne on.

– En ikinä päättänyt, että minusta tulee pituushyppääjä. Kokeilin ja huomasin, että täähän on ihan kivaa. Se meni pikkuhiljaa askel askeleelta.

– Kun ensimmäisissä kisoissa tuli kaksi kultaa, kyllähän se nosti itsetuntoa.

Uran varrella on tullut pahojakin loukkaantumisia, ja niistä on jäänyt pysyviäkin vaurioita. Tiimalasista vaikuttaa olevan enemmän käytetty kuin jäljellä.

”Koko kansan Tommi” on kuitenkin nauttinut urastaan. Yleisön pauhu ei ole häirinnyt, päinvastoin:

– Kyllä maailmaan meteliä mahtuu. Olen aina syttynyt yleisöstä. Kun tuulee vastaan, on yleisö myötätuuleni. Helteestä olen aina tykännyt.

– Jos on alkanut tulla oireita leijumisesta, on kotona hyvinkin nopeasti napattu mies takatukasta takaisin maan pinnalle. Helposti sekoittuu, mikä on itsevarmuutta ja mikä uhoa.

Urheilusuorituksessa hän on hakenut harmoniaa ja mielen rentoutta.

–Jos on ärisevä, lihakset jännittyvät, eikä pysty huippusuoritukseen. Pitää vain soljua, kunnes olet tosi tehokas. Sitten sä vain toimit.

Jälkeen päin ei välttämättä muista hypänneensä, vaan suoritus on tullut selkäytimestä.

– Toki olen piiskannutkin itseäni niin, etten tunne kipua, koska kipu rajoittaa. Sen pystyy ylittämään… Mutta jokaisella on oma kuppinsa, ja itselläkin se aina vaihtelee.

Evilä myöntää olevansa itsensä pahin tuomari. Kun tietää, mihin pystyy, viittä vaille huipputulos voi harmittaa. Silloin täytyy muistaa, mikä kaikki osatekijät suoritukseen vaikuttivat, tuulen suunnasta lämpötilaan, ravinnosta mielialaan.

Lepsuiltu ei ole kotonakaan, kun Juhani-isä on toiminut valmentajana ja Sylvia-äiti managerina. Juhani Evilä valmentaa Tampereen Pyrinnössä myös muun muassa hyvin menestynyttä Eetu Ehrolaa.

Isällä on siis urheilutausta, ja tämän isä oli valmentamassa KooVeen jääkiekkohopealle. Ehkä sieltä nousi halu viedä oma lahjakkuus mahdollisimman pitkälle.

Nuorena monipuolisesti

15–16 -vuotiaana Tommi keskittyi kolmiloikkaan, pituushyppyyn ja moniotteluun. Jalkapallo jäi 17–18 -vuotiaana. Pituushyppy valikoitui ykköslajiksi vasta 21 -vuotiaana.

Evilä suositteleekin lapsille monipuolista tekemistä.

– Yhteen lajiin keskittymisestä tulee urheilun turmio. Liian aikaisin erikoistumalla into poltetaan loppuun.

Esimerkiksi jalkapallo on profiloitunut lajiksi, johon pitää erikoistua varhain. Suomessa ei kuitenkaan ole pakko päästä urheilun avulla pois köyhyydestä. Brasiliassa sillä tavalla voi nostaa parempaan elämään koko suvun, mikä antaa huimasti motivaatiota.

Jos lapsi osoittaa kiinnostusta liikuntaan, hän kaipaa ohjausta ja opastusta.

– Liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat. Lisäksi liikunnassa oppii paljon itsestään, ja oppii sietämään itseään: fyysinen kunto tukee psyyken puolta.

Toki lapselle pitää muistaa kertoa, että liikunnan on tarkoitus olla kivaa. Silti kaikki ei ole pielessä, vaikka liikkuva lapsi ei joka hetki näytä naantalin auringolta. Pitää antaa tilaa sillekin, että lasta harmittaa pieleen mennyt peli.

Lapsi alkaa liikkua ja nauttia siitä. Aikuisten tehtävä on mahdollistaa lasten harrastukset ja osallistaa itsensä niihin. Ja urheilun lisäksi elämässä pitää olla muutakin.

– Minua ei ole ikinä pakotettu harjoituksiin. Ensimmäisen kerran, kun tuli mieleen, että nyt lopetan, niin lopetin. Toki olin miettinyt, että joku kerta tämä loppuu, ja henkisesti valmistautunut siihen, 34-vuotias Evilä tuumii.

Lopettamista ei kyseenalaistanut kukaan. Harjoittelu on yhä elämäntapa, mutta nyt sen voi jättää väliin, jos sataa kaatamalla.

Vastapainoa jammailulla

Urheilullisista ansioista Evilä antaa tunnustusta esimerkiksi keihäänheittäjä Tero Järvenpäälle sekä Juha Kivelle, entiselle pituushypyn suomenmestarille ja seuratoverille.

