Hyvää mieltä ja yhdessäoloa
Levonmäen seurakuntakodin ovi käy puolilta päivin tasaiseen tahtiin lokakuisena perjantaina. Talossa on meneillään Messukylän seurakunnan perinteinen Hyvän mielen diakoniapäivä.
Ensimmäistä kertaa diakoniapäivään osallistuva Valentina Rekko tutkii vaaterekkejä kierrätyspisteessä.
– Toin itsekin tänne vaatteita, ja samalla tein löytöjä itselleni. Onpa kiva tapahtuma. Seuraavaksi menen syömään jauhelihakeittoa, kertoo hyväntuulinen Rekko.
Hänen hyvään mieleensä on monta syytä.
– Olen innoissani, koska palaan taas opiskelemaan Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen, jonka aikoinani jätin kesken. Iloitsen myös syksyn ensilumesta, ruskasta ja 19-vuotiaasta tyttärestäni.
Luonnosta voi ammentaa
Tyytyväiseltä näyttää myös Martti Kinnari, joka hänkin löysi itselleen vaatteita kierrätyspisteestä. Mies on nykyisin eläkkeellä. Sitä ennen hän oli työttömänä 22 vuotta.
– Jäin työttömäksi, kun kumitehdas suljettiin. Ei silloinkaan aika tullut pitkäksi, mutta siitä alkoi kuitenkin uusi elämä, koska työ alkoi käydä terveyden päälle.
Kinnari kertoo elävänsä täyttä elämää ja olevansa tyytyväinen mies. Hänen voimavarojaan ovat luonnossa liikkuminen, erityisesti kalastus, marjastus, sienestys sekä lintujen tarkkaileminen. Myös hengellisyys antaa voimia.
– Elämässä pärjää melko pienellä summalla. Olen tehnyt omat valintani. En juo kaljaa enkä istu kapakoissa. Luonnosta saa runsaasti ilmaista ruokaa. Kalaa tulee niin paljon, että sitä riittää naapureillekin.
– On harmi, että monet työttömät eivät osaa hyödyntää luonnon antimia. Lieneekö syynä laiskuus vai luonnosta vieraantuminen, pohtii Kinnari.
Mies vierailee myös Messukylän seurakunnan diakonian ja Baptistikirkon yhteisöruokailuissa. Hyvän ruuan lisäksi ne tarjoavat mukavaa yhdessäoloa muiden ihmisten kanssa.
Diakoniapäivän parturi- ja kampaamohuoneessa käy kuhina. Kaikki tuolit ovat täynnä, kun 13 Tredun toisen vuosikurssin parturi-kampaaja -opiskelijaa on työn touhussa.
– Käymme tapahtumissa leikkaamassa hiuksia, ja diakoniapäivässäkin olemme olleet useita kertoja. Opiskelijat saavat hyvää kokemusta erilaisista hiuksista, ja samalla he kuvaavat aikaansaannoksensa, kertoo työtä johtava hiusalan opettaja Leena Huhta.
Parturi-kampaaja-opiskelija Saana Leskinen on tyytyväinen päivän rentoon tunnelmaan.
– On myös kiva saada harjoitella hiusten leikkaamista ja kampauksia oikeiden asiakkaiden kanssa.
Taidepaja antaa tilaa luovuudelle
Paula Majava kutsuttiin diakoniapäivään ohjaamaan taidepajaa. Hän on suunnitellut tehtävän, jossa osallistujat saavat maalata tai askarrella suojelusenkelin. Jokainen saa käyttää luovuuttaan ja tehdä omanlaisensa enkelin.
– Olen ammatiltani taideaineiden opettaja, joten tämä oli minulle mieleinen pyyntö. Toimin myös vapaaehtoisena pyhäkoulunopettajana Eteläisessä seurakunnassa, kertoo Majava.
Taidepajassa pistäytyy myös Hanna-Leena Kujanpää. Hän iloitsee, kun saa nauttia taidetuokiosta ja ruokailusta rauhassa. Hänen yhdeksänkuinen vauvansa viihtyy sillä välin lastenohjaajien hoidossa.
– Levonmäen seurakuntakoti on tullut tutuksi, sillä asumme lähellä ja käymme täällä perhekerhossa lapsen kanssa, kertoo äitiysvapaalla oleva Kujanpää.
Kolmilapsisen perheen isä, sairaanhoitaja-opiskelija Juha Paananen tulee diakoniapäivään kahdeksanvuotiaan tyttärensä Adelen kanssa. Isä seuraa hymyillen, kun tytär tekee kierrätyspisteestä mukavia löytöjä.
Paananen kertoo olleensa aikoinaan aktiivinen seurakuntanuori, mutta perhe-elämän ruuhkavuosissa seurakuntaelämä on jäänyt.
– Ylipäätään tuntuu, että nuorille aikuisille ei ole kovin paljon toimintaa tai vapaaehtoistyötä tarjolla seurakunnissa.
Diakoniapäivä on Paanaselle tuttu asia, koska hän on osallistunut siihen useita kertoja.
– Tämä on mukava ja yhteisöllinen päivä, jossa ihmiset kokoontuvat yhteen. Tarjolla on monenlaista apua, ja tunnelma on ystävällinen.
– Luulen kuitenkin, että monikaan ei tiedä diakoniapäivästä, ja näissä käy vähän ihmisiä suhteessa avuntarvitsijoihin, arvelee Paananen, ja toivoo, että päivistä tiedotettaisiin paremmin.
