Miten tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä saadaan loppumaan?
Noin joka kolmas kouluterveyskyselyyn vastannut tamperelainen tyttö on kokenut seksuaalista häirintää. Kysymykset tehtiin 8. ja 9. luokkalaisille, lukiolaisille sekä ammattikoululaisille.
– Seksuaalisesta häirinnästä ei varmaankaan ole keskusteltu lasten ja nuorten kanssa tarpeeksi. Kehotunnekasvatus olisi tarpeen jo varhaiskasvatuksesta lähtien ja sen pitäisi olla osa jokaisen lapsen kasvatusta.
– Kehotunnekasvatus auttaa lasta ja nuorta pitämään huolta omasta kehostaan ja arvostamaan toisten kehoja. Se edistää taitoja myönteisen ja kielteisen läheisyyden sekä kosketuksen erottamiseen – lapsi oppii omaan kehoonsa liittyvät oikeudet ja rajat.
– Tunteista ja seksuaalisuudesta puhuminen on sekä vanhempien, koulun sekä muiden lasten ja nuorten kanssa toimivien tehtävä.
2. Kouluterveyskyselyn mukaan suurin osa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa kokeneista nuorista ei kerro kokemuksistaan aikuisille. Mikä rohkaisisi tyttöjä kertomaan väkivallasta?
– Avoin, luottamuksellinen ilmapiiri nuorten arkiympäristöissä rohkaisee kertomaan vaikeistakin asioista.
– Vanhemmat ja ammattilaiset tarvitsevat rohkeutta, puheeksi ottamisen ja kuulemisen taitoja sekä tietoa siitä, millaista apua on tarjolla tilanteen vaatiessa.
3. Tyttöjen pahoinvointi ja ahdistuneisuus on viime vuosina lisääntynyt. Mistä se voisi johtua?
– Nykyisin nuorilla on paineita, ja tuntuu, että niitä kohdistuu tyttöihin eri tavalla kuin poikiin. Tyttöjä on perinteisesti pidetty kouluissa hyvinä suoriutujina – hiljaisina, kiltteinä ja tunnollisina puurtajina, mitä heiltä ehkä odotetaan nykyisinkin. Paineet voivat tulla sekä kodista että yhteiskunnasta.
– Sosiaalinen media on tuonut muun muassa ulkonäköön liittyviä paineita. Se on mahdollistanut myös kielteisiä ilmiöitä. Esimerkiksi kiusaaminen ja grooming voivat aiheuttaa ahdistusta ja pahoinvoinnin lisääntymistä.
4. Miten Tampereen seurakuntien kasvatustyössä eli esimerkiksi kerhoissa ja rippikouluissa otetaan huomioon tyttöjen seksuaalinen häirintä ja pahoinvointi, yhteisen kasvatustyön johtava pappi Mikko Wirtanen?
– Kasvatuksen työntekijät tiedostavat ja ottavat nämä kyselytulokset vakavasti. Seurakunnat noudattaa kirkkohallituksen Turvallinen seurakunta -ohjeistusta, jossa käsitellään laajasti seksuaalisen turvallisuuden ulottuvuuksia: turvallista kosketusta, sukupuolisensitiivisyyttä, häirintää ja hyväksikäyttöä sekä toimintaohjeita ennaltaehkäisyyn ja puuttumiseen.– Vahvistamme toiminnassamme yhdessä lasten ja nuorten kanssa avointa ja kunnioittavaa ilmapiiriä, mikä ennaltaehkäisee häirintää. Turvallisuudesta, rajoista, seksuaalisesta häirinnästä ja pahoinvoinnista puhutaan yhdessä koko porukalla – kullekin ikäkaudelle sopivalla tavalla.
– Sanomme ääneen, että seksuaalisen häirinnän saa ja voi ottaa puheeksi luottamuksellisesti työntekijän kanssa. Yksin ei tarvitse eikä pidä jäädä. Kasvatuksen työntekijät tarjoavat tukea ja keskusteluapua. He osaavat myös tarvittaessa ohjata esimerkiksi kirkon perheneuvontaan, terveydenhoitoon, rikosuhripäivystys RIKUun tai Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen.
– Emme hyväksy seurakuntien toiminnassa minkäänlaista häirintää, ahdistelua tai syrjivää käyttäytymistä, vaan siihen puututaan heti. Jokaisella on oikeus olla ja osallistua ilman pelkoa häirinnästä.
– Huolehdimme, että säännöt ja toimintaohjeet ovat osallistujien, huoltajien ja työntekijöiden tiedossa. Turvallinen seurakunta -ohjeistus on jo saatavilla verkossa. Johtamani turvallisuusohjetyöryhmä tarkentaa sekä julkaisee paikalliset toimintaohjeet ja vastuunjaon kevään aikana.
Kirsi Airikka
Tulokset käyvät ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallisesta Kouluterveyskyselystä, jonka tulokset julkaistiin syksyllä 2019.