Seurakuntalaisen osallisuutta tulee vahvistaa

Viime kirkolliskokouksen tärkeimpiä saavutuksia oli kirkon toiminta- ja taloussuunnitelman tavoite hiilineutraalin kirkon toteutumisesta vuoteen 2030 mennessä. Tätä mieltä on tamperelainen Elina Karttunen, joka toimi kirkolliskokouksen luottamushenkilönä vuosina 2016–2019.

– Myös tulevaisuuskomitea ja tulevaisuusvaliokunta antoivat runsaasti esityksiä kirkon uudistamiseen sekä seurakuntahallinnon keventämiseen. Arvostava seurakuntalaislähtöisyys ja seurakuntakeskeisyys vahvistunevat tulevaisuudessa, arvelee Karttunen, joka on toiminut Tampereen seurakuntien luottamushenkilönä kaikkiaan 24 vuotta.

– Pitkä luottamustoimi antoi vahvan pohjan kirkolliskokoustyöskentelylle. Yhteys seurakuntaan on merkittävä. Luottamushenkilöiden tulisi olla seurakuntalaisten ja seurakuntien äänenä kirkolliskokouksessa.

Karttunen on kiitollinen, että on saanut olla mukana päätöksenteossa. Hän ei kuitenkaan enää asettunut ehdolle viime seurakuntavaaleissa eikä helmikuun kirkolliskokousvaaleissa.  
Pyrkimyksenä on koko ajan ollut laajentaa demokratiaa, seurakuntalaisten ja seurakuntien yhdenvertaisia vaikuttamismahdollisuuksia sekä oikeuksia.

– Kirkossa osallisuuden, osallistumisen ja aloiteoikeuksien vahvistaminen ovat tulevaisuuden kirkon kannalta selkein keino saada jäseniä sitoutumaan toimintaamme, vakuuttaa Karttunen.

Hän iloitsee, että toukokuussa 2018 kirkolliskokouksessa päätetyssä kirkkolaissa osallisuuden toimintakulttuuri laajentuu kansalaisten suuntaan.

– Uusi kirkkolaki edellyttää seurakuntien hallintoa ilmaisemaan jo valmisteluvaiheessa suunnitelmiaan ja kuulemaan jäseniään. Myös nuorten ja nuorten aikuisten vaikuttajaryhmätoiminta seurakunnissa on nyt tulossa valtakunnalliseksi. Tampereella tätä jo toteutetaan.

Kirkko heikoimman puolella

Elina Karttusen mukaan evankeliumi kuuluu kaikille.

– Huoleni on, kuinka kirkko voisi pysyä kutsuvana, suvaitsevana ja tavoitettavana kaikenikäisille jäsenilleen taloudellisesta tilanteesta, yhteiskunnallisesta asemasta, vammasta, etnisyydestä tai seksuaalisesta suuntautuneisuudesta huolimatta.

– Onneksi koko kirkon uuden toiminta- ja taloussuunnitelman yhteisenä painopisteenä on puoltaa heikoimmassa asemassa olevaa. Toivon näiden tavoitteiden ulottuvan seurakuntiin asti.

Avoin hallinto on ollut Karttusen tavoite. Kirkolliskokouksessa hän sai aikaan ohjeistuksen sidonnaisuuksien ilmoittamisesta. Kaikki luottamushenkilöt ja työntekijät ilmoittavat kytköksensä esimerkiksi elinkeinoelämään.

– Aloite sai lukuisia allekirjoittajia, ja esitys eteni isolla enemmistöllä kirkkohallituksen valmisteluun.

Kimmokkeena esitykseen oli vuoden 2017 Kuntalaki.

– Tampereen seurakuntien kehitysjohtaja Timo Takala aloitti pian vapaaehtoisen ilmoittamismenettelyn, joka koskee kirkkoneuvostoa, seurakuntayhtymän johtavia päälliköitä ja puheenjohtajia sekä kiinteistö- ja hautaustoimen johtokuntaa.

Rohkeutta päättäjille

Karttusen mukaan keskeistä kirkolliskokoustyöskentelyssä oli muiden edustajien ajatuksiin ja lähtökohtiin tutustuminen. Osallistuminen useisiin aloitteisiin viritti vuoropuhelua ja vaikutti omien kannanottojen tiivistymiseen.

– Työ hallintovaliokunnassa syvensi eri näkökohtia ja haastoi yhdessä esitettävien mietintöjen esitysten muotoiluun.

Hänelle oli pettymys, että kompromissialoite samaa sukupuolta olevien avioliitoista kariutui. Samaa sukupuolta oleva pari olisi saanut kirkollisen vihkimisen, mutta papin ei olisi tarvinnut vihkiä vastoin vakaumustaan.

– Siinä olisi mahdollistettu toimiminen eri vakaumuksien mukaan, miettii Karttunen, yksi aloitteen tekijöistä.

Elina Karttunen odottaa tulevilta kirkolliskokousedustajilta ennakkoluulotonta ja aiempia ajatuskulkuja ravistelevaa rohkeutta – samanlaista kuin Jeesuksella.

– Toivon myös, että edustajien erilaiset lähestymiset ja teologisten vakaumusten etäisyys eivät erottaisi ihmisiä ja estäisi yhdessä rakentamasta monenlaisten kansalaisten monikasvoista kirkkoa. Siten voisimme olla edelleen yhdessä samalla alttarilla. Siis Paavalin sanoin ”Kristuksessa Jeesuksessa kaikki te olette yksi”.

Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Aarne Ormio

Kirkon ylimmät päättäjät valitaan helmikuussa

Kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuustojen vaalit toimitetaan tiistaina 11. helmikuuta. Kirkolliskokoukseen valitaan 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa.

Hiippakuntien pappis- ja maallikkoedustajien paikat jaetaan hiippakuntien kesken niiden väkiluvun mukaisessa suhteessa. Kirkolliskokous on 9. toukokuuta 2019 päättänyt hiippakuntarajojen tarkistamisesta. Vaalit toteutetaan noudattaen uutta hiippakuntajakoa.

Tampereen hiippakunnasta valitaan kirkolliskokoukseen 12 jäsentä, joista 8 on maallikoita ja 4 pappia. Kirkolliskokouksen maallikkovaaliin on asettanut ehdokkaita 5 valitsijayhdistystä, ja pappisvaaliin 3 ryhmää. Hiippakuntavaltuuston ehdokkaat ovat ryhmittyneet 5 maallikkoyhdistykseen ja 3 pappisryhmään.

Ehdokkaat esittäytyvät ja kertovat ajatuksistaan Ehdokasgalleria-verkkosivustolla.

Maallikkoedustajien vaalissa äänioikeutettuja ovat kirkkovaltuustojen, seurakuntaneuvostojen ja yhteisten kirkkovaltuustojen maallikkojäsenet. Papit valitsevat kirkolliskokouksen pappisedustajat lääninrovastin johtamassa kokouksessa.

Hiippakuntavaltuustojen ja kirkolliskokouksen uusi nelivuotinen toimikausi alkaa 1. toukokuuta.

Lisätietoja ja Ehdokasgalleria: evl.fi/kirkolliskokousvaalit

Palaa otsikoihin