4.6.2025
Pohdintoja elämästä ja kuolemasta savea työstäen
Tuhkauurnan tekeminen voi antaa tilaa jollekin sellaiselle, jolle ei ole aiemmin löytynyt sanoja. Syksyllä järjestettävällä kurssilla on mahdollisuus pohtia omaa elämäänsä ja kuolevaisuuttaan savea muovaillen.
Kolmiosaisen kurssin alkajaisiksi virittäydytään tekemiseen Aleksanterin kirkossa. Toisella tapaamiskerralla keskitytään uurnien rakentamiseen keramiikkapajalla. Kolmannessa kohtaamisessa valmiit uurnat kannetaan Aleksanterin kirkkoon, jossa jaetaan yhteistä työskentelyä alttarikaiteen äärellä.– Tuntuu, että nykyisin ihmiset kaipaavat hengellisyyteen myös kokemuksellisuutta. Uurnaa tehdessä voi antaa mielen ja käsien puhua työstettävän saven kautta, pohtii Tuomiokirkkoseurakunnan pappi Sanni Turunen.
Hänen kanssaan ohjaajina toimivat keramiikkastudio Liekki Art Housen keraamikko Eija Miettinen ja Tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Katja Mäkiö.
Syksyllä järjestettävällä kurssilla on mahdollisuus pohtia omaa elämäänsä ja kuolevaisuuttaan sekä valmistaa tuhkauurna savesta muovaillen. Tuomiokirkkoseurakunnan pappi Sanni Turunen (vas.) ja kanttori Katja Mäkiö sekä keramiikkastudio Liekki Art Housen keraamikko Eija Miettinen toimivat kurssin ohjaajina. Kuva: Tuula Vartiainen
Savi on täynnä vertauksia
Miettisen mukaan savi on kiehtova materiaali, ja sen työstämisessä on paljon vertauskuvallisuutta. Hengellisyyden ja kuoleman liittäminen muotoiluun tuo siihen uusia näkökulmia.– Savi on elävää, ja sen voi elvyttää ja muotoilla taas uudelleen. Polttamisen jälkeen se muuttuu keramiikaksi, ja muotoilija voi jättää itsestään pysyvän jäljen.
Uurnan ulkomuotoon voi saada mukaan jotakin omasta persoonastaan.
– Savella on myös muisti, ja se nappaa mukaansa työstämisen vaiheita. Uunissa se voi vääntyä muotoihin, joita on ollut matkan varrella. Olen huomannut, että joidenkin ihmisten on hankalaa hyväksyä saven orgaanisuus, kertoo Miettinen.
– Työstämisen aikana voi käydä läpi omia tunteitaan, ja myös hyväksyä, ettei elämässä kaikki menekään niin kuin olemme suunnitelleet, pohtii Turunen.
Kuvan tuhkauurna on raakavalmis, ja väri muuttuu poltossa terrakotaksi, punaruskeaksi. Uurnan on valmistanut keraamikko Eija Miettinen, joka toimii ohjaajana Tampereen seurakuntien tuhkauurnakurssilla. Kuva: Eija Miettinen
Herkkää ja hellää musiikkia
Vaikka sanalla on perinteisesti vahva rooli kirkossa, musiikilla on tärkeä osa kurssin ohjelmassa.– Saven työstämisessä ja muiden kanssa vuorovaikutuksessa voi tavoittaa sellaista, mille ei välttämättä ole sanoja. Myös musiikki hoitaa samalla tavalla, ja siksi valitsen kohtaamisiin herkkää ja hellää musiikkia, pohtii Katja Mäkiö.
– Musiikki viimeistelee katedraalin, ja läsnä olevat ihmiset tekevät kirkosta kauniin, lisää hän.
Muusikolla on jo valittuna yksi teos: Kaj Chydeniuksen sävellys Kaarlo Sarkian runosta Älä elämää pelkää.
– Kun soittaa päivän aikana kuudet hautajaiset Kalevankankaalla, se kyllä kirkastaa elämää, ja sen jälkeen tarttuu hetkeen tiukemmin, perustelee kanttori valintaansa.
Tuhkauurnat rakennetaan käsin muotoillen, ja vaihtoehtoina ovat vaalea, punainen tai musta savi. Aiempaa kokemusta saven työstämisestä ei tarvita. Ryhmään mahtuu 10–12 osallistujaa. Kurssi ei ole sururyhmä, eikä sitä suositella kriisin keskellä elävälle.
Teksti: Kirsi Airikka
Tuhkauurnakurssi 11.9., 14.9. ja 9.10. Hinta 160 euroa, johon sisältyvät ohjaus, materiaalit, töiden poltto, keittolounas ja kahvi/tee. Ilmoittautuminen 4.6. alkaen ja lisätiedot: kuolevainen.fi