Sattumuksia kirkon kulmilta

Sattumuksia kirkon kulmilta -juttusarjassa tamperelainen historian tutkija Mikko Pollari kertoo Tampereen kirkkojen historiasta kuvien kautta.
1.10.2025 10.41

Ikuistunut vai ikuistettu?

Mikko Pollari

Kas, onpa hieno kuva! Siinähän on seepiasävyisenä Messukylän uuden kirkon alttaritaulu Jeesus ja kanaanilainen nainen, Alexandra Frosterus-Såltinin öljyvärityö vuodelta 1888.

Vanha kuva Jeesusta ja naista kuvaavasta alttaritaulusta.
Valmista! Taiteilija ja tuore teoksensa. Kuva: Turun kaupunginmuseo. Kuvaaja: J. Reinberg. Public domain.

Paitsi, että jaa: kun laittaa lukulasit päähän, niin hahmothan ovat toisin päin – Jeesuksen pitäisi olla oikealla ja naisen vasemmalla. Onko tämä peilikuva?

Eikä taustalla muuten ole opetuslapsia. Plus maisema on muunmoinen. Ja päähenkilöt erinäköisiä, vaatteista lähtien.

Vielä kun oikein tavaa, niin maalauksen nimikin on toinen: ei Jeesus vaan Kristus ja kanaanilainen nainen.

Eihän tämä ole sama taulu ollenkaan!

Näissä hommissa pitää kyllä olla tarkkana kuin porkkana.

Kyseessä voi toki olla harjoitelma Messukylän kirkkoa varten, mutta kirjallisuutta tutkailemalla selviää, että ihan oma itsenäinen teoksensa tämä on.

Frosterus-Såltin nimittäin maalasi saman aiheen tiettävästi kahdesti, ja kuvassa on tuleva Harjavallan kirkon alttaritaulu, vissiin vastavalmistuneena.

Teoksia on siis tuplasti, mutta molemmat ovat harvinaisuuksia – muita kyseistä Raamatun kohtaa kuvaavia alttaritauluja ei Suomessa nimittäin ole!

Jos edelleen tarkentaa katsettaan, huomaa, että myös tekijä itse on ikuistunut otoksen vasempaan laitaan – vai olisiko hänet ikuistettu varta vasten?

Tutkija Ringa Takanen pohtii, että kuvaaja J. Reinberg on ehkä tuntenut Frosterus-Såltinin ja tallentanut teoksen häntä varten. Näin näpsäys olisi muisto valmistumisen hetkestä, ja taiteilija mukana tarkoituksella.

Tai sitten päämäärä on ollut tehdä myyntiartikkeli: uskonnolliset kuvat kun kuulemma olivat suosittuja kotien tunnelmanluojia, lohdun lähteitä tai rukoilun ja hengellisen syventymisen apuvälineitä.

Tällöin otos olisi ollut tarkoitus rajata maalaukseen, ja Frosterus-Såltin siinä ylimääräinen tekijä: ehkä hän vain piti tauluaan pystyssä kuvaajan toiveesta, odottaen, että pääsisi takaisin töihinsä.

Veikkaankin jälkimmäistä vaihtoehtoa: fokus kun on selvästi itse teoksessa, ja taiteilija epäskarppi, kasvoiltaan kuin udun peitossa.

Messukylän uuden kirkon Frosterus-Såltin -alttaritaulu.
Messukylän uuden kirkon Frosterus-Såltin autenttisessa miljöössään. Kuva: Tampereen seurakuntien arkisto/ Hannu Jukola

Silti katseeni kiinnittyy juuri häneen, ihmiseen teoksen takana. Tai siis vieressä.

Frosterus-Såltinin läsnäolo tekee kuvasta sen, mikä se on – elävän, inhimillisen. Ja samalla herättää kysymyksiä.

Mitä taiteilija mahtaa ajatella? Lieneekö teokseensa tyytyväinen? Ehkä mielessä kehkeytyy jo seuraava alttaritaulu – ties kuinka mones kaikkiaan kuudestakymmenestäviidestä.

Vai olisiko hän sittenkin tahtonut itse kuvaan mukaan, tekijyyttään todistamaan: ”Minä maalasin tämän(kin)!”

Lähde

  • Ringa Takanen, Kokoelmanosto: Sattumalta ikuistettu taiteilija. Kukkuu kokoelmista (Turun museokeskus 2023).


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja