Joulun valitseminen oli lahja

Meille tuli kuitenkin tavaksi kokeilla jouluisin eri ruokia ja kutsua eri vieraita. Jouluja on vietetty yhdessä suvun eri kodeissa tai yhtä lailla erillään eri puolilla Suomea. Niitä on juhlittu ystävien kesken, työvuorossa, vapaaehtoistöissä tai ulkomailla.  

Nuorena aikuisena halusin viettää yhden jouluaaton yksinäni. Tiedostin, ettei itse valittu yksin oleminen ole yksinäisyyttä. Useimmille osuu elämässään kohdalle sellainenkin yksin vietetty joulu, jota ei ole voinut tai halunnut valita.

Ajattelin, että rakennan itse päätetystä ja yksin vietetystä jouluaatosta sellaisen, jota on kiva muistella jälkeenpäin. Ehkä silloin ei jännitä toistaa joulua yksin uudestaan, jos sellainen myöhemmin vastaan tulee.

Olen edelleen iloinen siitä, että sain rauhassa valita jouluni kenenkään houkuttelematta minkään perinteen pariin. Sitä joulua muistelen nimittäin usein.

Muistan laittaneeni ruokaa seuraavia päiviä varten. Muistan kävelleeni lumisateessa vieraalla kirkkomaalla. Muistan katsoneeni jouluelokuvan ja uutiset. Muistan kuunnelleeni radiota, kun söin joulupuuron.

Muistan kyllä, että liikutuin, kun puhuin perheenjäsenten kanssa puhelimessa ja tuli ikävä. Muistan senkin, että pitkästyin moneen kertaan ja taisin katuakin, mutta en sitten kuitenkaan saanut lähdettyä minnekään, mihin olin ajatellut ehkä ehtiä.

Ajattelen edelleen, että yksin vietetyn joulun valitseminen oli lahja, jonka myös läheisiltäni sain. Olin iloinen joulun pakottomuudesta. Vaikka vietin päivän yksin, tuntui joululta. Mukanani kulkivat koko ajan, entistä syvempänä kokemuksena kaikki rakkaat, ja ne parhaat muistot.

Kirjoittaja on professori ja Tampereen Työväen Teatterin dramaturgi.