Hemmottelua ja läsnäoloa
Diakoniapäivän osallistujat saavat halutessaan myös hemmottelua, kun vapaaehtoiset hierojat pehmittävät kireitä lihaksia hierontahuoneessa.
Rukouspisteessä on mahdollisuus keskustella henkilökohtaisista asioistaan ja purkaa tuntojaan, ja halutessaan rukoilla kuuntelijan kanssa.
Diakoniapäivän lounaaksi on tarjolla jauhelihakeittoa ja kasvissosekeittoa sekä jälkiruuaksi pullakahvit. Aito-keskuksessa valmistettuja keittoja tarjoilee joukko Messukylän seurakunnan diakonian vapaaehtoisia.
Muusikko Samu Saarinen esittää päivän väelle omia kappaleitaan ja kertoilee samalla elämänsä vaiheista.
Tuttuja asiakkaita ja uusia kasvoja
Diakoniapäivän toteuttamisesta vastasivat Messukylän seurakunnan diakoniatiimin työntekijät sekä 36 vapaaehtoista. Päivä järjestettiin 10. kerran.
Ajatuksena on, että kaikki saavat tulla mukaan nauttimaan yhdessäolosta. Siksi päivästä on tiedotettu useissa seurakunnan ryhmissä, ja tapahtumaa kierrätetään vuorovuosin Messukylän seurakunnan lähikirkoilla ja seurakuntakodeissa.
– Tavoitteena on, että monenlaiset ja monenikäiset kävijät tapaavat. Ihmiset kohtaavat toisensa tasavertaisina ja arvokkaina ihmisinä, miettii diakoni Onerva Toikko.
Diakoni Sinikka Leijon mukaan tavoite onnistui, sillä päivään osallistui sekä diakonian tuttuja asiakkaita että uusia kasvoja lähialueelta.
Diakoniapäivästä pois lähtiessä mieleen jäi lämmin tunne diakoni Janne Kankaisen sanoista:
– Muista huolehtia itsestäsi ja sinulle tärkeistä ihmisistä.
Ajan ilmiöt näkyvät diakoniassa
Diakoniatyöllä riittää haasteita, ja ajan ilmiöt heijastuvat seurakuntien auttamistyöhön.
Yksi viime aikojen ongelmista on, että monilla perheillä on asumiseen ja sisäilmaan liittyviä ongelmia.
– Vuokrat ovat usein kalliita eikä asuntoja voi noin vain testata. On otettava se, mikä on tarjolla, sanoo Toikko.
– Muutot aiheuttavat paljon lisäkustannuksia, eivätkä kotivakuutukset niitä korvaa. Varsinkin yksinhuoltajat ovat isoissa vaikeuksissa, lisää Leijo.
Toinen perhediakoniassa näkyvä ilmiö on vähävaraisten perheiden harrastuskulut.
– Vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret kokevat eriarvoisuutta, koska he eivät voi harrastaa samoja asioita kuin jotkut ystävänsä. Niinpä perheet tekevät runsaasti avustushakemuksia Tukikummisäätiölle harrastusten rahoittamiseksi, kertoo Leijo.
Hänen mukaansa avustuksen saaminen on kuitenkin vain hetkellinen apu. Sama perhe voi hakea tukea vain kerran, eikä summa usein kata edes yhden vuoden harrastusmaksuja.
– Monet harrastukset ovat jo kohtuuttoman kalliita. On tosi ikävää, jos lapsi joutuu lopettamaan mieleisen harrastuksen siksi, että perheellä ei yksinkertaisesti ole siihen varaa.
Onerva Toikko tuo esiin myös monille vähävaraisille ikäihmisille tutun ongelman. Jos joutuu syömään useita lääkkeitä, voi edessä olla tilanne, että pieni eläke ei riitä lääkkeiden ja muun elämisen maksamisen.
– Sama tilanne on monilla pitkäaikaistyöttömillä.
Pikavippien ja lainojen hallitsematon ottaminen on syössyt ihmisiä isoon talousahdinkoon. Se heijastuu myös seurakuntien diakoniatyöhön.
– Monet ihmiset ovat velkaantuneet pahoin, ja heidän auttamisensa on kaikkein vaikeinta, huokaa Toikko.
Messukylän seurakunnan vaatevarastoon voi lahjoittaa aikuisten vaatteita ja kenkiä.
– Lahjoitukset tulee tehdä saajaa arvostaen. Vain siistit ja puhtaat vaatteet kelpaavat. Nuhjuiset vaatteet ja kuluneet kengät menevät auttamatta roskiin, muistuttaa vapaaehtoinen kierrätyspäällikkö Hilkka Brander, joka on jo vuosia organisoinut vaatekeräystä Messukylän seurakunnassa.
Brander jaksaa vapaaehtoistyötään vuodesta toiseen, sillä tehtävä on palkitseva.
– Vaatekeräys on ollut hyvä apu monelle ihmiselle. Ikimuistoisin oli kerta, kun sain kerättyä kaikki tarpeelliset tavarat eräälle asunnottomalle miehelle, joka pitkän odotuksen jälkeen sai oman kodin, muistelee Brander.
Tavaraa voi tuoda Messukylän seurakuntatalolle keskiviikkoisin kello 14–16, osoitteeseen Messukylänkatu 36.
Jos tarvitset vaatteita, ota yhteyttä Messukylän seurakunnan diakoniatyöhön. Yhteystiedot Tukea ja apua -sivulla B 16
Teksti: Kirsi Airikka
Kuva: Hannu Jukola