Teiskon ainutlaatuisen lasityön kunnostus oli hyvä haaste
Teiskon kirkon kuusiosaisen lasimaalauksen konservointi on saatu päätökseen, ja teosta pääsee pian jälleen ihailemaan. Se on kuitenkin jatkossa sijoitettuna paremmalle paikalle kirkkosalin takaosaan.
Lasimaalauksen rakenne oli päässyt todella huonoon kuntoon.
− Näytti siltä, että osat olivat kehyksessä kiinni pyhällä hengellä. Kehyksen ja paneelien välistä paistoi päivä, ja työn alareuna oli voimakkaasti pullistunut, kertoo toinen teoksen parissa työskennelleistä, lasimaalausten konservointiin erikoistunut arkkitehti Nina Lehos.
.jpg)
Lasi on työn kantavaa rakennetta ja metalli notkuvaa, jolloin paine alkaa kohdistua alareunaan. Teos on koottu kuudesta palasta, ja sen alaosat ovat puolitoista metriä korkeat ja noin 60 senttiä leveät. Läpi työn kulkee pitkiä saumoja, mikä tekee rakenteesta epävakaan.
− Tehtävämme on ollut saada rakenne säilymään tulevaisuuteen, koska jos rakenne säilyy, lasitkin säilyvät, Lehos tiivistää.
Maalauksen kappeliin asentanut ei ilmeisesti ole tuntenut sen rakennetta tarpeeksi hyvin. Osien saamisessa irti ehjinä riittikin jännitystä. Työ kuitenkin eteni hyvin.
Kirkossa meneillään olleiden korjaustöiden suunnitelleiden arkkitehtien kanssa on suunniteltu uudet ikkunakehykset, joiden rakenne tukee lasimaalauksen säilymistä.
Marjut Kalin Lasipaja Marjut Kalinista sanoo, että rakenteiden tukeminen on ollut haasteellista, sillä palojen reunat on pitänyt saada neljä milliä kapeiden lyijykiskojen väliin.
− Jos neljästä millistä ydin on ehkä millin, puolitoista, niin lasille jää äärimmäisen vähän tilaa mennä laipan väliin. Lasit on kyllä taidokkaasti leikattu, ollakseen tehdyt aikana, jolloin ei ollut nykyaikaisia hiomalaitteita.
Edelfeltin piirroksen mukainen
Seurakuntien arvoesinerekisterin mukaan maalaus on tehty Albert Edelfeltin laatiman luonnoksen mukaan, arkistonhoitaja Merja Jokela kertoo. Piirros mainitaan myös ikkunoiden lahjoituskirjassa.
Kokonaisuus on arviolta noin satavuotias. Poikkeukselliseksi teoksen tekee sen valmistumisen ajankohta yhdistettynä käytettyyn tekniikkaan.
1900-luvun vaihteessa toteutetut koristelasi-ikkunat ovat yleensä lyijykiskoin toisiinsa yhdistettyä värilasia. Näin on toteutettu myös Edelfeltin toinen tunnettu lasimaalaustyö Nylands Nationin tiloissa Helsingissä. Teiskon työssä on poikkeuksellisesti valtava määrä lasikoristelutekniikoita – etsausta, viivakoristeluaja ja värillistä emalimaalauskoristelua, Lehos kertoo.
− Vastaavaa teosta 1900-luvun vaihteesta ei meille ole vielä tullut vastaan.
− Euroopassa niitä tehtiin 1800-luvulla todella paljon, mutta Suomeen tuollaisia montaa ei ole päätynyt, Kalin lisää.
Toteutukseen olisi joka tapauksessa käytetty omaan alaansa erikoistuneita työntekijöitä. Lahjoituskirjan mukaan työ on tehty Helsingissä. Tuolloin siellä toimi esimerkiksi Salomo Wuorion Helsinkiläinen koristemaalausliike, joka teki myös lasimaalauksia ja käytti töihin ulkomaalaisia ammattilaisia.
Teoksen taidehistoriallista arvoa on vaikea määrittää. Vakuutusarvo liikkuu kuitenkin sadoissatuhansissa euroissa.
Mahdoton määrä palasia
Kokoamisen vaatima työmäärä on aikoinaan ollut melkoinen, sillä koko teoksessa on yli 1800 lasipalaa.
− Joka ikinen pala maalataan, leikataan muotoonsa, poltetaan viidessä-kuudessasadassa asteessa − ja sitten ehkä maalataan uudestaan. Myös teoksen kokoaminen on ollut valtava urakka, Lehos huomauttaa.
− Kasvot on toteutettu äärimmäisen hienosti. Niissä on käytetty mustaa maalia, joka sisältää lasijauhetta, metallioksidia ja lasijauhetta. Värillinen maali on jauhettua värillistä lasia ja sulatetta.
Rikkoutuneen palan korvaaminen täsmälleen samanlaisella olisikin mahdottoman vaikea urakka, sillä lasin pintarakenne ja väri voivat muuttua maalauspolton aikana.
− Jokaisesta palasta pitäisi metsästää tieto, missä päin maailmaa tehdään juuri tuollaista lasia, ja sitten löytää oikeat maalit. Lisäksi useita 1900-luvun laseista ei enää valmisteta, Lehos kuvailee.
Korjausten tarkka dokumentointi on tärkeää kulttuurihistoriallisesti, mutta myös helpottaa mahdollisten uusien korjaustöiden tekemistä.
− Teemme kaavion, johon kirjaamme sekä edelliset korjaukset ja vauriot että meidän tekemämme työn, Kalin selventää.
Tiimityössä työvaiheita pystyy pohtimaan yhdessä.
− On hauskaa, että työ on vaikeaa, Lehos naurahtaa.
Teksti: Asta Kettunen
Teiskon kirkon lasimaalaus:
- Lyijylasi-ikkuna, jonka alkuvaiheista kaivataan lisätietoa
- Lahjoittajina vuosien 1960–61 peruskorjauksen yhteydessä veljekset, filosofian tohtori Carl Mäklin ja diplomi-insinööri Herman Mäklin