Miksi kivusta vaietaan?

Fysiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri Jukka Pekka Kouri kertoo hoitokeinojen muutoksista Tampere Chamber Music 2021 -festivaalin luennolla. Tampereen tuomiokirkkoseurakunta on tänä vuonna festivaalin yhteistyökumppani sekä taloudellinen tukija.

Miksi kivusta puhutaan julkisuudessa aika vähän, Pekka Kouri?

– Aiemmin kipu on ollut usein aihe, josta ei ole haluttu niin paljon puhua tai myöntää sen olemassaoloa.

– Kipua on pidetty jotenkin heikkoutena tai salattavana asiana yksilötasolla. Nykyään ymmärretään, että kivussa ei ole mitään hävettävää, ja suhtautuminen kipuun on avoimempaa. Kuitenkin toivoisi, että lähiympäristön, kotiympäristön ja työympäristön asenne voi muuttua vieläkin enemmän kannustavaksi ja ymmärtäväksi kivun suuntaan.

– Yhteiskunnallisessa keskustelussa kipu ja sen hoitokeinot ovat olleet liian vähän esillä, samoin kuin se, että kivun hoitoon kannattaa antaa lisää resursseja ja voimavaroja. 

Tietävätkö potilaat ja lääkärit tarpeeksi hoitokeinoista ja kivun lievityksestä?

– Potilaat ovat nykyään valveutuneempia kuin ennen tietokoneaikaa. Samoin lääkärit ovat varsin hyvin perillä eri hoitovaihtoehdoista ja esimerkiksi lääkehoidon mahdollisuuksista.

– Vielä 20 vuotta sitten esimerkiksi vyöruusun tai muun vastaavan hermovauriokivun hoitokeinot olivat hyvin rajoittuneet ja vähäiset. Nykyään voimme hoitaa vyöruusun jälkeistä hankalaa paikallista hermovauriokipua kapsaisiinilaastarilla, joka vie ihon yliherkkyyden yleensä aina kolmen kuukauden ajaksi.

– Ongelma on enemmän siinä, riittävätkö niukat resurssit ja mahdollisuudet tarjota asiantuntevaa hoitoa kaikille kansalaisille tasapuolisesti. Kipuklinikat ovat liian pieniä, virkoja vähän, tarjottavien hoitokeinojen määrä rajallinen.

– Esimerkiksi fysioterapiaa, kipukuntoutusta, kipuryhmiä tai vaikkapa akupunktiota on hyvin niukasti tarjolla, koska ei ole resursseja.

Miten isolle osalle lääkkeistä ei ole apua kipuihin?

– Osa potilaista ei hyödy joistain kipulääkkeistä, osa puolestaan saa erinomaisen avun esimerkiksi nivelrikkokipuun tai reumakipuun.

– Lääkitys on aina hyvin yksilöllinen asia. On pyrittävä löytämään lääkehoidossa sellaiset yksilölliset ratkaisut, joiden avulla potilaan kipu lievenee ja elämänlaatu paranee – samalla kuitenkin niin, että haittavaikutukset jäävät mahdollisimman lieviksi.

– Lääkkeitä ei kannata liikaa vieroksua, jos kipu on vaikea, mutta toisaalta ei pidä luulla, että pelkkä lääkehoito ratkaisee vaikean kivun ongelmaa. Eri lääkkeet eroavat myös todella paljon toisistaan niin tehon, vaikutusmekanismin kuin haittojenkin osalta. Lääkehoito on aina yksilöllistä.

Millä tavoin nykyään suhtaudutaan ei-lääketieteellisiin hoitokeinoihin?

– Lääketieteen puolella suhtautuminen on hyvin myönteinen: kannatamme mieleen vaikuttavia hoitokeinoja kuten rentoutumista, mindfullnessia, joogaa ja monia tämän tyyppisiä keinoja. Psykologian osuus kivun hoidossa on myös keskeinen.

– Mielikuvat, asenteet ja tieto ratkaisevat paljon siitä, miten suhtaudumme esimerkiksi krooniseen selkäkipuun. Varsinaisia kivun hoitokeinoja ovat muun muassa monet fysioterapian alueen keinot kuten TENs ja muut sähkökipuhoidot, akupunktio, lääkinnällinen harjoitteluterapia, mobilisointi ja faskiaterapia. 