Kisojen vastapaino on löytynyt kitaroiden keräämisestä ja niillä soittelusta. Seinillä roikkuu kaksitoista kitaraa.

Urheilijan elämä on säädeltyä ja muodostuu lähinnä ruokailusta, levosta ja harjoituksista.

– Musiikissa voi jammailla ja iloita, heittäytyä ja vetää vaan.

Saman henkisistä ihmisistä muodostuu omanlaisensa sosiaalinen yhteisö niin musiikissa kuin urheilussakin.

– Musiikin puolella minulla on sellaisia esikuvia, joista voin sanoa avoimesti olevani fani.

Hyvä musiikki on aina hyvää, mutta suurimmat sankarit löytyvät metallipuolelta, esimerkiksi Eddie van Halen ja ”Dimebag” Darrell. Myös Mike Landau maistuu, ja soittaminen ”Marzi” Nymanin kanssa on ollut kunnia.

Vanhoista staroista hän mainitsee Veltto Virtasen. Viimeisin löytö on tamperelainen metallimusiikkiyhtye Medeia. Tommi Evilä pääsi kitaran varteen vierailevana tähtenä Euroopan Nuorten Olympiafestivaalien 2009 kisabändissä. Virallisen kilpailukappaleen esitti Beats and Styles, ja Evilä soitti siihen soolon.

Filosofiselle puolelle Evilä heittäytyy vaikka viinin, kitaran ja urheilun yhteyksiä miettiessään. Kitara jää seuraan kappaleen jälkeenkin. Jokainen viini on mahdollisuus, mutta se katoaa juomisensa jälkeen.

Toisaalta siitä jää jälki, kun sitä nautitaan ja arvostetaan. Niin myös urheilusuorituksessa:

– Sä et tee kahta samanlaista hyppyä ikinä.

Hyviä arvoja

Urheiluseurassa sääntöjen noudattaminen on ollut tärkeää, ja siinä on oppinut elämän pelisääntöjä.

– Oon mä toki omat koiruutenikin tehnyt. Isoveljelle kiitos, että on opettanut, mitä elämä on urheilun ulkopuolella, Evilä virnistää.

Kirkolla on paljon hyviä arvoja, jotka kantavat elämässä pitkälle.

– Usko kuuluu ihmisen henkilökohtaisiin asioihin, ja Luoja, miten nyt kukin sen käsittää.

– Elämällä on jokin suurempi merkitys, mihin käsityskyky ja termit eivät kanna. Ehdottomasti on jotain korkeampaa. Onneksi on suuria mysteerejä, jotka selviävät, kun aika koittaa.

Nykyään monen ei mielestään tarvitse uskoa mihinkään. Maailma on sellaisessa mullistuksessa, jossa haetaan uutta normipohjaa. Kyllä minä -asenne jyllää, ja kovimmin toitottavat saavat parhaiten äänensä kuuluviin.

– Kunpa kaikki toteuttaisivat näkemystään rauhanomaisesti, ja eri mieltä olevat ihmiset pystyisivät elämään rauhassa.

Maailman menossa esimerkiksi se tuntuu pahalta, että sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen seurauksena adoptiot joistain maista uhkaavat tyrehtyä.

– On surullista, että rajoittava tekijä tuli jostain sellaisesta, jonka piti mahdollistaa mahdollisimman monelle oikeus onneen.

– Ja meillä on vain tämä yksi luonto. Mutta luotan ihmisten perimmäiseen henkiinjäämisviettiin: kyllä se järki tulee vielä mukaan.

Ekologisuus, lähellä tuotettu ja luomu ovat Evilälle tärkeitä. Kotona valitaan vihreää sähköä ja kierrätetään – mikä ei harmi kyllä pukujuhliin asti yllä.

– Ihminen pystyy niin paljoon hyvään. Kannattaa lähteä siitä, että myös minä voin vaikuttaa. Siitä joku muukin voi poimia mallin.

– Yksittäinen kynttilä voi valaista pitkään.

Teksti: Asta Kettunen

Kuvat: Hannu Jukola

Lisää kuvia lehden näköisversiossa

Urheilu on ihmisen parasta aikaa, sanoo Henni Aaltonen Yle Urheilussa

Tommi Evilän saavutuksia

Yhteisvastuun sivut

Tamperelaisurheilijat mukana talkoissa

Tamperelaiset urheilijat lähtivät mukaan Yhteisvastuukeräyksen vapaaehtoistyötalkoisiin. Muun muassa lentopalloässä Tuomas Tihinen tarttui haasteeseen ja suuntasi Koukkuniemen vanhainkotiin ulkoilemaan Orvokki Törmän kanssa.

Myös Tommi Evilän ja muiden urheilijoiden videot julkaistaan helmikuun aikana Facebookissa: facebook.com/yhteisvastuutampere.