Kaukajärvi-kirja: Seurakuntatalon palo muutti kaupunkikuvaa
Vuonna 1973 rakennetun ja vuonna 2023 palaneen seurakuntatalon tarina on yksi keskeisistä Kiehtova Kaukajärvi -kirjassa siksi, että se oli kulmakunnalla niin tärkeä rakennus. Näin perustelevat kirjan tekemiseen osallistuneet Riitta Niemistö ja Pia Vastamäki.
– Kun muutin tänne, menin perhekerhoon. Sieltä sain ystäviä, jotka ovat pysyneet ystävinä edelleen, Vastamäki kertoo.
Niemistön äiti muistaa, kuinka hän katseli Riitta-vauva sylissään naapuriin rakentuvaa taloa. Kun talon seinään nousi risti, äiti tiesi, mitä rakennusta tuolloin oltiin tekemässä.
– Rakennuksen sijainti oli keskeinen ja näkyvä, monen koulumatkan varrella, hän huomauttaa.
Seurakuntataloa kirjassa muistelee pitkäaikainen lähiöpappi, rovasti Aaro Eerola. Ajatus kirjan tekemisestä syntyi huomiosta, että edellinen, vuonna 1995 ilmestynyt Kaukajärven tarinoita -kirja tarvitsi jatkoa.
– Kaukajärven historiahan ei pääty vuoteen 1995, Niemistö hymyilee.
Vastamäki lisää kirjan olevan rakkaudenosoitus kaupunginosalle, johon on helppo tulla ja jäädä. Kirjassa muistoja kuvataan ihmisten tarinoiden kautta. Siihen on haastateltu eri vuosikymmenten lapsia.
Kun Kaukajärviseurassa huomattiin, ettei kirjaa saada aikaiseksi omin voimin, ja kun koronakin tuli väliin, kysyttiin kirjan tekijöiksi Marja Aaltio, Eli Harju ja Matti Wacklin. Komean kansikuvan Vilusenharjulta on ottanut Vantte Lindevall.
– Kuvia saatiin ihan mukavasti, ja kun kirja oli jo julkaistu, niitä alkoi löytyä vielä lisää, Niemistö naurahtaa.
Kuvia kerättiin monista lähteistä, ja niiden valinnassa kuluikin monta päivää. Ari ja Marjatta Hyväriseltä löytyi kulttuuriaarre: lehtileikkeitä ja kuvia aika-, paikka- ja henkilötietoineen.
Sinne missä ihmisetkin
Nykyään seurakuntien tilaisuuksiin kokoonnutaan Levonmäen seurakuntakodissa, Kauksun Kulmassa ja Kaukatoria vastapäätä sijaitsevassa Neilikassa, joka on etenkin partion käytössä. Sinne kokoontuu kolme–neljäkymmentä partiolaista.
Neilikan pöydän ympärille on tehty telttamainen katos, jossa roikkuvat vanhimmat viirit ovat 1960-luvulta Messukylän Metsätytöiltä ja Metsäpojilta. Lippukunta Kaukapartion historia ulottuu vuoteen 1972. Toisaalta seiniltä löytyy todisteita myös tuoreemmista ryhmistä, kuten 2000-luvun alun Amppareista ja 2022 aloittaneista Lampaista.
– Tälle alueelle riittää pienempi tila. Kun seurakuntataloa ei enää ole, yhteiset partiotilaisuudet ovat siirtyneet Karosen koulun juhlasaliin, jossa niitä pystyy järjestämään yhtä hyvin, Niemistö sanoo.
– Toimintaa kannattaa siirtää sinne, missä käyttäjätkin ovat, Vastamäki summaa.
Niemistö ja Vastamäki kokevatkin tärkeäksi, että alueella on seurakunnan ja partion toimintaa, johon osallistumisen voi yhdistää asiointimatkaan.
Teksti: Asta Kettunen
Uutinen vuodelta 2019: Kaukajärven seurakuntatalon tontin tulevaisuus keskustelutti