– Kipukuntoutus on ollut keskeinen ryhmämuotoinen kuntoutuskeino vaikeasta kivusta kärsivillä potilailla. Siinä on aiemmin Kelan kautta ollut monipuolinen kuntoutuslaitosjaksokokonaisuus, jossa on ollut useita eri alojen asiantuntijoita yhdessä, ja samalla kuntoutujaryhmä on antanut toisilleen arvokasta vertaistukea.  Jostain syystä tätä kuntoutusmuotoa ei entisessä laajuudessa ole nyt ollut saatavilla, mutta vastaava toiminta olisi todella hyvä käynnistää uudelleen koko valtakunnan mittakaavassa.

– Tällaista kuntoutusta tarvitsisivat esimerkiksi vaikeaoireiset selkäpotilaat, hermokipupotilaat, fibromyalgiapotilaat ja myös korona-infektion jälkioireista toipuvat potilaat.

Voisiko jokin muu kuin lääkehoito olla ensisijainen kivunlievityskeino?

– Vaikean kivun hoidossa ajattelu lähtee enemmän hoitojen yhdistämisestä. Jos lääkkeitä tarvitaan, niitä kannattaa käyttää. On tilanteita joissa lääkkeet ovat välttämättömiä. On myös tilanteita, joissa ne ovat turhia.

– Usein lääkkeet tekevät mahdolliseksi esimerkiksi fysioterapian ja harjoitteluterapian.  Silti tarvitaan myös mieleen vaikuttavia hoitokeinoja. Rentoutuminen, hyvä musiikki ja lepääminen ovat myös jokaiselle soveltuvia keinoja.

– Lääkärinä ajattelen hoitoprosessia kokonaisuutena, jossa on toivottavasti monenlaisia keinoja käytettävissä yhtä aikaa. Niinpä hoitokeinot eivät tavallaan kilpaile keskenään.

Nykyään puhutaan aika paljon myös psykosomaattisesta oireilusta. Onko tästä saatu uutta tietoa?

– Kaikessa kivussa on myös psykososiaalinen puolensa. Sanomme usein, että ihminen ja samalla myös ihmisen kipu on nähtävä bio-psyko-sosiaalista taustaa vasten.

– Psyykeä ja somaattista eli fyysistä puolta ei tulisi erottaa toisistaan. Kaikki kipu aistitaan ja tiedostetaan aivoissa, ja kipu aktivoi myös aivojen niin sanottuja vanhoja alueita, joihin liittyvät tunteet, kärsimys, masennus ja ahdistuneisuuskin.

– Pitkäaikainen kipu ja unihäiriö voi todella paljon heikentää elämänlaatua ja aiheuttaa kärsimystä. Näkisin tämänkin ongelman mieluiten kokonaisvaltaisesti taustaansa vasten.

– On myös selvää, että nykyajan kiireinen ja usein aika pinnallinen elämäntapa, valtavat suorituspaineet ja stressoitekijät voivat johtaa psykosomaattisten oireiden lisääntymiseen. Tietyllä tavalla lisääntyneet sairaudet kuten päänsärky, migreeni, suolisto-oireiden lisääntyminen, fibromyalgian yleistyminen, niskavaivojen ja selkäkipujen lisääntyminen kertovat karua kieltä siitä, että jotain ei ole kohdallaan nykyisessä elämänmenossa.

– Psykosomatiikan tutkimus etenee, uutta tietoa ja hoitokeinoja kuitenkin edelleen tarvitaan lisää.

Teksti: Asta Kettunen

Luennolle Kipu – hoitokeinot muutoksessa lauantaina 5.6. kello 14–15 Tampere-talossa on myynnissä pieni määrä lippuja. Se on myös katsottavissa verkossa Aamulehden tilaajille.

Perinteinen kirkkokonsertti, joka tällä kertaa on nimeltään Yösoitto PUU, järjestetään Aleksanterin kirkossa perjantaina 4.6. kello 22. Sinne on ennakkoilmoittautuminen festivaalin sivuilta. Kirkkoon voidaan tämänhetkisten tietojen mukaan ottaa 50 henkeä. Maksuton konsertti näkyy myös Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan YouTube -kanavalla.

Palaa otsikoihin